Täällä voit lukea Epilepsialiiton lausuntoja ja kannanottoja ajankohtaisiin sosiaali- ja terveyspolitiikan kysymyksiin.

Lausunnot

15.4.2008

Kannanotto asiakasmaksuihin

Ohessa on Epilepsialiiton lausunto hallituksen esitykseen 37/2008 vp  laeiksi sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain sekä sosiaalihuoltolain  29 b ja 29 d &:n muuttamisesta.

Epilepsialiitto ry kiittää sosiaali- ja terveysvaliokuntaa mahdollisuudesta saada esittää näkemyksiään sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain sekä sosiaalihuoltolain 29 b ja 29 d §:n muuttamisesta. Epilepsialiiton tavoitteena on tukea epilepsiaa sairastavien ihmisten mahdollisuuksia tasa-arvoiseen elämään muun muassa turvaamalla ja tukemalla arjessa selviytymistä.

Riittävän alhaisilla sosiaali- ja terveyspalvelujen (PL 19 §) asianmukaisen käytön mahdollistavilla asiakasmaksuilla on olennainen merkitys niin epilepsiaa kuin muita pitkäaikaissairauksia sairastavien pienituloisten ihmisten arkiselviytymiselle. Merkittävä osa näistä ihmisistä on työelämän ulkopuolella perustoimeentuloturvan varassa eläviä ihmisiä. Takautuvaa asiakasmaksujen perintää, joka käytännössä hallituksen esitykseen sisältyy, ei Epilepsialiitto pidä oikeudenmukaisena pienituloisten sosiaali- ja terveyspalveluja välttämättä tarvitsevien epilepsiaa sairastavien ihmisten näkökulmasta. Epilepsialiitto yhtyy sosiaali- ja terveysjärjestöjen kansanedustajille asian johdosta 25.3.2008 lähettämään kirjeeseen ja esittää lisäksi seuraavaa:

Vaikeahoitoinen epilepsia edellyttää säännöllistä sosiaali- ja terveyspalvelujen käyttöä

Monimuotoista yleensä läpi elämän jatkuvaa epilepsiaa sairastaa noin 1 % suomalaisista. Epilepsiaan sairastutaan kaikissa ikäryhmissä, mutta ikääntyvissä väestöryhmissä epilepsiaan sairastuminen on yleisempää kuin muissa ikäryhmissä. Ikääntyneiden epilepsiaa sairastavien ihmisten ohella erityisen paljon sosiaali- ja terveyspalveluja tarvitsevat ja käyttävät 8 000 – 10 000 vaikeahoitoista epilepsiaa sairastavaa henkilöä, joilla kohtaukset jatkuvat ja epilepsian oireet haittaavat arkipäivästä selviytymistä asianmukaisesta hoidosta huolimatta. Vaikeahoitoiseen epilepsiaan liittyy usein myös muita sairauksia tai vammoja. Esimerkiksi aivoverenkiertohäiriöt tai aivojen kehityshäiriöt (kehitysvammaisuus) yhdessä vaikeahoitoisen epilepsian kanssa sisältävät monia avoimia kysymyksiä niin palvelujärjestelmän toimivuuden kuin sosiaaliturvan kattavuuden kannalta.

Epilepsia on elämää uhkaava sairaus, jota hoidetaan ensisijaisesti lääkkeillä. Siksi epilepsialääkkeiden 100 %:nen erityiskorvattavuuden säilyttäminen on välttämätöntä.  Vuonna 2006 voimaan tullut lääkekorvausuudistus synnytti jo epilepsiaa sairastaville lisäkustannuksia lääkkeiden ostokertakohtaisen omavastuun muodossa. Epilepsialiitto painottaa, että uudistuksen perusteena ollut tavoite hillitä lääkkeiden käyttöä ja niistä yhteiskunnalle aiheutuvia kustannuksia ei ole relevantti elämää uhkaavissa sairauksissa, joissa vaihtoehtoja lääkehoidolle ei ole. Epilepsialiitto katsoo, että hallitukseen esitykseen 37/2008 sisältyvä asiakasmaksujen korotus on osaltaan uhkaamassa epilepsiaa sairastavien ihmisten elintärkeän lääkehoidon jatkuvuutta lisäämällä välttämättömien arkiselviytymistä turvaavien ja terveyttä ylläpitävien palvelujen käytöstä aiheutuvien kustannusten osuutta heidän välttämättömistä menoistaan.

Sosiaali- ja terveyspalvelujen perusoikeussidonnainen (mm. PL 6, 7 ja 19 §:t) luonne huomioon ottaminen, niitä ei tulisi toisin kuin HE:ssä perustella ensisijaisesti kuntatalouden näkökulmasta: ”Kuntien talouden kannalta maksutulot ovat tärkeitä ja niiden merkitys tulevien vuosien menopaineiden hallinnassa korostuu entisellään”.

Tässä yhteydessä Epilepsialiitto esittää huolensa siitä, että muut kuin kuntatalouden näkökulmat on sivuutettu hallituksen esitystä valmisteltaessa jättämällä palvelujen käyttäjiä edustavat sosiaali- ja terveysjärjestöt vain reaktiivisen vaikuttajan rooliin. Käsityksemme mukaan valtioneuvoston 8.3.2007 tekemän kansalaisjärjestöjen toimintaedellytysten edistämistä koskeva periaatepäätös sekä terveyden edistämisen politiikkaohjelma olisivat edellyttäneet mahdollisuuksia myös proaktiiviseen vaikuttamiseen.

Eri indeksien käyttö vahvistaa sosioekonomisia eroja

Hallituksen esitykseen sisältyvä kansalaisia eriarvoistava tekijä ilmenee esimerkiksi seuraavista säädöksistä: Lakiehdotukseen sisältyvä asiakasmaksulakiin lisättäväksi esitetyssä 6 a §:n 5 momentissa maksukaton euromäärän tarkistus sidotaan kansaneläkeindeksiin. Samalla 6 b §:ään lisättäväksi esitetyssä uudessa 3 momentissa omaishoitajan vapaan aikaisista palveluista perittävä maksu esitetään tarkistettavaksi sosiaali- ja terveystoimen hintaindeksi muutoksen mukaisesti.

Näin maksujen korotusprosentti tulisi olemaan suurempi kuin maksukaton, mikä rasittaisi enenevässä määrin pienituloisia, työelämän ulkopuolella olevia ja kansaneläkkeen varassa eläviä pitkäaikaissairaita ihmisiä. Tämän ryhmän asema heikkenisi maksu-uudistuksessa entisestään, sillä eläkettä saavan hoitotukea ei tässä uudistuksessa esitetä sellaiseksi tuloksi, jota ei oteta huomioon asiakasmaksujen suuruutta määrättäessä.

Kaikkiaan kun otetaan huomioon tutkimustiedon osoittama asiakasmaksujen kasautuminen pienituloisille ihmisille, asiakasmaksujen ja erilaisten omavastuuosuuksien negatiiviset vaikutukset palvelujen sosioekonomisesti oikeudenmukaiseen kohdentumiseen sekä pitkäaikaisesta sairaudesta tai vammasta aiheutuvien erityiskustannusten kompensoimiseen tarkoitettujen vammaisetuuksien heikko kohdentuminen matalan tulo- ja koulutustason ryhmissä kuin myös sosioekonomisten terveyserojen jatkuva kasvu, merkitsisi hallituksen esitys toteutuessaan vain tämän eriarvoistavan kehityssuunnan jatkumista.

Yksilökohtainen harkinta ei ratkaise järjestelmätason ongelmia

Hallituksen esityksen yleisperusteluissa mainitaan myös yksilötason maksukyvyn kehityksen puutteiden voivan lisätä tarvetta yksilökohtaiseen harkinnan perusteella tehtäviin maksuvapautuksiin, maksujen alentamisiin tai toimeentulotukeen. Epilepsialiitto katsoo, että asiakasmaksulain 11 §:n täysin harkinnanvarainen luonne ei takaa riittävän oikeusturvan toteutumista esimerkiksi pitkäaikaissairaiden ihmisten kohdalla. Myöskään toimeentulotuen myöntäminen ei ratkaise nyt käsiteltävänä olevaan hallituksen esitykseen sisältyviä eriarvoistavia tekijöitä, koska sillä paikattaisiin maksujärjestelmän rakenteellista heikkoutta vain potentiaalisesti ja sattumanvaraisesti.

Julkisen sektorin valmiuksia vastata erityisesti pienituloisten pitkäaikaissairaiden ihmisten sosiaali- ja terveyspalvelujen kasvavaan kysyntään eivät tuo ratkaisua myöskään esitykseen sisältyvät palveluseteliin liittyvät uudistukset muutamalla sosiaalihuoltolain 29 b ja 29 d §:iä. Yksityisten palvelujen tarjonta ei kata maan eri osia tasapuolisesti, palvelusetelin taso ei vastaa markkinahintoja eikä näin ole pienituloisten pitkäaikaissairaiden ihmisten käytettävissä heidän muita väestöryhmiä alhaisemman tulotasonsa ja maksukykynsä vuoksi.

Myöskään vammaisetuuksien myöntämiskäytäntö kuten edellä on esitetty ei tue tämän väestöryhmän mahdollisuuksia palvelusetelin käyttöön. Alhainen tulotaso ei myöskään mahdollista sitoutumista yksityisen palvelun hankkimiseen kotitalousvähennyksen turvin, koska esimerkiksi ennakolta tehtävä kotitalousvähennyksen käyttö estyy nimenomaan maksukyvyn niukkuuden vuoksi.

Muutoksenhakuoikeus korkeimpaan hallinto-oikeuteen turvattava

Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksujen perusoikeussidonnaisuus edellyttää myös muutoksenhakuoikeuden ulottamista korkeimpaan hallinto-oikeuteen toisin kuin nyt muutettavaksi esitetyssä asiakasmaksulain 15 § 4 momentissa. Huomattava on, että eri hallinto-oikeuksien samankaltaisissa tapauksissa antamat ratkaisut poikkeavat toisistaan siinä määrin, että kansalaisten oikeusturvan voidaan katsoa toteutuvan epäyhtenäisesti maan eri puolilla. Myös muutoksenhakukelpoisen hallintopäätöksen antamisen velvoittavuutta tulisi täsmentää. Nykyisin yleistyvä menettely ratkaista perittävien asiakasmaksujen suuruus mainitsemalla niistä hoito- ja palvelusuunnitelmissa heikentää niin ikään asiakkaiden oikeusturvaa.

Palvelujärjestelmän ja asiakasmaksujen kokonaisuudistus tarpeen

Epilepsialiitto katsoo, että lausuttavana oleva asiakasmaksu-uudistus tulisi jättää toteuttamatta erillisenä lainsäädäntöhankkeena. Sen sijaan tulisi valmistella hallitusohjelman kirjausten mukainen sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksut sekä lääkekustannusten korvausmenettelyt sisältävä lainsäädännön kokonaisuudistus, jolla varmistettaisiin kaikkien perittävien maksujen ja omavastuuosuuksien lakisääteisyys maksukatto mukaan lukien sekä tulokäsitteet että korotusperusteet sosiaalisesti oikeudenmukaisella ja ennakoitavissa olevalla tavalla. Asiakkaiden maksurasituksen säilyminen korkeintaan nykytasolla ennen kokonaisuudistuksen voimaantuloa tulisi turvata säilyttämällä käytössä olevat niin sanotut välikatot kokonaisuudistuksen toteutumiseen saakka.

Lisätietoja asiassa antavat toiminnanjohtaja Sari Tervonen, puh. 050 368 4554 tai sp sari.tervonen(at)epilepsia.fi ja järjestöpäällikkö Jaana Manssila, puh. 050 365 1464 tai sp jaana.manssila(at)epilepsia.fi.


EPILEPSIALIITTO RY

Reetta Kälviäinen       Sari Tervonen
puheenjohtaja              toiminnanjohtaja


Palaa otsikoihin



Tulosta tämä sivu
Tietoa epilepsiasta
Poutapilvi web design - P4