Uusi vammaispalvelulaki parantaisi epilepsiaa sairastavien asemaa

Eduskunnan käsittelyssä on parhaillaan lakiesitys vammaispalvelujen järjestämisen muuttamiseksi. Lakiesitys sisältää muun muassa ehdotuksen, jonka mukaan vammaisen henkilön palvelutarpeen selvittäminen olisi aloitettava viimeistään seitsemäntenä arkipäivänä yhteydenoton jälkeen. Palveluja ja tukitoimia koskevat päätökset olisi tehtävä viimeistään kolmen kuukauden kuluessa hakemuksesta.

Lakiin ehdotetaan myös uusia säännöksiä vaikeavammaisille henkilöille järjestettävästä henkilökohtaisesta avusta, josta tulisi kunnan erityisen järjestämisvelvollisuuden piiriin kuuluva palvelu. Henkilökohtaiseen apuun kuuluisi vaikeavammaisen henkilön avustaminen päivittäisissä toimissa, työssä ja opiskelussa, harrastuksissa, yhteiskunnallisessa osallistumisessa sekä sosiaalisen vuorovaikutuksen ylläpitämisessä niin kotona kuin kodin ulkopuolellakin. Henkilökohtainen apu säädettäisiin uudessa laissa maksuttomaksi sosiaalipalveluksi.

Vaikeita ja/tai harvinaisia epilepsioita sairastavien osalta lakiuudistus tarkoittaisi entistä parempaa pääsyä henkilökohtaisen avun piiriin. Esityksen mukaan:

”Vaikeavammaisena pidettäisiin henkilöä, joka tarvitsee pitkäaikaisen tai etenevän vamman tai sairauden johdosta välttämättä ja toistuvasti toisen henkilön apua päivittäisissä toimissa, työssä ja opiskelussa, harrastuksissa, yhteiskunnallisessa osallistumisessa tai sosiaalisen vuorovaikutuksen ylläpitämisessä. Lähtökohtaisesti kaikki vaikeavammaiset henkilöt diagnoosiin ja ikään katsomatta voivat olla henkilökohtaisen avun piirissä”.

Epilepsian erityispiirteet huomioitu

Epilepsioiden vaihtelevat ja monimuotoiset vaikutukset toimintakykyyn on otettu lakiehdotuksessa huomioon:

”Vamma tai sairaus katsottaisiin pitkäaikaiseksi myös tilanteissa, joissa sen aiheuttamat rajoitukset henkilön toimintakyvylle vaihtelevat. Tällöin vammaisuus ei välttämättä aiheuta jatkuvaa avuntarvetta, mutta vamman tai sairauden pahentuessa avuntarve voi olla runsastakin, kuten esimerkiksi vaikeahoitoisissa epilepsioissa ja eräissä neurologisissa sairauksissa. Yleisesti tulee muutoinkin ottaa huomioon avun tarpeen vaihtelut myös niin sanotuissa pysyvissä vammoissa. Tyypillistä on, että henkilö tarvitsee enemmän apua elämäntilanteiden muutoskohdissa, esimerkiksi siirtyessään kuntoutuksesta kotiin tai lapsuudenkodista opiskelemaan, kuin mahdollisesti myöhemmin tilanteen vakiinnuttua.”

– On myös tärkeää osata tehdä ajatuksellisesti ero avun tarpeen ja valvonnan välille, muistuttaa Epilepsialiiton järjestöpäällikkö Jaana Manssila, joka on seurannut läheltä lakiesityksen valmistumista.

Valiokuntakäsittelyiden jälkeen vammaispalvelulaki palaa eduskunnan suuren salin äänestykseen aikaisintaan loppuvuonna 2008.

Palaa otsikoihin