Aikuisen epilepsia
Noin 25 000 15-64-vuotiasta aikuista sairastaa epilepsiaa Suomessa. Epilepsiaan voi sairastua missä iässä tahansa. Aikuisiässä alkanut epilepsia voi olla seurausta esimerkiksi vakavasta aivojen vammasta tai aivotulehduksesta. Myös aivokasvaimet, aivoverisuonimuutokset, aivoverenkiertohäiriöt tai aineenvaihdunnan häiriöt voivat olla epilepsian syynä.
Epilepsian syytä selvitetään kuvaamalla aivot. Paras kuvantamismenetelmä on aivojen magneettikuvaus, joka tulisi tehdä epilepsiaa diagnosoitaessa. Aivojen kuvantamistutkimus voi olla myös täysin normaali eikä kaikkien potilaiden kohdalla epilepsian tarkkaa syytä saada selville.
Epilepsian hoidon perusta on säännöllinen ja pitkäaikainen lääkehoito, joka aloitetaan erikoislääkärin tekemän diagnoosin perusteella. Lääke valitaan kohtaustyypin ja oireyhtymän perusteella. Lisäksi on tärkeää selvittää epilepsian syy silloin kuin se on suinkin mahdollista. Hoidon tavoitteena on aina kohtauksettomuus. Valtaosalla epilepsiaa sairastavista kohtaukset saadaan hyvin hallintaan lääkkeillä. Yleensä lääkkeitä on käytettävä useita vuosia, toisinaan koko elämän ajan. Hoitosuunnitelma tehdään yhdessä potilaan kanssa ja edellyttää, että potilas saa riittävästi tietoa sairaudestaan ja hoitovaihtoehdoista. Aikaisemmin puhuttiin hoitoon sitoutumisesta ja hoitomyöntyvyydestä, nyt puhutaan molemminpuolisesta hoitokumppanuudesta, jonka avulla hoito onnistuu.
Noin 25%:lla potilaista nykyinen lääkehoito ei tuo kohtauksettomuutta ja oireet haittaavat toimintakykyä. Osaa heistä voidaan auttaa epilepsiakirurgisella leikkauksella, jossa kohtauksia aiheuttava aivoalue poistetaan. Edellytyksenä on, että kohtauksen alkamispaikka pystytään selvittämään riittävän tarkasti eikä leikkaus aiheuta suurempaa haittaa kuin epilepsia.
Säännöllisen, päivittäisen lääkityksen lisäksi omaa hyvinvointia voi edistää noudattamalla säännöllisiä elämäntapoja, syömällä monipuolisesti, nukkumalla riittävästi sekä harrastamalla liikuntaa ja ulkoilua sekä välttämällä kohtauksille altistavia tekijöitä. Kuume, valvominen, syömättömyys, stressi ja lääkkeiden unohtaminen lisäävät kohtausriskiä. Liiallista alkoholinkäyttöä tulee välttää. Suurin osa voi käyttää alkoholia, mikäli nauttii sitä kohtuullisesti ja satunnaisesti.
Tietoisen terveyden edistämisen ohella itsehoitoon tai itsestä huolenpitoon liittyy kuitenkin muitakin ulottuvuuksia, kuten itsensä hyväksyminen ja arvostaminen sekä tasapainoiset, merkitykselliset ihmissuhteet. Tavoitteena on itsetunnon vahvistuminen sekä mielekäs elämä sairastumisen jälkeenkin. Itsestä huolehtiminen tai itsehoito on siis laaja fyysinen ja psyykkinen kokonaisuus. Hyvinvointia edistävät myös tiedon hankkiminen omasta sairaudesta ja tätä kautta omien selviytymiskeinojen etsiminen, esim. epilepsiayhdistysten vertaistuki ja tarvittaessa Epilepsialiiton järjestämät kuntoutumiskurssit.
Valtaosa epilepsiaa sairastavista elää aivan tavallista elämää: käy koulussa tai töissä, harrastaa, solmii avioliiton tai perustaa perheen. Moottoriajoneuvoa, esim. henkilöautoa, on lupa kuljettaa yksityisesti vuoden kohtauksettomuuden jälkeen. Ammattimainen autoilu ei ole mahdollista. Tämä kaikki on mahdollista onnistuneen hoidon avulla. Jos hoitotasapaino huononee, olisi kaikin keinoin yritettävä löytää ratkaisut sen parantamiseen. Tähän tarvitaan erikoissairaanhoidon palvelujen joustavaa saatavuutta.
Aina ei kuitenkaan ole mahdollista saavuttaa kohtauksettomuutta tai hyvää kohtaustilannetta ja kohtaukset aiheuttavat henkilölle rajoitteita toimintakykyyn ja toistuvia vaaratilanteita. Riittävien palvelujen ja tukien varmistamiseksi tulee henkilön tilanne kartoittaa yksilöllisesti ja tarkasti niin, että sairauden vaikutus arkielämään, toimintakyvyn rajoitteet ja palvelujen tarve saadaan selvitettyä.
