Epilepsian syy (etiologia)

Epilepsian syy (etiologia) pyritään määrittelemään aina silloin, kun se on mahdollista. Syntymekanismien tutkimista ja selittämistä vaikeuttaa epilepsioiden monimuotoisuus. Pääosa yleistyneistä epilepsiaoireyhtymistä alkaa jo lapsuus- tai nuoruusiällä ja osa niistä loppuu aikuisikään mennessä. Näistä yleistyneistä epilepsioista käytetään myös nimitystä idiopaattinen eli itsesyntyinen epilepsia. Idiopaattisen epilepsian taustalla on todennäköisesti perinnöllinen taipumus, ellei tutkimustulosten perusteella ole todettavissa muuta syytä epilepsialle.

Aivojen vaurioituminen voi sen sijaan johtaa paikallisalkuisen epilepsian syntyyn missä iässä tahansa. Jos epilepsiaoireen aiheuttanut syy saadaan selville, epilepsiaa kutsutaan symptomaattiseksi. Epilepsiaa kutsutaan todennäköisesti symptomaattiseksi niissä tapauksissa, joissa tutkimusmenetelmämme eivät vielä ole riittäviä syyn selvittämiseen. Perintötekijät vaikuttanevat myös symptomaattisen epilepsian syntyyn. Syy voi olla joku tunnettu neurologinen sairaus johon liittyy yhtenä oireena epileptisiä kohtauksia (esim. Unverricht-Lundborgin tauti), jokin muu geneettinen sairaus (esim. neuronaalinen keroidilipofuskinoosi) tai tietty neuropatologinen syy symptomaattiselle paikallisalkuiselle epilepsialle (esim. aivovamma, -tulehdus tai -kasvain).