Kohtaustyypit

Kohtausoireen kuvauksen perusteella määritetään kohtaustyyppi tai -tyypit. Näillä on diagnostiikan ja hoidon kannalta keskeinen merkitys. Kohtaustyypit voidaan jakaa paikallisalkuisiin ja yleistyneisiin. Osa kohtauksista jää luokittelemattomiksi. Kohtausten jako eri tyyppeihin antaa viitteitä epilepsian syystä ja myös sopivimmasta lääkehoidosta.

Jos oireiden ja/tai aivosähkötoiminnan muutosten perusteella kyseessä on paikallinen häiriö aivoissa, kutsutaan kohtauksia paikallisalkuisiksi kohtauksiksi. Nämä kohtaukset voivat yleistyä toissijaisesti häiriön levitessä laajemmille aivoalueille molempiin aivopuoliskoihin. Jos aivosähkötoiminta häiriintyy äkillisesti ja yhtäaikaisesti molemmissa isoaivopuoliskoissa, kohtauksia kutsutaan yleistyneiksi kohtauksiksi.

Paikallisalkuisten kohtausten jaottelu perustuu käsitykseen kohtauksen tyypin ja aivojen toiminnallisen anatomian yhteydestä. Kohtauksessa aktivoituvan anatomisen aivoalueen määrittely – silloin kun se on mahdollista – kuuluu diagnostiikan tähän vaiheeseen.

Aivosähkökäyrätutkimuksessa (EEG) rekisteröidään isoaivokuoren sähköistä toimintaa. EEG auttaa epilepsiadiagnoosin tekemisessä ja kohtaustyypin tunnistamisessa. Kohtausten välillä EEG-tutkimus voi olla kuitenkin täysin normaali.