Itsehoito

Itsehoito on tietoista terveyden edistämiseen tähtäävää toimintaa, jossa on keskeistä yksilön oma vastuu.  Yksilön vastuuta itsehoidossa on korostettu myös sairauden oireiden tarkkailussa ja hoitamisessa.

Laajemmin voisi puhua itsestä huolen pidosta. Se on perustavanlaatuista käytännön toiminnassa ilmenevää suhtautumista itseä ja omaa elämää kohtaan. Itsestä huolenpidon voidaan katsoa sisältävän sekä toiminnallisen, hyvinvoinnin edistämisen että tunneperäisen, itsestä välittämisen ulottuvuuden.

Lähelle tuleva termi on omahoito. Tämä mielletään kuitenkin usein rajatummin yksittäisten sairauksien oireiden tarkkailuna ja hoitamisena tai keinona selviytyä toimintakyvyn heikkenemisestä tai sairauden aiheuttamista rajoituksista.

Epilepsian hoidossa on tärkeää omahoidon kaltainen huolenpito lääketieteellisen hoidon toteutumisesta. Kohtauksista ja mahdollisista hoidon haittavaikutuksista on tärkeää pitää kirjaa ja valmistautua raportoimaan oireet selkeästi vastaanotolla ja puhelinkontakteissa hoitotahoon, jotta saa parhaat mahdolliset ohjeet oireiden hoitamiseksi.

Hyvä terveys on kuitenkin useiden tekijöiden summa. Moneen asiaan voi vaikuttaa itse. Tärkeintä itsehoitoa on itsestään ja läheisistään huolehtiminen. Terveyttä voi edistää monenlaisin toimenpitein. Tietoisen terveyden edistämisen ohella itsehoitoon tai itsestä huolenpitoon liittyy kuitenkin muitakin ulottuvuuksia, kuten itsensä hyväksyminen ja arvostaminen sekä tasapainoiset, merkitykselliset ihmissuhteet.

Itsestä huolenpidon tavoite on itsetunnon vahvistuminen sekä mielekäs elämä sairastumisen jälkeenkin. Itsehoito tarkoittaa siis kaikkia niitä asioita, joita epilepsiaa sairastava voi lääketieteellisen hoidon lisäksi itse elämässään tehdä, jotta hän voisi paremmin ja selviäisi paremmin.

Säännöllisen, päivittäisen lääkityksen lisäksi omaa hyvinvointia voi edistää noudattamalla säännöllisiä elämäntapoja, syömällä monipuolisesti, nukkumalla riittävästi sekä harrastamalla liikuntaa ja ulkoilua sekä välttämällä kohtauksille altistavia tekijöitä. Kuume, valvominen, syömättömyys, stressi ja lääkkeiden unohtaminen lisäävät kohtausriskiä. Liiallista alkoholinkäyttöä tulee välttää. Suurin osa voi käyttää alkoholia, mikäli nauttii sitä kohtuullisesti ja satunnaisesti.