Lapsen epilepsia
Lapsen hermoston kehittyessä aivosähkötoiminnan säätely muuttuu ja lapsilla on aikuisia suurempi riski saada yksittäinenkin epileptinen kohtaus. Kohtausoireet ovatkin yleisimpiä lapsuusiässä esiintyvistä neurologisista oireista. Lähes joka kymmenes lapsi saa ainakin yhden epileptisen kohtauksen ennen aikuisikää, useimmat jonkin ulkoisen syyn, esimerkiksi kuumeen laukaisemana – tällöin ei kuitenkaan ole vielä kyse epilepsiasta.
Noin 0,7 %:lla lapsista on taipumus saada toistuvasti epileptisiä kohtauksia ilman ulkoista syytä - eli he sairastavat epilepsiaa. Riski sairastua epilepsiaan on suurin nuorimmilla, etenkin alle 1-vuotiailla lapsilla.
Epilepsia lapsuus- ja nuoruusiässä on erittäin monimuotoinen ilmiö, jossa kohtausten ilmenemismuodot, syyt ja ennuste vaihtelevat yksilöllisesti. Epilepsian alkamisiän, kohtaustyypin, liitännäisoireiden, aivosähkötoiminnan poikkeavuuksien ja epilepsian ennusteen perusteella voidaan osalla epilepsiaan sairastuvista tunnistaa epilepsiaoireyhtymä. Oireyhtymät voivat olla hyvänlaatuisia, jotka eivät vaikuta merkittävästi lapsen kokonaiskehitykseen tai vaikeahoitoisia, usein muihin neurologisiin oireisiin ja perussairauksiin liittyviä, joihin voi liittyä lapsen kehityksen hidastuminen tai jopa pysähtyminen.
Hyvänlaatuiset epilepsiat ja oireyhtymät ovat vaikeahoitoisia yleisempiä. Epilepsiaoireyhtymän tunnistaminen on tärkeää etenkin epilepsian hoidon, tarvittavien lisätutkimusten ja ennusteen määrittämisessä, mutta oireyhtymätasoinen diagnoosi on mahdollista tehdä vain joka kolmannen potilaan kohdalla. Muiden kohdalla epilepsiadiagnoosi perustuu pääasiallisesti kohtaustyyppiin ja joka kymmenennellä lapsella epilepsian tarkkaa tyyppiä ei voida määrittää.
Epilepsian esiintyvyys on todennäköisempää lapsilla, joilla on myös muita neurologisia oireita. Väestöpohjaisissa tutkimuksissa on todettu kaikista epilepsiaa sairastavista lapsista noin kolmasosalla olevan muitakin neurologisia oireita kuten kehitys- tai liikuntavammaisuutta.
Lievempiä neurologisia oireita (kömpelyyttä, oppimis-, keskittymis- ja tarkkaavaisuusvaikeuksia) on näiden lisäksi n. 10–20%:lla. Epilepsian ja neurologisten erityisvaikeuksien välinen suhde on moniselitteinen. Usein sekä kohtaukset että muut oireet liittyvät samaan perussyyhyn (esim. aivojen synnynnäinen rakennepoikkeavuus tai keskushermostotulehduksen jälkitila), jolloin epilepsian itsenäistä osuutta erityisvaikeuksien synnyssä on vaikea arvioida. Vaikeahoitoinen epilepsia voi sinälläänkin aiheuttaa lapsen kehityksen hidastumista tai taantumista.
Valtaosa lapsuusiässä epilepsiaan sairastuvista saadaan nykyisillä hoitomenetelmillä kohtauksettomiksi. Niillä lapsilla, joilla kohtauksia esiintyy hoidosta huolimatta, voi epilepsia vaikuttaa merkittävästi lapsen kasvuun ja kehitykseen. Siksi epilepsian varhainen toteaminen, hyvä lääketieteellinen hoito, epilepsian hyväksyminen yhtenä lapsen yksilöllisistä ominaisuuksista ja normaalin kehityksen tukeminen ovat tärkeitä epilepsian hyvän hoidon osia.
Lapsuusiässä alkavan epilepsian ennustetta pidetään yleisesti ottaen hyvänä – noin puolelta voidaan epilepsialääkitys riittävän pitkän kohtauksettoman ajan jälkeen lopettaa ennen aikuisikää. Osalla kohtaukset kuitenkin uusivat aikuisiässä ja lääkitys joudutaan aloittamaan uudelleen. Tietyissä epilepsioissa (esim. nuoruusiän myoklonusepilepsia) kohtaukset uusivat herkästi jos lääkehoito lopetetaan ja näissä tapauksissa lääkehoitoa täytyy usein jatkaa aikuisenakin.
Lapsuusiässä epilepsiaan sairastuneiden pitkäaikainen sosiaalinen ennuste määräytyy ensisijaisesti liitännäisvammaisuuden (liikunta- ja kehitysvammaisuuden) perusteella. Pelkkää epilepsiaa sairastavilla opiskelu, perheen perustaminen ja työllistyminen aikuisina ei kovin merkittävästi eroa ikätovereista ja väestöstä keskimäärin.
Hoitamaton epilepsia voi olla etenevä sairaus, joka hidastaa lapsen motorista, älyllistä ja sosiaalista kehitystä. Siksi epilepsian hoidon tavoitteita lapsilla ovat:
-
kohtauksettomuus tai mahdollisimman hyvä kohtaustasapaino
-
hoidon haittavaikutusten minimoiminen
-
oppimiskyvyn ylläpitäminen, kognitiivisen ja neurologisen kehityksen turvaaminen
-
sairauden kanssa selviytyminen ja koko perheen täysipainoinen elämä
Epilepsian hoidon kulmakiviä ovat asiallinen perustieto epilepsiasta, sen syistä, lääkehoidosta ja ennusteesta sekä potilaan, perheen ja muiden hoitoon osallistuvien henkilöiden myönteinen ja kannustava asenne lapsen tulevaisuutta ja kehitystä kohtaan. Yhteistyö lapsen, nuoren ja hänen vanhempiensa, ystäviensä, päivähoito- ja opetushenkilökunnan (opettajat, kouluavustajat, kouluterveydenhoidon henkilöstö) välillä on hyvän hoidon toteutumisen edellytys.
Tämä tarkoittaa avointa suhtautumista epilepsiaan, hyvää tiedonkulkua ja yhteisesti sovittuja menettelytapoja lääkehoidon toteuttamiseen liittyvissä asioissa sekä mahdollisissa kohtaustilanteissa. Hoidon tärkein tavoite on epilepsiaan sairastuneen lapsen ja nuoren motorisen, kognitiivisen ja sosiaalisen kehityksen turvaaminen ja epilepsian elämänlaatuun heijastuvien vaikutusten kuten minäkuvan heikentymisen, leimautumisen ja kohtausten pelon ja erilaisuuden kokemusten minimoiminen.
Kuumekouristukset (pdf) (104.8 KB)
Lapsi ja epilepsia -opas (pdf) (847.5 KB)
Lapsiperheen palveluopas (pdf) (3.4 MB)
