Epilepsia ja raskaus
Suurin osa epilepsiaa sairastavien naisten raskauksista sujuu ilman ongelmia ja lapset ovat terveitä. Silti kyseessä on riskiraskaus, ja epilepsiaa sairastavan naisen hoitoon tulee kiinnittää erityistä huomiota raskautta suunniteltaessa ja raskauden aikana.
Raskautta suunniteltaessa henkilön tulisi hakeutua hoitavan neurologin vastaanotolle. Tällöin mietitään, olisiko hänen viimeisestä kohtauksestaan kulunut jo niin pitkä aika, että lääkehoitoa voitaisiin yrittää lopettaa ja tilannetta seurata jonkin aikaa ilman lääkkeitä ennen raskautta.
Useimmiten lääkehoidon lopettaminen ei kuitenkaan ole järkevää tai mahdollista. Myös pitkittyneet kohtaukset tai kohtauksiin liittyvät tapaturmat voivat olla vahingollisia sikiölle ja oireileva epilepsia on hoidettava myös raskauden aikana. Raskaudenkin aikana pyritään valitsemaan kyseisen potilaan kohtaustyyppiin sopivin lääke, jota käytetään mahdollisuuksien mukaan ainoana lääkkeenä ja matalimmalla kohtaukset poissa pitävällä annoksella.
Suvussa muilla henkilöillä esiintyvien kehityshäiriöiden tuoman lisäriskin ohessa useamman lääkkeen yhteiskäyttö ja liian korkeat lääkeainepitoisuudet ovat tärkeimpiä kehityshäiriöriskiä lisääviä tekijöitä epilepsiapotilailla. Niiden henkilöiden, jotka huonon kohtaustilanteen takia joutuvat käyttämään useampia epilepsialääkkeitä, on ensiarvoisen tärkeää keskustella lääkärin kanssa jo raskauden suunnitteluvaiheessa.
Raskautta suunnitellessaan epilepsiaa sairastavan naisen kannattaa tarkistaa elämäntapojaan. Terveellinen ruokavalio ja hyvä yleiskunto ovat tärkeitä jo raskaaksi tultaessa. Tupakointia ja alkoholin käyttöä tulee välttää. Lisäksi on huolehdittava riittävästä unensaannista.
Suurimmalla osalla naisista kohtaustiheys ei lisäänny raskauden aikana, mutta noin 20-30%:lla kohtauslisää esiintyy. Joskus kohtausten lisääntyminen saattaa johtua unen puutteesta tai pelosta, että lääkitys vaikuttaa sikiöön, jolloin lääkitys laiminlyödään.
Folaatin puutteella on todettu olevan merkitystä sikiön hermostoputken sulketumishäiriöissä terveiden naisten raskauksissa. Osa epilepsialääkkeistä saattaa aiheuttaa folaatin puutetta. Onkin esitetty, että varmuuden vuoksi valproaattia ja karbamatsepiinia käyttävillä naisilla tulee aloittaa foolihappolisän käyttö tabletteina (1,0 mg/vrk) lääkärin valvonnassa siinä vaiheessa, kun raskauden ehkäisy lopetetaan. Foolihapon käyttöä jatketaan aina 12. raskausviikon päättymiseen saakka.
Kehityshäiriöiden riski on lääkkeillä hoidettujen epilepsiaa sairastavien naisten lapsilla noin 2-3 kertaa suurempi kuin terveillä äideillä. Tämä merkitsee, että yli 90 % epilepsiaa sairastavien äitien lapsista on täysin terveitä. Suomi osallistuu kansainvälisen laajaan tutkimukseen, josta tuloksia ei ole vielä käytössä. Lääkkeiden lisäksi kohonneeseen kehityshäiriöiden riskiin vaikuttavat erityisesti perintötekijät. Täten myös isän sairastama epilepsia saattaa lisätä kehityshäiriöiden riskiä. Molempien vanhempien suvussa mahdollisesti esiintyneet kehityshäiriöt tulisi käydä läpi vanhempien kanssa raskautta suunniteltaessa.
Äitiyspoliklinikalla seurataan sikiön kehitystä ja hyvinvointia ultraäänitutkimusten avulla. Neurologi seuraa äidin vointia, kohtaustilannetta ja lääkeainepitoisuuksia. Varsinkin raskauden loppupuolella kohtauksien ilmetessä on syytä tehostaa lääkitystä, jotta vältettäisiin synnytyksen aikaiset kohtaukset. Raskauden aikana lääkeainepitoisuudet usein laskevat, mutta lääkitystä ei yleensä ole syytä muuttaa ellei kohtauksia ole esiintynyt. Erityisesti valproaatin kokonaispitoisuus saattaa merkittävästikin laskea, mutta silti vapaata vaikuttava lääkeainetta on tarpeeksi ja annosnosto on tarpeeton, ellei oireita ole ilmennyt. Lamotrigiinin pitoisuuksien on todettu laskevan merkittävästi raskauden aikana ja annoksia saatetaan joutua tämän vuoksi nostamaan kohtaustasapainon säilymiseksi. Jos raskauden aikana lääkeannosta on nostettu, on tilanne arvioitava uudelleen noin kahden viikon kuluttua synnytyksestä ja palautettava annostus tarvittaessa raskautta edeltäneelle tasolle.
Normaalin alatiesynnytyksen aikana nainen joutuu usein ponnistelemaan suorituskykynsä ylärajoilla, mikä voi lisätä kohtausriskiä. Synnytyksen aikaiset kohtaukset ovat kuitenkin hyvin harvinaisia ja niitä esiintyy ainoastaan 1–2 %:lla epilepsiaa sairastavista synnyttäjistä. Keisarinleikkauksia ei tehdä epilepsiapotilaille sen useammin kuin muillekaan naisille eikä synnytykseen liity suurempaa komplikaatioriskiä. Sen sijaan raskauden aikaisia komplikaatioita kuten raskausmyrkytystä tai verenvuotoja on todettu hieman enemmän kuin terveillä naisilla.
Kaikki epilepsialääkkeet erittyvät äidinmaitoon, jossa niiden pitoisuudet ovat kuitenkin pienemmät kuin äidin veressä. Yleensä epilepsialääkkeitä voi käyttää imetyksen aikana eikä epilepsia estä imettämistä. Ainoastaan fenobarbitaali ja bentsodiatsepiinit voivat joskus aiheuttaa lapselle väsymystä ja imemisvaikeuksia, mutta näitä lääkkeitä käytetään muutoinkin harvoin raskaana olevan epilepsiapotilaan hoidossa.
