Päivi Putkonen: Epilepsiakirurgian kustannus-vaikuttavuus

Lääkehoidolle resistentin epilepsian hoitokustannukset muodostavat suuren osan kaikkien epilepsiapotilaiden hoitokustannuksista. Useissa kansainvälisissä tutkimuksissa ja parhailleen meneillään olevassa suomalaisessa seurantatutkimuksessa on jo saatu viitteitä siitä, että kirurginen hoito vähentää hyvin onnistuessaan välittömästi ohimolohkoepilepsiaa sairastavan potilaan suoria hoitokustannuksia (sairaalajaksot, polikliiniset käynnit) ja muuttuu myös niihin nähden kustannus-vaikuttavaksi noin 6-8 vuodessa riippuen potilasaineistosta sekä tutkimuksen lähestymistavasta.

Mikäli epäsuorat kustannukset (työttömyys, eläkkeet, sairauspäivärahat, perheen panostukset yms.) otetaan laskelmiin mukaan, voi kustannus-vaikuttavuussuhde vaihdella paljonkin. Suhde on myös herkkä leikkaustulokselle sekä leikkauksen jälkeiselle elämänlaadulle. Mitä parempi leikkaustulos ja mitä parempi leikkauksen jälkeinen elämänlaatu ja mitä pienemmät leikkauksen jälkeiset hoitokustannukset, sitä parempi kustannus-vaikuttavuussuhde leikkaushoidolla on muihin hoitomuotoihin nähden. Muilla hoitomuodoilla tarkoitetaan lähinnä vagushermostimulaattorin käyttöä ja lääkehoitoa. Kumpikaan ei todellisuudessa kilpaile kirurgian kanssa, vaan kirurgista hoitoa tarjotaan kun lääkehoito ei riitä, ja vagushermostimulaattoria kun potilasta ei voida auttaa leikkauksella.

Ehkä merkittävin kysymys ja samalla tavoite potilaan oikeassa hoidossa on "Saako jokainen epilepsiapotilas parhaan mahdollisen hoidon?" Onnistuneen kirurgisen hoidon jälkeen lääkehoito voidaan lopettaa noin kahden, kolmen vuoden kuluessa epilepsiakohtausten pois jäämisen jälkeen. Paras mahdollinen hoito tuottaa yksilöllisesti hyviä hoitotuloksia. Hyvät hoitotulokset tukevat potilaan selviytymistä jokapäiväisessä elämässä, vähentävät ulkopuolisen avun tarvetta, vähentävät sairaala- ja päivystyskäyntien tarvetta samalla parantaen potilaan itsetuntoa ja käsitystä omista selviytymismahdollisuuksista. Sosiaalinen verkosto laajenee. Tämän seurauksena vähenevät merkittävästi myös hoitokustannukset.

Vaikka potilaan arvioiminen kirurgiaa varten maksaa, pidemmällä tähtäimellä toiminta kannattaa. On olemassa vain vähän arvioita siitä kuinka paljon todellisuudessa jo varhain lapsuudessa tehty onnistunut leikkaushoito vähentää hoitokustannuksia ja parantaa elämänlaatua, mutta arvioida voi, että säästöt ovat laskettavissa useissa miljoonissa euroissa ja elämänlaatu vastaa lähes tai kokonaan terveen henkilön elämänlaatua. Kirurginen hoito pidentää potilaan elämää ja lisää samalla laadukkaampia elinvuosia, kun vaikeat onnettomuuksille altistavat epilepsiakohtaukset jäävät pois.