Koulu loppuu ja maaliin päästiin tänäkin vuonna. Onneksi olkoon ihan kaikille lapsille ja etenkin teille, jotka meinasitte luovuttaa etäkoulun melskeessä, mutta jaksoitte silti. Onnittelut myös kaikille teille, jotka jaksoitte kannustaa, hurrata, auttaa ja seisoa vierellä, kun lapselta itseltään meinasi usko loppua. Teille, jotka valoitte lapsiin uskoa heidän omiin kykyihinsä pitkin matkaa. Olette kuulemani mukaan opettajia, vanhempia, mummeja, kummeja sekä naapurin tätejä ja setiä. Kavereita ja satunnaisia tsemppareita.
Jokainen itsensä ylittäjä pystyy nimeämää jonkun, joka uskoi hänen kykyynsä selviytyä.
Kannustaminen kannattelee lasta
Positiivinen psykologia kannustaa meitä hyvän huomaamiseen lapsessa ja sanomaan se ääneen. Samalla sekä lapsi että aikuinen oppivat näkemään enemmän hyvää myös itsessä ja ympäristössä. Kannustamisesta lapsi saa voimaa ja virtaa yrittää vielä. Autetaan lapsi yli mahdottoman ja samalla tullaan vahvistaneeksi lapsen käsitystä itsestään oppijana.
Lapsen käsitys itsestään oppijana muodostuu paljon sen palautteen pohjalta, mitä hän ympäristöstään kuulee. Opin, vaikka luulin, etten pysty. Opin, kun jaksan harjoitella.
Lapsen käsitys itsestään oppijana rakentuu myös niiden asioiden tutkimisesta, joissa on kehittämisen varaa.
Lapsen kehuminen ja kannustaminen ei ole negatiivisten tosiasioiden kieltämistä. Hyvän huomaaminen ei poista sitä tosiasiaa, että välillä asiat menevät päin puuta, ja kumma olisi, jos ei menisi. Lasta laiskottaa ja ei jaksa yrittää. Silloin tsemppaaminen valuu kuin vesi hanhen selästä. Lapsi mieluummin kirmaa kavereiden kanssa pihalla ja vähät välittää yhtään mistään.
Ei se haittaa, aina voi palata lähtöruutuun ja jatkaa siitä, mihin viimeksi jäätiin.
Jutellaan lapsen kanssa hommista, jotka eivät suju ja niistä, jotka sujuvat. Pilkotaan pulmat pieniksi opittaviksi taidoiksi ja mietitään keinoja, joilla tarvittava taito saavutetaan. Tehdään suunnitelma. Ilmaistaan, että apua tarjolla, yksin ei tarvitse pärjätä. Juhlitaan pieniä edistymisiä yhdessä.
Miten lasta vahvistavan palautteen antaminen tapahtuu?
Lapset, jotka tarvitsevat palautteen pieninä murusina laittavat aikuiset etsimään kehun taajuutta ja oikea-aikaisuutta. Kaikkia lapsia ei voi nostaa pöydälle, suuren julkisen kehun alttarille raikuvien aplodien saattamina. Hyvän huomaaminen voi olla silmänisku, peukku, rutistus, jokin yhdessä sovittu salainen aikuisen ja lapsen välinen merkki siitä, että näin sen, kun yritit hienosti. Olen ylpeä sinusta.
Perusopetuslaki sanoo oppilaalle annettavasta palautteesta, että palautteen tulee olla rakentavaa ja oppimista edistävää. Oikeasti, tämä löytyy laista. Miten ylpeä taas olenkaan meidän koulujärjestelmästämme. Oppimista edistävää on se, että tarjoamme lapselle pulman ja ratkaisuehdotuksen samassa paketissa, pohditaan yhdessä haastetta. Miksi minun kannattaa oppia syömään salaattia tai olemaan pureskelematta kynsiä tai opetella kertotaulu. Joskus salaatin haistaminen, yksi pureskelulta säilynyt kynsi tai ykkösen kertotaulun osaaminen voi olla ihailun ja rakentavan palautteen arvoista. Etsitään yhdessä motivaatio ja tunne.
Uusimpien oppimistutkimusten mukaan motivaatio ja tunne tukevat oppimista enemmän kuin mitkään erilaiset oppimisstrategiat. Yhteinen hämmästely, uteliaisuus ja kiinnostuneisuus auttavat oppimaan paremmin kuin luennointi ja asiantuntijuus. Kuulemma tilanteissa, joissa ihminen esittää etevää, loppuu kuuntelijoilta kaikki oppiminen. Miten vapauttavaa, ei tarvitse olla se etevä superkasvattaja ja opettaja päästäkseen parhaaseen lopputulokseen. Ihmetellään yhdessä lapsen kanssa, huomataan hyvää, kehitettävää, opittavaa, pidetään hauskaa ja ollaan avuksi ja tukena.
Hyvää kesää!