Dravet’n oireyhtymä on vaikea imeväisiässä alkava epilepsia. Siihen liittyy vaikea epilepsia ja älyllisen kehityksen häiriöitä sekä useimmilla potilailla myös käytöksen ja liikkumisen ongelmia.
Oireyhtymän esiintyvyydeksi on arvioitu jopa 4-6:100 000, mutta epäillään, että kaikkia potilaita ei ole tunnistettu menneinä vuosikymmeninä. Vaikka diagnoosi voidaan tehdä oireiden perusteella, se yleensä varmistuu, kun taustalta löydetään nykyisillä geenitutkimusmenetelmillä valtaosalta, jopa 85 %:lla, potilaista SCN1A-geenin virhe. Dravet’n oireyhtymässä on todettu yhteensä yli 1 800 keskenään erilaista SCN1A-geenin virhettä. Oireyhtymän aiheuttava geenivirhe johtaa hermosolujen natriumkanavien toiminnan häiriöön, Dravet’n oireyhtymässä tyypillisesti natriumkanavan toiminnan heikkenemiseen.
Dravet’n oireyhtymän vaikeusaste vaihtelee. Siihen voi vaikuttaa muun muassa geenivirheen esiintyminen vain osassa henkilön soluista (nk. mosaikismi), eri geenivirhetyypit ja samalla potilaalla mahdollisesti lisäksi olevat muiden eri geenien virheet, muut liitännäissairaudet sekä mahdollisesti annettu hoito. Lisäksi oireiden pohjalta voidaan todeta myös Dravet’n oireyhtymän kaltaista oirekuvaa, jossa potilaalla on samoja oireita, mutta siihen ei liity SCN1A-geenivirhettä. On hyvä myös huomioida, että kaikki SCN1A-geenivirheen omaavat potilaat eivät sairasta Dravet’n oireyhtymää, sillä tähän geenivirheeseen voi liittyä myös muunlaisia epilepsioita ja lievempiäkin taudinkuvia, esimerkiksi vain kuumekouristuksia ilman epilepsiaa.
Tarkentuneet diagnostiset kriteerit ohjaavat tunnistamista
Dravet’n oireyhtymää sairastavilla lapsilla ei yleensä ole oireita vielä vastasyntyneenä. Vuonna 2022 kansainvälisesti on määritelty tarkennetut Dravet’n oireyhtymän diagnostiset kriteerit. Nämä pitävät sisällään tyypillisen oireiden alkuiän 1–20 kuukautta, tietynlaiset toistuvat epilepsiakohtaustyypit (kuumeiset/kuumeettomat toispuoleiset paikalliset nykinäkohtaukset, joissa eri kohtauksissa oire voi näkyä vaihtelevasti eri puolella kehoa, paikalliset tai molemminpuoliset jäykistys- ja nykinäkohtaukset). Kriteerien mukaan epilepsiasta tulee vaikea eli kohtaukset eivät ole täysin hallittavissa lääkityksellä ja oireyhtymään liittyy kehitysvammaisuus.
Usein Dravet’n oireyhtymässä nähdään useita kohtaustyyppejä. Tavallisia aiemmin mainittujen diagnostisten kohtausten lisäksi ovat myös tajunnanhämärtymiseen johtavat kohtaukset, joissa keho jäykistyy ja katse ja pää kääntyy sivulle. Osalla potilaista nähdään myös nopeita lihasnykäyksiä eli myoklonioita ja poissaolokohtauksia. Dravet’n oireyhtymässä on hyvin tavallista, että kohtaukset voivat pitkittyä. Altistavina tekijöinä kohtauksille on muun muassa kuume, infektiot ja muista syistä johtuva kehon lämpötilan nousu (hikoilu, kuuma kylpy) sekä rokotukset ja vahvat tunteet (innostuminen). Osa potilaista on alttiita saamaan kohtauksia tuijottaessaan tiettyjä kontrastisia kuvioita. Rokotusten yhteydessä tulevat kohtaukset liittyvät kehon normaaliin rokotusreaktioon, kuten lämpötilan nousuun. Dravet’n oireyhtymää sairastaville suositellaan kuitenkin normaalin rokotusohjelman mukaisia rokotuksia. On hyvä huomioida, että taudit, joita vastaan rokotetaan, voisivat olla vaarallisempia ja altistaa kohtauksillekin usein pidempiaikaisemmin kuin rokotukset.
Dravet’n oireyhtymän hyvää hoitoa tutkitaan aktiivisesti eri puolilla maailmaa.
Aivosähkökäyrä eli EEG on yleensä kohtausten välillä normaali vielä silloin, kun kohtaukset alkavat kuumeisin kouristuksin. Myöhemmin muutaman vuoden ikäisenä EEG:ssä nähdään epilepsiaan liittyviä löydöksiä myös kohtausten väliajalla. Aivojen magneettikuva ei auta diagnoosissa, sillä se on etenkin taudin alussa normaali, mutta sillä voidaan poissulkea muita esimerkiksi rakenteellisia epilepsian taustasyitä. Myöhemmin kuvantamisessa voidaan nähdä osalla potilaista muutoksia, muun muassa yleistä lievää aivonestetilojen väljentymistä tai aivojen syvien osien hippokampuksen eli aivoturson muutoksia, jotka voivat olla seurausta historiassa sairastetuista pitkistä sarjakohtauksista.
Kehitys on Dravet’n oireyhtymää sairastavalla lapsella varhaisvaiheissa yleisimmin normaali, mutta esimerkiksi puheen kehityksessä ja kävelyiän saavuttamisessa voidaan nähdä viivettä. Potilaiden kasvaessa kouluikäiseksi suurin osa potilaista on vähintään lievästi kehitysvammaisia, mutta useimmiten kehitysvamman aste on vaikeampi. On tavallista, että epilepsiakohtausten vaikeus lievittyy vanhetessa, mutta älylliset ja liikunnan taidot heikkenevät usein vielä myös aikuisiässä.
Dravet’n oireyhtymä tulisi tunnistaa jo varhain lapsuuden aikana, jolloin sen oirekuva on selkein. Taustasyytä selvittäviä geneettisiä tutkimuksia usein harkitaan osana nykydiagnostiikkaa, jos etenkin normaalisti kehittyneellä lapsella on ilman muuta syytä imeväisiässä rokotuksen jälkeinen tai kuumeinen kehon toispuoleinen selvästi pitkittyvä nykinäkohtaus tai epileptinen sarjakohtaus. Tämä oireyhtymä olisi hyvä pitää mielessä myös, mikäli iästä riippumatta henkilö saa toistuvia kuumeisia sarjakohtauksia tai hänellä on vaikeahoitoinen paikallisalkuinen epilepsia, jossa kuume vahvasti altistaa kohtauksille.
Kohti täsmähoitoja
Dravet’n oireyhtymän hyvää hoitoa tutkitaan aktiivisesti eri puolilla maailmaa. Suomessa on Helsingin yliopistollisen sairaalan johtamana menossa valtakunnallinen FinDravet-tutkimus, jossa pyritään selvittämään eri yliopistosairaaloiden yhteistyönä oireyhtymän ilmaantuvuutta, genetiikkaa, monia eri kliinisiä oireita ja löydöksiä sekä elämänlaatua kaiken ikäisillä Dravet’n oireyhtymää sairastavilla potilailla. Tähän tutkimukseen pyritään saamaan mukaan kaikki eri yliopistosairaaloissa hoidossa olevat potilaat. Heidän hoitavat lääkärinsä pyytävät soveltuvat potilaat mukaan tutkimukseen.
Varhainen oikea epilepsiaoireyhtymän diagnoosi on tärkeä, jotta voidaan valita muun muassa tehokas epilepsialääkitys oikein. Lisäksi osa tavallisista epilepsialääkkeistä, natriumakanavan salpaajat, voivat pahentaa tähän oireyhtymään liittyviä kohtauksia, joten näitä on syytä välttää. Tehokkaalla oikealla hoidolla pyritään estämään etenkin pitkittyvät kohtaukset ja lievittämään muita oireita tavoitellen parempaa toimintakykyä. Perinteisesti paras tutkimusnäyttö tehosta kohtauksiin on ollut kolmoislääkityksellä, joka sisältää valproaatin, klobatsaamin ja stiripentolin. Uusimpana lääkkeenä Suomen markkinoille on tullut kannabidioli, jolla on ollut keväästä 2021 Kelan myöntämänä rajoitettu peruskorvattavuus ja marraskuusta 2022 alkaen rajoitettu erityiskorvattavuus epilepsialääkkeenä Dravet’n oireyhtymän hoidossa. Seuraavana uutena ja tutkimuksissa tehonsa näyttäneenä lääkkeenä Suomeen odotetaan myyntilupaa jo kuluvan vuoden aikana fenfluramiinille. Se on jo useissa Euroopan maissa käytössä, ja sillä on nähty hyvää hyötyä monen tyyppisiin kohtauksiin Dravet’n oireyhtymän hoidossa. Myös muita tutkimusnäyttöön perustuvia uusia hoitoja, sekä lääkehoitoja että mahdollisesti myös itse virheellisen SCN1A-geenin toimintaan vaikuttavia täsmähoitoja, voidaan odottaa tulevina vuosina ja vuosikymmeninä Dravet’n oireyhtymän hoitoon meneillään olevien tutkimusten valmistuessa.