Epilepsia ja uni

Epilepsialehti - Artikkeli

Hyvän ja riittävän yöunen jälkeen henkilö herää virkeänä ja on hereilläoloaikansa toimintakykyinen. Aivoista on tällöin poistunut valveen aikana sinne kertyneet niin sanotut kuona-aineet ja unipaine on pienimmillään. Tämä vaatii riittävän pitkän, vähintään noin 7–8 tunnin, rakenteeltaan normaalin unen ja säännöllisen unirytmin eli nukkumaan menon ajoittumisen henkilölle tyypillisen sisäisen kellon mukaan. Lisäksi se vaatii unen rakenteessa olevat sille tyypilliset noin 90 minuutin mittaiset syklit, jotka ovat sisältäneet kevyttä, syvää ja vilke- (REM) unta. Hyvä uni on merkityksellistä kaikkien terveydelle ja hyvinvoinnille.

Monet epilepsiapotilaat kertovat päiväsaikaisesta väsymyksestä. Lisäksi univajeen tiedetään altistavan terveetkin yksittäiselle epileptiselle kohtaukselle. Mitkä tekijät voivat olla epilepsiapotilaan päiväsaikaisen väsymyksen taustalla?

Unen vaikutus epilepsiakohtauksiin ja epileptiseen unenaikaiseen aktiviteettiin

Unen eri vaiheet (kevyt ja syvä uni eli non-REM-uni, vilke- eli REM-uni) vaikuttavat eri tavalla epilepsiakohtausten ilmaantumiseen ja epileptisen aktiviteetin lisääntymiseen. Unen vaikutus on myös erilainen paikallisalkuisessa ja yleistyvässä epilepsiassa. Lisäksi tietyissä epilepsiaoireyhtymissä kohtaukset ja epileptiset ilmiöt esiintyvät pääasiallisesti unen tai heräämisen aikana.

Ohimo- ja otsalohkoepilepsiassa unenaikaiset kohtaukset esiintyvät yleensä non-REM-unen aikana, kun taas REM-uni näyttäisi suojelevan näiden epilepsioiden kohtauksila. Yleistyneessä epilepsiassa epileptinen aktiviteetti on voimakkainta siirtymävaiheissa erityisesti heräämisvaiheessa ja vähäisempää REM-unen aikana. Esimerkiksi nuoruusiän myokloonisessa epilepsiassa sekä myokloniat että tajuttomuuskouristuskohtaukset ajoittuvat yleensä aamuun.

Lapsuuden aikana alkavista epilepsioista uneen selkeästi liittyviä ovat West ja Lennox-Gastautin oireyhtymät, joissa non-REM unen aikana epileptinen aktiviteetti lisääntyy ja REM-unen aikana aktiivisuus selkeästi vähenee. Lapsuuden ajan epilepsiaoireyhtymiin kuuluu myös epileptinen enkefalopatia, johon liittyy lähes jatkuva epileptinen piikki-hidasaaltotoiminta hidasaaltounen aikana. Aikaisemmin tästä oireyhtymästä käytettiin nimitystä CSWS (continuous spike and wave during slow wave sleep) tai ESES (electric status epilepticus in sleep).

Epileptisten kohtauksien ja aktiviteetin vaikutus uneen

Epilepsiapotilaiden unen rakenne voi olla poikkeava: univiive eli nukahtaminen voi olla pidentynyt, unessa voi olla normaalia enemmän havahtumisia, mikä tekee unen rikkonaiseksi ja lisäksi unisyklissä olevat unen vaiheet voivat olla poikkeavia. Epileptiset kohtaukset, niiden määrä ja hankaluus etenkin yöunen aikana aiheuttavat merkittävää unen häiriintymistä. Epilepsiapotilaiden unen laatu voi olla heikentynyt myös niinä öinä, jolloin heillä ei ole epileptisiä kohtauksia, sillä jo pelkkä epilepsiaan liittyvien unenaikaisten EEG-muutosten määrän lisääntyminen voi häiritä unen rakennetta.

Epilepsialääkkeiden vaikutus uneen

Tutkimuksia epilepsialääkkeiden vaikutuksesta unen rakenteeseen vaikeuttavat muun muassa epilepsian tyyppien, kohtauksien sekä unenaikaisen epileptisen aktiviteetin moninaisuus ja epilepsialääkkeiden annoksien vaihtelevuus. Tämän takia näitä tutkimuksia on varsin vähän verrattuna siihen, kuinka paljon meillä on eri epilepsialääkkeitä.

Tutkimuksien pohjalta tiedetään kuitenkin, että jotkut epilepsialääkkeet voivat vaikuttaa edullisesti unen rakenteeseen. Parantunut unen laatu voi johtua myös vähentyneestä kohtaus- tai epileptisestä aktiivisuudesta, vaikkei lääke vaikuttaisikaan itse unen rakenteeseen. Näin siis epilepsian hyvä hoito parantaa myös unta. Toisaalta jotkin epilepsialääkkeet voivat aiheuttaa sivuvaikutuksena vaikeuksia unen saamisessa, sen ylläpidossa sekä tunnetta riittämättömästä unesta, ja siten päiväsajan väsymystä.

Epilepsiakohtauksille altistavia uneen liittyviä tekijöitä

Kohtauksille altistavia tekijöitä ovat muun muassa univaje, alkoholi ja stressi. Univajetta voi syntyä määrällisesti liian vähäisestä nukkumisesta tai huonosta unenlaadusta, vaikka unta vaikuttaisi olevan tuntimääräisesti riittävästi. Määrällisesti riittämätön uni voi olla itse aiheutettua, jolloin henkilö ei mene nukkumaan riittävän ajoissa, jotta saisi itselleen riittävän unimäärän nukutuksi. Uni-valverytmin epäsäännöllisyydestä aiheutuva univaje voi johtua myös esimerkiksi vuorotyöstä. Uniapnea ja levottomat jalat -oireyhtymä voivat vaikeuttaa nukahtamista, aiheuttavat unen rikkonaisuutta ja siten huonontunutta unenlaatua sekä univajetta. Alkoholi huonontaa unen rakennetta ja usein vielä lyhentää unen kokonaismäärää.

Negatiivisen stressin kokeminen aiheuttaa usein univaikeuksia. Heikentynyt unen laatu aiheuttaa terveilläkin mielialan laskua ja ahdistuneisuuden lisääntymistä, ja toisaalta nämä psyykkiset oireet voivat aiheuttaa unettomuutta tai sitten liiallista nukkumista ja jatkuvaa päiväsaikaista väsymystä. Hyvässä hoitotasapainossakin olevaan epilepsiaan voi liittyä mielialan ja elämän laadun laskua sekä ahdistuneisuutta, ja siten myös vaikeuksia uni- ja vireystilassa. Epilepsian hyvään hoitoon kuuluisikin myös mahdollisten liitännäisoireiden ja unihäiriöiden hoito.

Lopuksi

Uni ja siihen mahdollisesti liittyvät vaikeudet ovat hyvin henkilökohtaisia kuten on myös epilepsian ja unen välinen suhde. Meidän kaikkien on pidettävä huolta omasta hyvinvoinnistamme hyvän unen kautta. Ja toisaalta muistaa, että me kaikki nukumme ajoittain huonosti.

  • Lehden numero: 1/2024
  • Teksti: Salla Lamusuo, neurologian erikoislääkäri
  • Kuvat: iStock.com/Ponomariova_Maria
  • Hyvinvointi

Mitä mieltä olet sivun sisällöstä?

Aiheeseen liittyvää