Ratsastaminen on parikymppiselle Katille rakas harrastus. Hevosten hörähtely tallille saapuessa, liikunta, uudet ystävät ja hyvä mieli. Ne ovat muutamia syitä, miksi Kati pitää tallilla käymisestä.
Kati on aina tykännyt hevosista, mutta ratsastuksen aloittaminen ei ollut itsestäänselvyys. Kun hän lapsena ehdotti ensimmäisen kerran vierailua tallille, eivät vanhemmat antaneet siihen lupaa. Äiti epäili, sopisiko harrastus Katille, sillä hän on sairastanut paikallisalkuista epilepsiaa syntymästään saakka.
– Olin kuudennella luokalla, kun sain lopulta ylipuhuttua äitini.
Sen jälkeen vanhemmat alkoivat etsiä tallia, joka tarjoaisi vammaisratsastusta. Kun sopiva talli löytyi, ratsastaminen sujui hyvin ja Kati siirtyi toiseen ryhmään muutaman ratsastustunnin jälkeen. Nyt Kati on ratsastanut jo kymmenen vuotta eri talleilla ja hänellä on ollut hoitohevosia.
Ratsastusta voinnin mukaan
Katin tilanne epilepsian kanssa on vaihdellut vuosien varrella. Välillä meni kymmenen vuotta, jolloin tajuttomuuskouristuskohtauksia ei tullut.
Vuonna 2022 tilanne kuitenkin muuttui. Kohtauksia tuli ensin viikoittain ja lopulta päivittäin. Maaliskuussa Kati joutui teho-osastolle, kun hän sai pitkittyneen epileptisen kohtauksen.
– Epilepsiani muuttui vaikeahoitoiseksi. Syön kolmea eri epilepsialääkettä, enkä ole saanut kohtauksia puoleentoista vuoteen.
Kun sairaus muuttui, Kati alkoi etsiä tallia, jossa epilepsia osattaisiin huomioida paremmin. Tällä hetkellä hän käy tallilla, jossa ratsastuksenopettajalla on tietoa neurologisista sairauksista. Hän on myös valmentanut pararatsastajia.
– Tunnilla huomioidaan kaikkien ratsastajien vointi.
Turvallisuudesta on tärkeä huolehtia
Kati käyttää ratsastaessaan aina kypärää ja turvaliiviä. Jos hän tipahtaisi, turvaliivi täyttyisi ilmalla. Sen tarkoituksena on suojata selkää ja rintakehää.
Äiti käy tallilla Katin mukana. Hän esimerkiksi kulkee maastolenkeillä jalkaisin lähettyvillä kaiken varalta, vaikka kohtausta ei ole tullut ratsastaessa. Kati on myös kertonut muille ratsastajille sairaudestaan.
– Silloin ihmiset tietävät, mitä tehdä, jos saan epilepsiakohtauksen. Siitä tulee turvallinen olo.
Koska epilepsia on kulkenut elämässä mukana lapsesta asti, on sairauteen Katin mukaan tottunut.
– Epilepsia pitää ottaa huomioon, mutta paljon asioita voi tehdä epilepsiasta huolimatta.
Ratsastustunnilla saatu vinkki vei omaan kotiin
Ratsastusharrastus kietoutuu Katin elämään monella tavalla. Hän sai vinkin ensimmäisestä omasta kodistaankin harrastuksensa kautta.
– Kun etsin kämppää, niin kuulin ratsastuskaverini äidiltä eräästä tuetun asumisen yksiköstä. Muutin sinne viime vuonna.
Omaan kotiin muutto tuntui kivalle, vaikka se alkuun vähän jännitti. Viime vuoteen mahtui myös muita itsenäisen elämän askelia, sillä Kati aloitti uudessa osa-aikaisessa työssä.
Kati unelmoi omasta hevosesta, ja hänelle on kertynyt paljon mukavia kokemuksia harrastuksen parissa. Eräällä ikimuistoisella maastolenkillä hän ratsasti opettajansa ja äitinsä kanssa näköalatornille. Kati sai ratsukseen kimon värisen camarguenhevosen.
Mukana oli eväät ratsastajille ja heinää hevosille. Hevoset kiinnitettiin riimulla ja ratsastajat suuntasivat nauttimaan näköalasta.
– Tämä on jäänyt yhtenä hienona muistona mieleeni.