Liikunta säännöllisesti toteutettuna on epilepsiaa sairastavalle keskeinen keino ylläpitää ja parantaa fyysistä kuntoa, toimintakykyä ja yleistä terveydentilaa.
Epilepsian hoidon ja kuntoutuksen historian eräänä, jo ikääntyneenä, harha-ajatuksena voidaan pitää liikunnan sopimattomuutta. Vielä pitkälle 1980-luvulla arveltiin fyysisen rasituksen stimuloivan epileptisiä kohtauksia, lisäävän kohtaustiheyttä, lisäävän loukkaantumisriskiä ja ylipäänsä saattavan edistää sairauden kulkua.
Nykykäsityksen mukaan ei ole olemassa perusteita liikunnan rajoittamiseksi epilepsiaa sairastavilla. Erityisesti vaikeaa epilepsiaa sairastavien kohdalla turvallisuustekijät on kuitenkin syytä huomioida tarkasti. Liikunta ei yleensä aiheuta epilepsiaa sairastavilla sen enempää haittoja kuin terveilläkään.
Liikunta ja aivoterveys
Liikunnan myönteiset fysiologiset vaikutukset suoritus- ja toimintakykykyyn ovat olleet tiedossa jo pitkään. Näiden rinnalla, erityisesti neurologisten sairauksien kannalta, on ollut merkittävää viime vuosina täsmentynyt tieto liikunnan vaikutuksista aivojen terveyteen.
Ihmisen aivot tarvitsevat lähes 20 prosenttia siitä verestä, jonka jokainen sydämenlyönti antaa. Liikkuminen parantaa aivoverenkiertoa sekä tämän myötä hapen ja ravinnon kulkua, mikä puolestaan edistää aivosolujen toimintaa ja uusiutumista. Liikunta muiden terveellisten elämäntapojen rinnalla edistää aivojen neuroplastisuutta eli aivojen kykyä muokata itseään ja sopeutua uusiin käyttäytymismalleihin tai kokemuksiin. Aivojen neuroplastisuudelle rakentuukin koko neurologisten sairauksien kuntoutuksen peruskivi.
Liikunta tehostaa ajattelua ja parantaa tarkkaavaisuutta.
Liikunta tehostaa ajattelua ja parantaa tarkkaavaisuutta. Erityisesti kestävyysliikunta näyttäisi parantavan prosessointinopeutta, toiminnanohjausta ja muistia. Näiden taustalla vaikuttaa aikuisiän neurogeneesiksi nimetty ilmiö, jossa tietyissä aivojen osissa, kuten oppimisen ja muistin kannalta tärkeässä hippokampuksessa, syntyy uusia hermosoluja läpi elämän.
Psykososiaalisia vaikutuksia ei pidä unohtaa
Liikunnan fyysiset ja fysiologiset vaikutukset ylikorostuvat herkästi. Näiden rinnalla ei pidä väheksyä liikunnan myönteisiä psykososiaalisia vaikutuksia – päinvastoin.
Psykologiset vaikutukset liikunnan yhteydessä voivat olla moninaiset mielialan virkistymisestä vaikkapa niin sanottuihin huippukokemuksiin, jolloin voittaa tai ylittää itsensä. Liikunta voi myös aikaansaada paljon puhuttuja flow-kokemuksia, jolloin ajan merkitys häviää ja tekeminen tuntuu täysin vaivattomalta.
Aikuisiässä saattaa unohtua sen kaltainen yksinkertainen asia kuin liikunta ilon ja mielihyvän tuottajana.
Aikuisiässä saattaa unohtua sen kaltainen yksinkertainen asia kuin liikunta ilon ja mielihyvän tuottajana. Pitkäaikaissairautta sairastavalle tällaiset tunnetilat voivat olla arvaamattoman tärkeitä liikunnan hyötyjä, ja toimia myös motivaattoreina. On hyvinkin mahdollista, että liikunnasta johtuvat myönteiset tunnetilat vahvistavat niin sanottua sisäistä liikuntamotivaatiota paremmin kuin ulkoiset motivointikeinot, kuten palkkiot tai pakotteet.
Liikunnan sosiaaliset vaikutukset voivat puolestaan liittyä esimerkiksi yhteisöllisyyden vahvistumiseen tai onnistumisen tunteiden jakamiseen. Ryhmämuotoisessa liikunnassa ja joukkuepeleissä yhteys toisiin ihmisiin on keskeisen tärkeää. Se, että pääsee tekemään asioita yhdessä toisten kanssa ja on ”osa porukkaa” ovat arvokkaita liikunnan tarjoamia sosiaalisen kanssakäynnin elementtejä.
Turvallisuus ennen kaikkea
Epilepsiaa sairastavan on tärkeää pitää mielessä liikuntaan liittyviä turvallisuusnäkökohtia. Esimerkiksi elämäntavoilla on merkitystä liikuntasuorituksiin. Riittävä uni, ravinto ja turhan stressin välttäminen ovat hyviä ohjeita kaikille.
Riittävä uni, ravinto ja turhan stressin välttäminen ovat hyviä ohjeita kaikille.
Riippuen liikunnallisesta taustasta ja fyysisen kunnon tasosta, on erityisesti uuden lajin harjoittaminen hyvä aloittaa asteittain ja itseään kuunnellen. Muita varotoimenpiteitä voivat olla lääkäriltä etukäteen neuvojen kysely ja/tai liikunnan toteuttaminen yhdessä toisen, epilepsiasta tietoisen henkilön kanssa.
Korkeatasoinen tutkimus säännöllisen liikunnan hyödyistä epilepsiaa sairastavilla on edelleen rajallista. Niinpä päinvastoin kuin useissa muissa neurologisissa sairauksissa, liikuntaa ei ole lainkaan mainittu aikuisiän epilepsian Käypä hoito -suosituksessa. Viime aikoina on ollut myönteistä lisääntynyt tutkimustieto liikunnan epileptisten kohtausten tiheyttä harventavasta ja voimakkuutta lievittävästä vaikutuksesta. Nämä havainnot nojaavat tosin toistaiseksi pitkälti ainoastaan eläinkokeisiin.
Jo vähäinenkin liikkuminen ennen muuta säännöllisenä, voi antaa odottamattoman paljon voimavaroja epilepsiaa sairastavan arkeen, työhön ja elämään. Siis liikkumaan!
Lähteitä:
- Arida RM ym. Physical Activity and Epilepsy; Proven and Predicted Benefits. Sports Medicine 2008; 38:607-615.
- Pimentel J., Tojal R., Morgado J. Epilepsy and physical exercise. Seizure 2015; 25:87-94.
- Arida RM. Physical exercise and seizure activity. BBA – Molecular Basis of Disease. 2021 Jan 1;1867(1):165979.