Neo on 42-vuotias sosionomi ja kutsumusammatiltaan lävistäjä. Hän on iloinen saadessaan kertoa elämänsä haasteista mielenterveyden ja epilepsian kanssa julkisesti. Hänen perheeseensä kuuluu tytär Lucy, 17-vuotias kissa Vili ja koira Love. Lisäksi hänellä on mielenterveydenhäiriöitä, jotka ovat vuoropuhelussa epilepsian kanssa. Hän haluaa rikkoa stigmoja. Neurologiset ja mielenterveydelliset häiriöt ovat usein sellaisia, joista ei voi ulkoisesti päätellä juuri mitään.
– Moikka! Mitä hyvää kuuluu?
– Moi! Siis paskastihan tässä menee, Neo nauraa. Nyt olen siskoni eläintilalla. Rakastan näiden elukoiden aitoutta ja kun kantaa vastuuta näistä eläimistä, niin en keskity olooni, vaan painan hommia ulkona. Täällä niitä riittää. On neljä aasia, kuusi lammasta, kanoja, ankkoja, kolme koiraa ja kissaa, marsuja sekä pupu.
Näistä kaikista Neo pitää huolta ja toteaa, että eläimillä on jokaisella oma persoonansa kuten ihmisilläkin. Erityisherkkänä on helppo tulkita eläintenkin tuntemuksia.
– Nämä tyypit on rescue-eläimiä, pelastettuja. Tovi sitten tänne tarjottiin arkaa Hilla-kissaa, jonka Neo otti vastaan, vaihtoehtona oli mirrin loppu. Hilla muutti Neon ja Lucyn luo Espooseen joulun välipäivinä.
– Kerroin Lucylle uudesta perheenjäsenestä ja puhelimen päässä oli hiljaista. Oletin, että hän pelaa ja turhauduinkin jo, mutta tyttö oli vaan sanattoman onnellinen. Arka kissa saa ymmärrystä perheessä, jossa on hauras menneisyys.
Piuhat solmussa jo ennen sähköhäiriöitä
– Sulla on diagnosoitu epävakaa persoonallisuushäiriö ja ahdistuneisuushäiriö, estynyt persoonallisuus ja masennus. Epilepsiasta diagnoosi tuli 2015. Miten nämä aiemmat diagnoosit näkyvät sinun elossasi?
– Olen tosi herkkä pienillekin eleille ja mietin kelpaamistani ja se on usein ristiriidassa mun pään sisällä. Oletan paljon. On vaikea kieltäytyä jostain, mitä en halua, vaikka haluan olla ehdottoman rehellinen. Miellytän muita saadakseni hyväksyntää ja pelkään hylkäämistä. Sillä ei ole edes väliä kuka torjuu, vaikka mielipiteen, se laukaisee mun defenssin – mä en kelpaa, olen hyljitty enkä ansaitse olla mitään. Se myrsky lähtee päälle, enkä pysty lopettamaan sitä. Aikoinaan huomasin kuinka fyysinen kipu vie huomioni pois siitä. Satutin itseäni. Nykyään kun synkkyys valtaa mun mieltäni, menen nukkumaan. Herätessä olo on ainakin vähän eri, enkä ainakaan tee hallaa itselleni.
Uupumuksen puheenvuoro
– Olin sosionomina nuorten ja lasten puolella jo opiskeluaikana ja täytyy sanoa, että vaikka homma oli henkisesti palkitsevaa, niin se oli todella rankkaa. Huomaan, että ihmisten seurasta joutuu palautumaan. Aloin uupua ja puhuin pomoni kanssa, että en enää pysty, irtisanoudun. Mua ymmärrettiin hyvin. Varauduin karenssiin joustoluotolla, kun jäin työttömäksi. Työskentelin ennen tätä jonkin aikaa lankakaupassa. Olin miettinyt jo yläasteelta asti minkälainen ammatti on lävistäjä, se kiinnosti paljon. Yksi päivä vaan kirkastui, että mulla on lainaa ja mahdollisuus kisälliksi tutun lävistäjän opissa! Oli sellainen tunne, että kaikki menee juuri niin kuin pitääkin, tähdet linjassa. Olin onnellinen. Olin löytänyt sinne, mihin sydän oli koko ajan sanonut. Sitten jättikokoisia anatomiakirjoja opiskelemaan. Lävistäjän pitää tietää tarkasti, missä hermot ovat ja kiinnittää huomio asiakkaan yksilölliseen ”rakenteeseen”. Aina lävistys ei ole edes mahdollista. Toimin vuonna 2014 alan parhaimmassa liikkeessä Helsingissä ja olen ylpeä siitä. Vuonna 2015 mulla oli jo oma yritys.
– Mahtavaa, että uskalsit lähteä omalle polulle kuunnellen sisintäsi!