Mikä ihmeen kasvatuskuulustelu?

Epilepsialehti - Perhepostia

Lapsiperheille tarkoitetussa Perheluurissamme puhutaan nyt paljon lapsen tuen järjestämisestä päiväkotiin. Voiko lapseni saada avustajan, kun hänellä on epilepsia? Tuttu avustaja jäi eläkkeelle, kuka lastani nyt auttaa? Mitä on suhdeluvun väljennys ja mitä hyötyä siitä on lapselleni? Entä mikä on veo ja sen tuki?

Kevät on varhaiskasvatuksessa tulevan toimintakauden suunnittelua ja lasten tuen tarpeiden arviointia. Samalla arvioidaan menneen kauden edistymisiä. Tämä näkyy vanhemmille kutsuina vasu-keskusteluihin ja Perheluurissa hämmentyneinä kysymyksinä: mikä ihmeen vasu?

Varhaiskasvatussuunnitelma eli vasu tehdään kaikille lapsille. Se on lapsen henkilökohtainen suunnitelma, jossa yhdistyvät vanhempien näkemykset, lapselle ominainen tapa toimia ja lapsen tarvitsema tuki, jotta hän voi kasvaa ja kukoistaa. Näistä yksittäisistä vasu-suunnitelmista muodostuu varhaiskasvatuksen ryhmän suunnitelma toiminnasta. Ryhmän opetussuunnitelma pohjautuu toki myös päivähoitoyksikön varhaiskasvatussuunnitelmaan yhdistettynä valtakunnalliseen varhaiskasvatuksen opetussuunnitelmaan. Ei siis ihan helppo kokonaisuus hahmotettavaksi vanhemmalle, jonka ensisijainen homma on olla vanhempi.

Tuen järjestäminen lapselle ei ole koskaan yksittäisen vanhemman tai opettajan henkilökohtainen mielipide. Tarvitaan ulkopuolinen taho ottamaan kantaa lapsen tuen tarpeeseen. Ulkopuolinen taho voi olla lapsen terapeutti, lääkäri tai vaikka alueen varhaiskasvatuksen erityisopettaja. Vasu-keskusteluun voi kutsua mukaan esimerkiksi lapsen tuntevia terapeutteja. Heillä on usein hyviä vinkkejä sujuvan arjen saavuttamiseksi, ja samalla tulee varhaiskasvatuksen arjessa harjoiteltua samoja asioita, kun terapiassa.

Lapsella on oikeus olla osa lapsiryhmäänsä, oppia kavereiden kanssa ja saada opettajan ja tarvittaessa erityisopettajan opetusta ja ohjausta.

Epilepsia ei ole yksittäinen peruste tuen saamiseksi tai tarvitsemiseksi. Epilepsia, joka aiheuttaa tarvetta ylimääräiseen valvontaan, lepohetkien järjestämiseen, oppimisen tukeen tai muihin erityisjärjestelyihin on. Näitä erityisjärjestelyitä ovat lapsen tarvitsema pienempi ryhmä (suhdeluvun väljennys), varhaiskasvatuksen erityisopettajan (veo) tuki tai henkilökohtainen avustus arjessa (avustaja). Puhutaan siis toimenpiteistä, joita lapsi tarvitsee pystyäkseen toimimaan tasavertaisesti ryhmässä: leikkimään kavereiden kanssa, oppimaan uutta, pitämään hauskaa ja tekemään ikäkausikepposiaan. Lapsella on oikeus olla osa lapsiryhmäänsä, oppia kavereiden kanssa ja saada opettajan ja tarvittaessa erityisopettajan opetusta ja ohjausta. Avustaja on kaiken tämän mahdollistaja, ei henkilökohtainen omahoitaja.

Vasu-keskustelussa jutellaan lapsen asioista, arvioidaan ja suunnitellaan tulevaa. Se ei ole kasvatuskuulustelu, eikä kehityskeskustelu. Keskustelussa lapsi on keskiössä ja yhdessä mietitään, mitä tarvitaan. Tarkemmin kun miettii, vasu on suunnitelma siitä, mihin aikuiset sitoutuvat, mitä he tekevät lapsen hyväksi varhaiskasvatuksessa ja mitä kotona voidaan tehdä, jotta päästään rakentamaan lapselle mahdollisimman hyvä arki.

  • Lehden numero: 2/2021
  • Kuvat: Marja Haapio
  • Lapset
  • Perheet

Mitä mieltä olet sivun sisällöstä?

Aiheeseen liittyvää