Näytellessä Timo hyppää roolista toiseen

Eläkkeellä oleva Timo ei pelkää heittäytyä hauskaksi, vakavaksi tai muiden tunteiden valtaan. Teatteriharrastuksen parissa pääsee irti arjen roolista. Se on yksi asia, joka harrastuksessa viehättää.

Timo on harrastanut näyttelemistä lähes 30 vuotta. Hän arvelee, että kipinä siihen on tullut isän puolelta. Suvussa on ollut monia taiteilijoita.

Timon harrastus alkoi kansalaisopiston kurssilta. Näytteleminen vei kuitenkin täysin mukanaan, kun hän aloitti Tapanilan Työväen Näyttämössä. Se on pääkaupunkiseudun vanhin harrastajateatteri.

– Näyttelemisessä on jotakin taikaa. Esitys tehdään yhdessä, eikä siinä voi sooloilla.

Timo on näytellyt erilaisia rooleja, isoja ja pieniä. Mieleen on jäänyt esimerkiksi Setä Tuomon tupa -esitys, jossa hän oli pääroolissa. Tarina käsitteli orjuutta ja rooli oli rankka. Tunteet menivät ylös ja alas.

Tällä hetkellä Tapanilan Työväen Näyttämöllä esitetään Agatha Christien Kahvi mustana -murhamysteeriä. Myös siinä Timo näyttelee pääroolia, salapoliisi Hercule Poirotia.

– Tällaista roolia en ole ennen tehnyt. Se sisältää paljon puhetta, joten kotiläksyjä käsikirjoituksen kanssa on riittänyt.

Tapanilan Työväen Näyttämö toimii vapaaehtoisten voimin. Vain ohjaaja on ammattilainen. Harrastus vaatii sitoutumista, sillä harjoituksia on kaksi kertaa viikossa elokuusta tammikuun loppuun. Sen jälkeen näytöksiä on lauantaisin ja sunnuntaisin reilun kuukauden ajan.

Epilepsia alkoi yllättäen

Timo sairastui epilepsiaan noin kaksi vuotta sitten.

– Sairaus tuli niin sanotusti puskista.

Eräänä yönä Timo sai tajuttomuuskouristuskohtauksen ja hänet vietiin ambulanssilla sairaalaan. Seuraava kohtaus tuli puolentoista kuukauden päästä. Epilepsiadiagnoosin jälkeen kännykkä on hälyttänyt kaksi kertaa päivässä. Se muistuttaa epilepsialääkkeiden ottamisesta.

Timo kokee, että on päässyt siinä mielessä helpolla, että kohtauksia ei ole tullut tähän mennessä enempää.

– Tällä hetkellä on hyvä olla, mutta eihän sitä tiedä, mitä tulevaisuudessa tapahtuu.

Timon harrastuksiin epilepsialla ei ole ollut suurta vaikutusta. Näyttelijät hitsautuvat harjoituksissa tiiviiksi porukaksi. Heille oli helppo kertoa sairastumisesta ja siitä, mistä epilepsiassa on kyse.

Seurallinen luonne vie moneen mukaan

Heti sairastuttuaan Timo liittyi Uudenmaan epilepsiayhdistykseen. Nyt hän toimii yhdistyksessä hallituksen varajäsenenä.

Yhdistysten toiminta on Timolle jo ennestään tuttua, sillä hän oli 15 vuotta Tapanilan Työväen Näyttämö ry:n puheenjohtajana. Timo arvelee, että seurallisen luonteensa takia hän ajautuu mukaan monenlaiseen vähän huomaamattakin.

– Ovathan nämä kaksi ihan erilaisia yhdistyksiä, mutta periaatteet ovat samat. Homman pitää toimia ja suunnitelmat on tehtävä.

Sairastuttuaan Timo osallistui myös epilepsiayhdistyksen Kaverikahvilaan. Siellä hän käy edelleen kerran kuussa.

– Kaverikahvilassa voi kysyä kokemuksista ja keskustella omaan tahtiin. Se on sitä vertaistukea.

Timo on huomannut muiden kanssa jutellessa, että epilepsian erottaa monesta muusta sairaudesta sen monimuotoisuus. Ei ole kahta samanlaista. Hän pitää tärkeänä, että vertaistukea on saatavilla.

– Tuetaan toinen toisiamme.