Rohkeat ratkaisijat tekevät tulevaisuuden

Epilepsiayhteisö on päättänyt ottaa rohkean askeleen ja lähtenyt strategiansa mukaisesti uudistamaan toimintaansa turvatakseen epilepsiayhteisön elinvoimaisuuden ja jatkuvuuden. Yhdistystoiminta on murroksessa ja uusia ideoita sekä toimijoita tarvitaan kaikkialla. Mutta miten uudistus tehdään? Halulla ja yhteistyöllä ainakin.

Epilepsiayhdistyksissä on tehty merkittävää ja arvokasta työtä vapaaehtois- ja vertaistuen hyväksi 1960-luvulta lähtien. Jäsenmäärä on kuitenkin ollut pitkään laskussa ja vapaaehtoiset ovat raportoineet uusien vapaaehtoisten mukaan saamisen vaikeudesta. Toiminnassa mukana olevat vapaaehtoiset kertovat väsymyksestään työn kasautumisen seurauksena ja myös ikääntyminen haastaa. Hallinnollinen työ tuntuu osin vaikealta ja vaativalta, ja vie aikaa sekä voimia kaikelta mukavalta tekemiseltä. Yhdistyksissä on huolta tulevaisuudesta. Joutuipa jopa yksi epilepsiayhdistys viime talvena lakkauttamaan toimintansa, kun yhdistykseen ei löytynyt ponnisteluista huolimatta vetovastuullisia jatkajia.

Nämä haasteet eivät ole uusia ja ainutlaatuisia. Tiedetään, että lukuisat muut järjestöt painivat samojen asioiden kanssa. Mutta kuka keksisi ne taikasanat tai teot, jotka ratkaisivat nämä pulmat? Mistä löydämme uusia toimijoita ja miten saamme kipinän syttymään? Epilepsiayhteisö on ottanut haasteen vastaan ja lähtenyt ratkomaan näitä kysymyksiä. Tehtävä ei ole helppo ja yksinkertainen, mutta epilepsiayhteisömme on osoittanut, että sillä on halua ja rohkeutta tarttua toimeen.

Uudistustyötä tekemään

Vuonna 2021 Epilepsialiitto ja epilepsiayhdistykset yhdessä käynnistivät uuden strategiakauden, johon on kirjattu kolme kokonaisuutta: Vahva vaikuttaja, Hyvinvoinnin rakentaja ja Uusiutuva yhteisö. Uusiutuva yhteisö on osa-alue, joka keskittyy epilepsiayhteisön vapaaehtoistoimintaan ja sen tulevaisuuden turvaamisen. Siinä pohditaan keinoja ja ratkaisuja, joilla varmistetaan epilepsiayhteisömme elinvoimaisuus ja jatkuvuus.

Epilepsialiiton ja paikallisyhdistysten yksi tärkeimmistä tehtävistä on tarjota epilepsiaa sairastaville ihmisille ja heidän läheisilleen mahdollisuuksia jakaa kokemuksia ja saada vertaistukea samankaltaisessa tilanteessa olevilta ihmisiltä. Tätä perustehtävää on tärkeää vaalia. Koska maailma ja ihmiset ympärillämme kuitenkin muuttuvat, on myös yhteisömme muututtava ja pysyttävä muutoksessa mukana. Näin myös vuosikymmenten ajan tehty tärkeä työ saa jatkua, eikä työ valu hukkaan.

Monet tutkimukset ja selvitykset osoittavat, että vapaaehtoistyössä lyhytkestoisuus ja projektimaisuus ovat kasvattaneet suosiotaan. Ihmisten toiminta on myös muuttunut aikaisempaa digitaalisemmaksi. Digitalisaatiolla viitataan ilmiöön, jossa tekniikka ja tietotekniikka tulevat vahvemmin osaksi arkea ja tekemistä.

Parhaimmillaan digitalisaatio antaa eväitä käyttää resursseja paremmin. Se voi vapauttaa aikaa vuorovaikutukseen ja vähentää hallinnollista työtä. Digitaaliset toimet eivät korvaa kasvokkaisia kohtaamisia, mutta digiratkaisut tarjoavat mahdollisuuksia parempaan osallisuuteen esimerkiksi alueellisen yhdenvertaisuuden näkökulmasta. Digitaalisuuden ottaminen osaksi järjestöarkea vaatii kuitenkin asennemuutosta ja rohkeutta kyseenalaistaa nykyisiä toimintatapoja. Siksi toiminnan ja toimintatapojen tarkastelemista uudesta näkökulmasta tarvitaan. Muutos on aina mahdollisuus.

Muutos tehdään yhdessä

Jotta muutos voi tapahtua, täytyy olla yhteinen ymmärrys muutoksen tarpeesta ja halu muuttua. Epilepsialiiton järjestötiimi on aloittanut viime keväänä tulevaisuustyöpajojen järjestämisen eri alueilla. Työpajat jatkuvat tänä syksynä yhdistyksissä ja eri tapahtumien yhteydessä. Myös viime syksynä ja keväänä pidetyissä Epilepsialiiton strategiapäivissä muutosprosessia on edistetty yhdessä yhdistysten puheenjohtajien, Epilepsialiiton hallituksen ja henkilöstön kanssa. Yhteinen näkemys on syntynyt: muutosta tarvitaan ja halu muuttua on olemassa.

Epilepsiayhteisön muutosta ovat olleet tämän vuoden aikana tukemassa Osana yhteistä ratkaisua Oy:n strategiavalmentaja Petri Toikkanen ja ratkaisukeskeinen valmentaja ja fasilitaattori Lari Karreinen. He ovat kertoneet, ettei muutoksen tekemiseen ole valmiita ratkaisuja. Ei ole tiedossa, kuinka kauan asia kestää, eikä ole tiedossa minkä kokoinen muutos on kyseessä. Muutosta tehtäessä tärkeintä on rohkeus ja halu lähteä selvittämään asioita ja kokeilla uusia tapoja toimia.

Muutos vaatii kuitenkin voimavaroja. Kuten Petri ja Lari painottavat, on tärkeää muistaa, että jokainen toimija ja yhdistys on mukana uudistuksessa omien voimavarojensa verran. Voi olla etujoukoissa ja ensimmäisenä liikkeellä tai seurata ja tulla mukaan myöhemmin. Tärkeintä on tukea ja antaa niiden toimia, joilla voimavaroja on, vaikka itsellä tai oman yhdistyksen hallituksella ei niitä juuri tässä hetkessä olisikaan.

Unelmointia ja kokeiluja pienin askelin

Alueilla on jo lähdetty työpajojen myötä pohtimaan, millaisiin uudistuksiin omassa yhdistyksessä ollaan valmiita. Aluksi unelmoitiin, miltä toiminta näyttäisi silloin, kun kaikki nykyiset haasteet olisi ratkottu. Parhaillaan yhdistyksissä ideoidaan, suunnitellaan ja kokeillaan jotakin uutta toimintoa, esimerkiksi perhetoimintaa edistävien leikkitreffien järjestämistä tai Kaverikahvilan ottamista osaksi oman yhdistyksen toimintaa tai sen laajentamista. Kaikissa suunnitelmissa tavoitteena on saada uusia ihmisiä mukaan toimintaan.

Muutosta pohdittaessa tarvitaan siis innostavien ja uusien toimintatapojen kehittämistä ja käyttöönottoa, mutta pohdinnat kannattaa laajentaa myös järjestörakenteen tarkasteluun. Perinteisen jäsenyyden rinnalle tarvitaan myös eri mittaisia uusia osallisuuden tapoja. Eikä digitaalisten osallisuutta, vertaistuen löytämistä ja vapaaehtoistoiminnan sujuvuutta edistäviä ratkaisuja voida unohtaa.

Kysymykset ovat isoja ja niitä pohtiessa voi päätä hieman huimata. Muutosta kannattaa kuitenkin tehdä pala kerrallaan. Jotta uusia ja toimivia tapoja on mahdollista löytää, on niitä kokeiltava rohkeasti. Silloin saa tietoa esimerkiksi siitä, mikä toimii, mikä voisi tuoda yhdistykseen uusia jäseniä ja vapaaehtoisia tai mistä saadaan virtaa. Ja mikä tärkeintä muistaa, yhden kerran kokeilu ei välttämättä vielä kerro kokeilun toimivuudesta. Kokeilut vaativat usein pitkäjänteistä toistoa ennen lentoon lähtemistä.

Jos epilepsiayhdistyksessänne mietitään, mitä pitäisi tehdä ja miten myös teidän yhdistyksenne pääsisi uudistukseen mukaan, olkaa rohkeasti yhteydessä järjestöpäällikkö Piritta Seliniin, p. 050 514 4452, piritta.selin@epilepsia.fi.