Vuosien karttuessa mielen voimavaroja kertyy ja kuluu

Epilepsialehti - Artikkeli

Meillä on keskuudessamme kasvava joukko ihmisiä, joilla on rikasta elämänkokemusta, monipuolista osaamista ja tietoa, miten vaikeuksista voi selviytyä. Tätä joukkoa voi kutsua monilla nimillä, yksi niistä on ikääntyneet. Jos ikääntyneiksi luetaan yli 65-vuotiaat, heitä on väestöstä nyt yli viidennes ja vuonna 2030 noin neljännes. Valtaosa heistä voi hyvin. Pitkälti yli 60 prosenttia kokee elävänsä elämän parasta aikaa.

Julkinen kuva ikääntymisestä ja ikääntyvistä ihmisistä on kapea. Yleisiä keskustelunaiheita ovat muun muassa hoivapalvelut ja niiden haasteet sekä yksinäisyys. Ikääntyminen lisää toki palvelutarvetta, mutta se keskittyy muutamaan viimeiseen elinvuoteen. Esimerkiksi 75-vuotta täyttäneistä vain 11 prosenttia on kotihoidon palveluiden piirissä. Yksinäisyyttäkin moni ikääntynyt sietää nuorempia paremmin.

Pitkän elämän aikana ihminen ehtii kohdata niin mielenterveyttä vahvistavia kuin koettelevia tilanteita.

Ikääntyneiden joukko on moninainen. Esimerkiksi 65-vuotias on elänyt monta kymmentä vuotta aikuista elämää, ja jos hyvin käy, hän tulee elämään vielä toiset mokomat. Pitkän elämän aikana ihminen ehtii kohdata niin mielenterveyttä vahvistavia kuin koettelevia tilanteita. Myös ikääntyminen itsessään tuo mukanaan muutoksia – osa myönteisiä ja osa vähemmän toivottuja.

Ikääntyminen vaikuttaa kuitenkin ennemmin tai myöhemmin kehoon ja heikentää fyysistä toimintakykyä. Sen sijaan ikääntymisen vaikutukset mielenterveyteen ovat suurelta osin myönteisiä. Ikä muun muassa lisää itsetuntemusta, suhteellisuudentajua ja myötätuntoa. Monen ikäihmisen tunnetaidot, kuten tunteiden säätely, epämukavien tunteiden sietäminen ja myönteisten tunteiden havaitseminen ovat vahvistuneet elämän myötä. Elämän monet muutokset ja menetykset ovat opettaneet sopeutumis- ja selviytymistaitoja.

Eletystä elämästä voimavaroja koronapandemian aikaan

Ikääntyneiden kyvykkyys sopeutua haastaviin tilanteisiin on näkynyt myös koronapandemian aikana. Vaikka monet rajoitukset ja vakavan sairauden uhka ovat kohdistuneet juuri varttuneeseen väestöön, iso osa ikääntyneistä on selvinnyt tilanteesta nuorempia vähemmällä psyykkisellä kuormituksella. Elämää ovat kannatelleet muun muassa ihmissuhteiden ylläpitäminen eri tavoin, luonnossa liikkuminen sekä ylipäätään omannäköinen arki. Monet ikääntyneet ovat osoittaneet joustavuuttaan ja uuden oppimisen valmiuksiaan ottamalla käyttöön digitaalisia sovelluksia.

On kuitenkin muistettava, että moneen ikääntyneistä pandemia on jättänyt jälkensä. Yksinäisyyden kokemukset ovat yleistyneet ja ne koskettavat paljon myös ikääntyneitä, joista moni asuu yksin. Sosiaali- ja terveyspalvelut ovat ruuhkautuneet, mikä aiheuttaa huolta ja epävarmuutta niiden käyttäjille. Rajoitukset ja huolen ilmapiiri vaikuttavat toimintakykyyn heikentävästi monin tavoin: niin psyykkisesti, sosiaalisesti kuin fyysisestikin. Järjestökentällä huolta herättävät erityisesti ne ikääntyneet, jotka eivät rajoitusten poistuttukaan enää osallistu yhteisönsä toimintaan entiseen tapaan.

Ukrainan kriisi voi herättää sotamuistot

Venäjän hyökkäys Ukrainaan on tehnyt näkyväksi niin ikääntyneiden voimavaroja kuin haavoittuvaisuutta. Sota on aina traumatisoiva sen kokeneelle. On luonnollista, että ihminen käy mielessään uudelleen läpi kokemaansa ja tuntee samankaltaisia tunteita kuin tapahtumahetkellä.

Monet kokevat huolta nuorista, jotka nyt kasvavat epävarmuuden leimaamana aikana.

Myös jälleenrakentamisen aikakaudella kasvaneet elävät uudelleen varhaisten vuosiensa tunneilmapiiriä, jossa sota oli jo loppu, mutta edelleen jollain tavalla läsnä. Sotaan liittyvistä tunteista usein vaiettiin, vaikka ne vaikuttivat monin tavoin perheiden ilmapiiriin. Monet kokevat huolta nuorista, jotka nyt kasvavat epävarmuuden leimaamana aikana – olivat he omia jälkeläisiä tai eivät.

Tällä hetkellä moni ikääntynyt on valmis kertomaan niistä tunteista ja kokemuksista, joista sota- ja jälleenrakentamisaikaan laajasti vaiettiin. Meidän nuorempien olisi arvokasta kuulla, miten vaikeista ajoista selvittiin ja miten yhteiskuntaa niiden jälkeen rakennettiin. Voimme oppia niistä paljon.

Mitä voi tehdä, kun maailmantilanne aiheuttaa huolta, epävarmuutta ja pelkoja?

Olemme eläneet maailmanlaajuisesti poikkeuksellisissa olosuhteissa jo yli kaksi vuotta. Moni kärsii pelosta, huolesta ja epävarmuudesta, ja pohtii omaa ja läheisten jaksamista. Omaa ja läheisten mieltä voi kuitenkin rauhoittaa monin tavoin.

  • Älä jää yksin, keskustele muiden kanssa. Läheisiin kannattaa pitää yhteyttä myös poikkeuksellisessa tilanteessa. Jos ei ole mahdollista tavata toista fyysisesti, aikaa voi viettää yhdessä etäyhteyksien avulla. Myös rupattelu esimerkiksi tuttavien, hoitajien tai naapureiden kanssa voi jo helpottaa oloa. Jos läheisen hyvinvointi huolestuttaa, voit kysyä häneltä vaikkapa ”Mitä kuuluu?” ja kuunnella vastauksen.
  • Pidä huolta perusvoimavaroista ja arjen rytmistä. Ravinto, lepo ja liikkuminen kannattelevat meitä kaikissa elämäntilanteissa. Haastavissa tilanteissa niiden merkitys korostuu entisestään. Rutiinit luovat turvallisuutta ja perusvoimavarat antavat meille voimaa käsitellä mielen päällä olevia asioita.
  • Hyväksy tunteet. Kaikista tunteista ei tarvitse pitää, mutta niitä ei kannata väistää. Hankalat tunteet voivat tuntua myös kehossa jännityksinä tai puristuksina. Tunteita kannattaa kuulostella ja antaa aikaa, silloin niistä voi myös ajallaan päästää irti ja palautua.
  • Rauhoita mieltäsi itselle sopivin tavoin. Monelle arjen rutiinit tuovat turvallisuutta ja hallinnan tunnetta. Liikunta ja erityisesti luonnossa liikkuminen ovat tehokkaita tapoja rauhoittua ja ottaa tarvittavaa etäisyyttä huolta aiheuttaviin asioihin. Musiikki, käsityöt tai jopa kotityöt voivat rentouttaa. Myös erilaisia rentoutumisharjoituksia kannattaa kokeilla.
  • Pidä yllä realistista tilannekuvaa. Seuraa luotettavia tiedonlähteitä ja pohdi rationaalisesti maailmantilanteen aiheuttamia riskejä omaan arkeen. Uutistulvasta on hyvä pitää säännöllisesti taukoja.
  • Muista, että apua on tarjolla. Jos arkiset neuvot eivät auta, vaan huoli kasvaa liian suureksi, hae keskusteluapua läheisiltä tai kriisipalveluista. MIELI ry:n kriisipuhelin (linkki aukeaa uuteen ikkunaan) palvelee suomeksi numerossa 09 2525 0111.
  • Lehden numero: 2/2022
  • Teksti: Sonja Maununaho, asiantuntija, ikäihmisten mielenterveyden edistäminen, MIELI Suomen Mielenterveys ry
  • Kuvat: iStock.com
  • Hyvinvointi
  • Seniorit

Mitä mieltä olet sivun sisällöstä?

Aiheeseen liittyvää