Ketogeeninen ruokavalio -podcast: Tekstiversio, jakso 2

Tämä on litteroitu versio Ketgeeninen ruokavalio -podcastista.

Jakso 2: Ketogeeninen ruokavaliohoito – näin se toimii

Puhujien merkinnät:
IA: Ippi Arjanne
HJ: Henna Jonson
MS: Minna Similä

[tunnusmusiikkia]

IA: Ketogeeniselle ruokavaliolle ei tule lähteä ilman, että siitä on sovittu hoitomuotona hoitavan lääkärin kanssa. Ruokavaliohoito suunnitellaan aina yksilöllisesti, ja se vaatii moniammatillista yhteistyötä ravitsemusterapeutin ja lääkärin kanssa.

[tunnusmusiikkia]

IA: Tänään me keskustellaan Joka sadas -podcastin ketominisarjassa ketogeenisen ruokavalion lääketieteellisestä puolesta ja hyvinvoinnista. Mä olen Ippi Arjanne. Tänään mun seurana on terveydenhoidon ammattilaisia. Tervetuloa lastenneurologi Henna Jonson.

HJ: Kiitos.

IA: Ja ravitsemusterapeutti Minna Similä.

MS: Kiitos, moikka.

[tunnusmusiikkia]

IA: Ihan ensin perusasia, ehkä vaikeakin asia, miten ketogeeninen ruokavalio auttaa epilepsiaan? Miksi se auttaa?

HJ: No suoraan sanottuna ihan tarkalleenhan sitä ei tiedetä edelleenkään. Eli ketogeeninen ruokavaliohoito on ollut pitkään käytössä, 1920-luvulta, jolloin ei ollut vielä paljoakaan edes epilepsialääkkeitä. Silloin huomattiin, että paastossa, kun ihmiset jostain syystä paastosi, tai vaikka oli kipeenä, epilepsiaa sairastavat, niin kohtaukset väheni. Siitä lähti tämä kiinnostus elimistön ketoosin vaikutuksesta kohtauksiin ja epilepsiaan. Ruokavaliohoidon perusperiaatehan on se, että kun tavallisesti elimistössä poltetaan hiilihydraatteja, poltetaan sokereita energian lähteeksi, ja aivot käyttää glukoosia energianlähteenä. Niin sitten ketoositilanteessa, kun rasvaa lisätään ja hiilihydraatteja merkittävästi vähennetään, niin silloin niistä rasvoista muodostuu ketoaineita, ja aivot pystyy käyttämään myös niitä energianlähteenä. Ja on monia kohtia, niitten solujen ja hermoverkkojen toimintaa, missä se vaikuttaa. Ja mitä vähän tunnetaan, mutta ihan kokonaisuudessaan edelleenkään ei tiedetä.

IA: Kaikkeen, mitä me puhutaan, niin täytyisi varmaan sanoa aluksi, että yksilöllistä, riippuu tapauksesta. Mutta miten nopeasti näkee, että toimiiko se vai ei?

HJ: Aina kun lähdetään suunnittelemaan ruokavaliohoitoa, niin me toivotaan, ja puhutaan ja sovitaan, niiden perheiden, ja lasten ja nuorten kanssa, jotka lähtee siihen, että pyritään katsomaan 2-3 kuukautta. Sen takia, että teho voi joskus tulla viiveellä, että se ei tule heti, vaan kestää jonkun aikaa. Aika usein sitten, jos se on tehokas, niin voi jo muutaman viikonkin kohdalla alkaa näkyä tehoa. Eli vaihtelee sekin.

IA: Eli miten siihen lähdetään? Onko se kertalaakista syvään päätyyn vai jotenkin vähitellen?

MS: No toteutuksia on tosi monenlaisia. Joskus lähdetään vähän hitaammin. Ja sitten aika monesti lasten kohdalla lähdetään osastoaloituksena. Eli perhe valmistellaan hyvin, lapsi valmistellaan mahdollisimman hyvin. Silloin kun ei ole kiirealoituksesta kyse. Mutta sitten itse siihen ruokavalioon siirtyminen, niin se tapahtuu muutaman päivän aikana. Mutta on myös mahdollista aloittaa hitaammin, jolloin esimerkiksi kotona tehdään tiettyjä asioita jo valmiiksi, ja sitten jatketaan poliklinikalla. Siinä on vähän erilaisia vaihtoehtoja. Mutta se, että miten siihen alun perin lähdetään, niin kaikki lähtee lääkärin vastaanotolta, ennen kun sitten ollaan siinä pisteessä, että käytännössä ruokavalio oikeasti aloitetaan.

IA: No sitten asia, joka kiinnostaa varmasti hirvittävästi, jos tämä on mitenkään mahdollisuus tämä ketogeeninen, että plussat ja miinukset. Mitä voi odottaa? Voiko saada vain pelkkiä plussia?

HJ: Niin kuin meidän lääkehoitoihinkin voi liittyä sivuvaikutuksia, niin toki niitä voi liittyä tähän ruokavaliohoitoonkin. Ihan jos lähdetään vielä sitä miettimään, kenelle me lähdetään sitä tarjoamaan tai miettimään, niin ensisijaisesti yleensä hoidetaan, jos ei ole tietynlaisesta aineenvaihduntasairaudesta kyse, niin hoidetaan lääkkeillä. Ja sitten jos on vaikea epilepsia, eli kahdella tai kolmella oikein valitulla lääkkeellä ei ole päästy hyvään tasapainoon, niin sitten lähdetään miettimään esimerkiksi ruokavaliohoitoa. On myös tiettyjä epilepsioita, tiettyjä epilepsiaoireyhtymiä, joista on vähän näyttöä ja tietoa siitä, että niissä se dieetti voisi olla erityisen tehokas. Ja ne on tietysti sellaisia potilaita, joille sitten lähdetään sitä, plussineen ja miinuksineen, tarjoamaan varhaisemmassa vaiheessa. Sitten on tosiaan sellaisia harvinaisia, mutta kuitenkin meilläkin ihan selvästi nähtäviä potilasryhmiä ja perheitä, joissa on tietynlainen aineenvaihduntasairaus, jossa tämä dieettihoito voi olla lähes täsmähoito. Jolloin sitten tietysti plussista ja miinuksista huolimatta heille, potilaille, tämä on paras vaihtoehto, ja paras hoito, jolloin sitä sitten lähdetään ensimmäisenä asiana tai hoitona tarjoamaan. Eli se on tietysti ihan ensimmäinen mietintä, että on oikeanlainen potilas, jolle sitä lähdetään tarjoamaan.

MS: Joo, ja ruokavalioneuvojiahan on maailma täynnä, ja ruokavalioita on maailma täynnä. Lääketieteellisessä hoidossa tosi tärkeä on arvioida se, että hoidosta pitäisi aina olla enemmän hyötyä kuin haittaa. Eli kaikkeen vaikuttavaan hoitoon voi liittyä haittoja, ja tähän ruokavalioon voi liittyä haittoja. Ja se on sitä meidän työtä, mitä me aina tehdään, että me arvioidaan niitä hyötyjä ja haittoja. Ja mikä se niiden välinen suhde on, ja miten jatketaan. Vai päätetäänkö se ruokavalio jossain vaiheessa purkaa.

HJ: Tavallisia sivuvaikutuksia, mitä ketogeenisestä ruokavaliosta voi olla silloin, kun on tavallista enemmän rasvaa, niin voi olla vatsantoiminnan vaikeuksia, ummetusta. Jollakin voi olla vähän närästystyyppistä vaivaa tosi paljon. Ja tietysti siinä tosi tarkasti joudutaan katsoon kaikkien hivenaineiden, vitamiinien saanti. Ja kasvua seurataan, koska nämä on usein lapsia, ja tietenkin pitää olla riittävästi energiaa ja hyvä tilanne kasvua ajatellen. Näihin voi olla haittavaikutuksia. Ja sitten munuaiskivet tai tämmöiset, että pissaan erittyy kalkkia liikaa, joka sitten voi aiheuttaa sakkaamista ja munuaiskiviä, niin se on yksi asia, mitä kanssa hoidetaan ja pidetään silmällä. Niitä plussia sen lisäksi tietysti, että aina se tavoite on se, että kohtaukset vähenisi. Joskus jopa se, että päästäis sitten vähentämään jotain lääkettä, ne on niitä plussia. Mutta sen lisäksi usein, kun epilepsialääkkeet, varsinkin jos on useaa lääkettä, ja isompia annoksia, niin saattaa väsyttää. Tai voi olla vähän semmoinen kokemus, että on vedottomampi tai apaattisempi. Tai jotenkin huonompi vireystila. Niin sitten tähän dieettihoitoon yleensä ei sellaista sivuvaikutusta niin vahvana liity. Että alussa, ja usein kun elimistö menee ketoosiin, niin se näkyy kyllä, voi olla huonovointisuutta ja väsymystä ja tämmöistä. Mutta sitten perusvireys voi usein olla parempikin. Perheet huomaa, ja itse dieetillä oleva aikuinen tai lapsi, nuori, huomaa, että voikin olla virkeämpi ja jaksaa paremmin. Ja olla semmoisia positiivisia puolia.

IA: Kuinka pitkään ketogeenisellä voi olla?

HJ: Ruokavaliohoitoa voidaan käyttää vuosia. Ihan pitkiäkin aikoja. Ja harvinaisissa aineenvaihduntasairauksissa, joissa se tarvittava hoito on pitkäkestoinen, niin tiedetään, että on ihan pienestä lapsesta nuoreen aikuisikään asti jo ollut ruokavaliohoidolla. Se on ihan mahdollista. Yleensä jos vaikean epilepsian hoidoksi aloitetaan dieetti, niin silloin puhutaan usein parista vuodesta. Jos se on siis tehokas. Ja sen sietää, ei ole mitään isoja sivuvaikutuksia. Ja silloin kahdenkin vuoden jälkeen, niin silloin tietysti aina punnitaan, että onko nyt tarpeen jatkaa, ja onko turvallista jatkaa. Ja senkin jälkeen voidaan hyvin päätyä sitten vielä jatkamaan vaikka kolmas tai neljäskin vuosi.

IA: Sitten kun tätä pidetään silmällä ja seurataan sitä ketoosia, niin voiko siitä tehdä jotain nyrkkisääntöä, että kun sen kerran löytää, niin kyllä se sitten se ketoosi pysyy? Vai kuinka altis se on horjumaan? Esimerkiksi just tuon kasvun ja muun kehonmuutoksen suhteen.

HJ: No aika useinhan on niin, että jos tilanne on hyvä, niin ei sitä tarvi hirveästi seurata siinä vaiheessa, kun dieetti on päällä ja on vakaa tilanne. Ei me kauheasti sitä, toivotaankin, että alussa sitä pitää tosi tarkkaan mitata. Ja siksi se vähän ehkä joskus jää liikaakin päälle, että sitten sitä mitataan kauhean paljon. Aika usein me joudutaan vähän toppuuttelemaankin sitten loppujenlopuksi, että ei nyt ihan usein tarvi. Tai sairaanhoitaja ja ravitsemusterapeutti antaa ihan ohjeita, että sitten kun on oltu tietty aika, niin sitten vaan kerran viikossa. Ja sitten vielä harvennetaan ja näin. Mutta toki aina sitten semmoiset asiat, jos tulee kipeäksi. Vaikka tulee ihan vatsatauti ja oksentaa. Tai sitten tulee korkea kuumeinen tauti. Tai on muuten jotenkin, että ei saa juotua tai näin. Niin sitten tietysti kaikissa tällaisissa tilanteissa on tosi tärkeä, että sitä mitataan. Tai sitten jos on ollut hyvä tilanne, ja vaikka kohtaukset on ollut poissa, ja sitten kohtaustilanne huononee. Niin silloin tietysti me toivotaan, että silloin mitattais sitä ketoosia. Koska kyllä se joskus sitten, se ihan luontaisestikin ja tavallisestikin vaihtelee aamusta iltaan, voi olla vähän erilaisia arvoja, ja ei sillä ole sinänsä silläkään niin väliä. Tai ei se ole niin vaarallista. Mutta sitten jos jotenkin muuttuu yleisvointi tai muuttuu kokonaistilanne, niin sitten sitä on kyllä tosi hyvä seurata ja mitata. Ja kyllä meillä yleensä sitten se onnistuukin hyvin. Sitten perheet ja lapset, ja dieetillä olevat, kyllä sitä mittaa.

MS: Yleensä se ketoosissa oleminen perustuu siihen, että on hyvät rutiinit perheessä toteuttaa sitä. Ja niin kuin Henna sanoi, että lapsi on terve, eikä sillä tavalla tapahdu mitään, mutta energiaa poltamme koko ajan. Ja se ketoaineitten tuottaminen perustuu siihen, millä tavalla keho energiaa käsittelee. Niin se on jatkuva prosessi, että se on kyllä altis muutoksille. Mutta silloin kun on hyvät rutiinit ruokailuissa ja arkielämässä muutenkin, ja kaikki sujuu, ja tilanne on tasainen ja vakaa, niin silloin kun ketoosi on saavutettu, niin se yleensä siellä pysyy. Mutta toki sen sieltä helposti saa heilautettua pois, jos tekee jotakin kovin erilaista.

IA: Mä arvaan nyt jo vastauksen, mutta kysyn silti. Jos se ketoarvo vähän heiluu, niin huomaako sen aiemmin numeroina mittarissa vai huomaako sen heti myös siinä olossa? Tai kohtausten määrässä tai laadussa?

HJ: Aika harvoin välttämättä ihan heti sitä huomaa yhtään missään, kummassakaan edes. Ja sekin on yksilöllistä, että toiset voi olla herkempiä sille tasonmuutokselle. Että se voi näkyä yleisvoinnissa. Ja yleisesti se, että jos jostain syystä ketoosi nousee poikkeavan korkeaksi, niin se kyllä näkyy aika usein, ja aina, sitten voinnissa. Jos mennään liian korkeissa lukemissa. Ja sitten joskus tietysti jos tuntuu, että kohtaustilanne poikkeavalla tavalla huononee, tai on ollut hyvä tilanne ja sitten kohtauksia uudelleen tulee, niin kyllä me silloin aina tarkasti selvitetään se ketoositaso, että onko se yhteydessä. Vähän ympäripyöreä vastaus nyt tähän…

MS: Se oli odotettavissa.

HJ: Mutta näin se on.

IK: Voiko olla niin, että ketogeeninen toimii aluksi ja sitten se ei toimikaan? Eikö epilepsia ole vähän semmoinen sairaus, että se voi vähän vuosienvarrella muuttua?

HJ: Näin se juuri on. Voisi sanoa välillä, valitettavasti se just näin on. Mutta se on kyllä sama asia meidän lääkkeiden kanssa. Eli me vaihdetaan lääkkeitä, ja otetaan käyttöön uusi lääke, ja se toimii jonkun aikaa. Ja sitten se teho vähän menetetään. Kyllä me nähdään sitä samaa ruokavaliohoidollakin. Joskus sitten voi dieetin muutoksella saada taas vähän lisätehoa. Mutta joskus käy niin, että se ei enää ole tehokas. Ja tietysti silloin, koska se on kuitenkin iso juttu… Ja se on kaikella lailla perusravitsemussuositusten vastainen. Ja vaikka se tehdään turvallisesti ja monitoroidaan, että kaikki on hyvin, ja sitä voi luottavaisin mielin toteuttaa. Mutta siltikin tietenkin silloin, jos se ei enää tehoa, niin sitten se dieetti puretaan.

MS: Sitten on nämä harvinaiset synnynnäiset aineenvaihduntasairaudet, missä sen ruokavalion tehon mekanismi on semmoinen, että se ei muutu. Että niissä tilanteissa se hyöty ei yleensä häviä. Toki aina täyteen oireettomuuteen ei esimerkiksi välttämättä päästä. Mutta kun se mekanismi tiedetään, millain se toimii, ja jos ruokavalio on käytössä ja toimii, niin se pysyy kyllä se vaikutus.

IK: Tuleeko teillä vastaanotolla jotain sellaisia toistuvia huolenaiheita tai muita asioita esiin, joista te voisitte nyt lähettää terveisiä kaikille?

HJ: Semmoinen asia, mikä usein tietysti siinä alussa varsinkin tulee, on se, että se ehkä voi tuntua vähän vaikeammalta, kun mitä se sitten onkaan toisaalta. Vaikka se on iso muutos, niin kyllä on paljon semmoista, mitä saa syödä ja mitä pystyy syödä. Tämä kansainvälistyminen ja muutos maailmassa on myös tehnyt sen, että aika paljon on valinnanvaraa lisää tullut myös tuotteisiin, että mitä kaikkea voi sitten sen sijaan syödä. Toinen asia, mihin ainakin lääkärinä törmää kohtuu usein, on, että ajatellaan, että tämä olisi hirveän luomuvaihtoehto sitten, että kun ei halua syödä lääkkeitä. Tai ne on kauhean tämmöisiä pahoja ja teollisia. Niin sitten olisi tämmöinen luomuruokavalio. Ja siinäkin joutuu joskus toppuuttelemaan vähän sitä, että kyllä tämä on lääketieteellinen hoito. Tässä on paljon asioita, joita pitää mitata. On paljon asioita, joita pitää syödä purkista sitten, kun kaikkia hivenaineita ja vitamiineja ei välttämättä saa riittävästi siitä ruoasta. Vähän ehkä kaksi eri näkökulmaa, joihin törmää.

MS: Ja kyllähän sitä tutkitaan, niitä mahdollisuuksia, että miten me saatais elimistöön ketoaineet ilman, että täytyisi olla ketogeenisellä ruokavaliolla. Kyllä tutkimuspuolella on kaikenlaisia meneillään. Mutta tällä hetkellä näitä sairauksia, mitä me hoidetaan ketogeenisellä ruokavaliolla, niin ei pysty vielä korvaamaan pilleripurkista otettavalla ketogeenisellä ruokavaliolla. Mutta erilaisissa rasvahapoissa, ja sitten ihan niissä eksogeenisissä ketoaineissa, eli kehonulkopuolelta kehoon tuotavissa ketoaineissa, niin niitä kohtaan on paljon mielenkiintoa tutkimuspiireissä. Ja muuallakin. Mutta katsotaan, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Ja ketogeenisestä ruokavaliosta on paljon asiaa netissä siitä ehkä muotinäkökulmasta, tai laihdutusnäkökulmasta. Mutta siitäkään ei kannata hämmentyä sitten, jos sitä tietoa on monenlaista, ja ehkä ristiriitaista. Silloin kun ketogeeninen ruokavalio päätetään aloittaa hoitomuodoksi, niin sitten silloin voi selvitellä monet asiat, mitkä ehkä nettiselailulla jää ristiriitaisen tiedon takia epäselväksi. Tai pelottavaksi. Niin ei kannata äärimmäisen pitkälle perehtyä itse ennen kuin ottaa asian puheeksi lääkärin kanssa. Jotta pääsee sitten oikeasti suunnittelemaan sitä hoitomuotona toteutettavaa ketogeenistä ruokavaliota, missä pystyy sitten suoraan selvittään asiat. Eikä tarvi kahlata kovin monimutkaisen tai moniselitteisen tiedon seassa.

IA: Kiitos kun kävitte, ravitsemusterapeutti Minna Similä ja lastenneurologi Henna Jonson.

MS: Kiitos.

HJ: Kiitos kutsusta.

IA: Epilepsiasta ja vertaistuesta voit lukea lisää Epilepsialiiton sivuilta epilepsia.fi. Podcastin on tuottanut Jaksomedia.

[tunnusmusiikkia]