Kanta-Hämeen Epilepsiayhdistyksessä on viimeisen tiedon mukaan alle 300 epilepsiaa sairastavaa. Forssan alueellakin satakunta.
Väärinkäsitykset ja myytit epilepsiasta elävät vahvasti monissa muissakin kulttuureissa. Ne vahvistavat stigmaa ja johtavat epilepsiaa sairastavien ihmisten eristäytymiseen, sairauden hoitamattomuuteen, työttömyyteen, köyhyyteen ja mielenterveysongelmiin.
Useat epileptikot kokevat häpeää ja pelkoa tai syrjivää kohtelua. Siksi he eivät uskalla tunnustaa sairauttaan, joka ei välttämättä ole sairaus.
Pahimmillaan he eivät hakeudu hoitoon pelätessään leimautumista. Päätös piilottamisesta on on iso taakka.
Jotkut hoitoon haketuvista, kertovat leimautumisen lisääntymisestä. Osa jopa epileptikoista pelkää tulevansa hyväksikäytetyiksi tai varastetuiksi.
Epileptiakohtaus saattaa tulla ikäänkuin puun takaa.
Otan tähän Dostojevskin kirjasta Idiootti lainauksen: Sitten jokin yhtäkkiä avautui hänen edessään: outo sisäinen valo kirkasti hänen sielunsa. Tuo hetki kesti ehkä vain puoli minuuttia, mutta hän muisti ja tajusi selvästi sen alun, ensimmäisen alun, ensimmäiseen äännähdyksen hirvittävästä kiljahduksestaan, joka purkautui hänen häenen rinnastaan ja jota mikään mahti ei olisi kyennyt hillitsemään. Sen jälkeen hänen tajuntansa sammui silmänräpäyksessä ja seurasi täydellinen pimeys.
Juurikin samalla tavalla tavoin olen itse kokenut. Kenellekään en samaa soisi.
Vielä 60 luvulle saakka epileptikot laivattiin Seilin saarelle spitaalia sairastavien ja mielisairaiden sekaan. Vuoteen 1969 asti heiltä estettiin avioliitto.
Nykyisin epilepsia tunnetaan paremmin. Lääkkeet ovat parantuneet . Ajokiellon tosin voi saada kohtauksen jälkeen n. vuodeksi. On perustettu myös ns kaverikahviloita ympäri maata, joista voi saada tärkeää vertaistukea.
Meillä Forssassakin on useita henkilöitä, jotka eivät ole uskaltaneet tulla tautinsa kanssa ulos kaapista.
Liitto järjestää myös useita kuntotumisleirejä vuosittain.
Epilepsiayhdistykset mentoreineen tekevät myös tärkeää työtä sairauden julkituomiseksi. Harmi vaan, että lähinnä Forssaa sijaitsee Kanta-Hämeen epilepsiayhdistys. Matka on sen verran pitkä, että sinne ei monikaan forssalainen jaksa lähteä.
Lopputeesinä Älä häpeä kohtausta!