Kesää ja kisoja Epilepsialiiton Kesäkisoissa 14.6.2025!

Blogi 21.07.2025

Meidän perhe on osallistunut Epilepsialiiton Kesäkisoihin jo monena vuonna. Kesäkisoissa tapaa muita epilepsiaa sairastavia ja heidän läheisiään, pääsee testaamaan eri urheilulajeja ja haastamaan itsensä sekä samalla näkemään uusia paikkoja.

Kesäkisojen varmistuttua Kemiin olimme innoissamme. Tiedossa olisi junamatka ja yöpyminen. Kuopuksemme Siru ei ollut koskaan ollut junassa, joten myös se toi intoa lähteä matkaan. Perheen teinit puolestaan odottivat erityisesti urheilukisoja. Saisivatko he mitalin ja kumpi työntäisi paremmin kuulaa tai hyppäisi pituutta. Myös se herätti mielenkiintoa, löytyisikö Kemistä Normal-kauppa. 🙂

Lähdimme matkaan junalla Tampereelta. Matkalla ihailimme erityisesti tuulimyllyjä, niitä kun Kangasalla ei näe. Myös lukuisat järvet olivat kauniita.

Seurueellemme oli varattu paikkoja ja mukavasti saimme perheemme kanssa neljän hengen pöytäpaikan. Siihen oli mukava laittaa piknik pystyyn.

Perillä meillä oli ihan kävelymatkan päässä juna-asemalta varattu Airbnb-majoitus. Talo oli hieno ja sopiva isolle porukalle. Harvemmin näkee 18 hengen ruokapöytää.

Kotiutumista majoituspaikassa.

Majoittumisen jälkeen lähdimme pizzalle. Kaikki saivat valita mitä söivät. Siru valitsi pizzaansa oliiveja ja pekonia. Ensimmäinen kerta tämäkin. Matkalla pysähdyimme leikkipuistoon. Teineillekin löytyi iso vaijeriliuku.

Pizzan jälkeen lähdimme tutustumaan Kemin rantamaisemiin. Rannalta löytyi veneen muotoinen leikkipaikka, jossa lapset innoissaan kiipeilivät. Tässä vaiheessa mukana olleet lapset olivat jo ystävystyneet. Isommat auttoivat pienempiä kiipeämään "laivan" ruoria ohjaamaan.

Aikuisten ryhmäytyminen jatkui majoitus kohteessa, kun grillasimne yhdessä makkaraa. Koen, että Airbnb majoitus oli lopulta todella hieno juttu. Lapset saivat kirmata pihalla ja aikuiset rentoutua istuskellen. Yön nukuimme mukavasti.

Kisa-aamuna kaikkia jännitti. Suunnittelimme kaksi viestijoukkuetta. Aiempina vuosina juoksumatka on kasvanut 60 m–200 m välillä eri juoksijoille. Näin ajattelimme olevan nytkin. Olikin melkoinen jännitys, kun paikanpäällä selvisi kaikkien juoksevan 100 m. Mutta hienosti se meni, Anninakin jaksoi juosta koko matkan. 🙂

Kisapäivä, Sauvosaaren urheilukenttä

Kisapaikalle saavuttuamme Liitto tarjosi maittavan lounaan ja kääretorttu kahvit. Paikalla oli myös Kemin lumiukko maskotti ja mahdollisuus pelata vaikka mölkkyä, jos yleisurheilu ei tuntunut omalta.

Osallistujat jaettiin kisapaikoille. Paikalla oli oikeita yleisurheilijoita neuvomassa ja toimitsijoina. Saimme testata kuulantyöntöä ja pituushyppyä ennen varsinaista suoritusta. Kisasimme kunnolla, vaikkakin hymyssä suin. Kannustushuudot kaikuivat kaikkien yrittäessä parastaan. Koululiikunnusta on enemmän muistikuvia epäonnistumisesta. Nämä kesäkisat tuovat yleisurheilumuistoihin ihan uudenlaisia helmiä.

Ja ne yksilösuoritukset. Jokainen sai osallistujamitalin. Ja useista sarjoista johtuen monet saivat kotiin vietäväksi myös lajisuorituksen mitalin. Mitalit roikkuvat meidän lasten huoneissa kunniapaikoilla vieläkin.

Palkintokorokkeella seisominen on ikimuistoinen juttu.

Kotimatkalla!

Paluumatkalla soi Poika saunoo ja komeat pokaalit olivat esillä meille varatuilla junan pöytäpaikoilla ja mitalit kilisivät kaulassa. Paluumatkalla jännitystä toi tiukka vaihtoaika Oulussa. Mutta kaikki pääsivät hienosti perille Tampereelle. Ja matkalla oli aikaa tutustua junan leikkivaunuun.

Kiitos Epilepsialiitolle ja Pirkanmaan epilepsiayhdistykselle tästä hienosta matkasta ja onnistumisen kokemuksista.

-Annina ja perhe 💚