Sosiaali- ja terveysalan järjestöt ovat olleet melkoisessa pyörityksessä viime vuosina. Petteri Orpon hallitus on päättänyt leikata sote-järjestöjen valtionavustuksista yli puolet eli 194 miljoonaa tämän hallituskauden aikana. Leikkauksia on perusteltu välttämättömiksi heikossa valtion taloudellisessa tilanteessa, vaikka STEAn avustukset muodostavat vain 0,3 % valtion noin 90 miljardin budjetista.
Järjestöt ovat monelle ihmiselle tiedon, vertaistuen ja osallisuuden lähde silloin, kun elämän aakkoset menevät sekaisin. Epilepsialiiton tarjoama tieto, tuki ja neuvonta ovat tärkeitä palveluita tuhansille epilepsiaa sairastaville ja heidän läheisilleen vuosittain. Vapaaehtoisille yhdistystoiminta on enemmän kuin harrastus- tai vapaa-ajan toimintaa. Se on yhteisö, joka ymmärtää ja kulkee rinnalla.
Epilepsialiiton tarjoama tieto, tuki ja neuvonta ovat tärkeitä palveluita tuhansille epilepsiaa sairastaville ja heidän läheisilleen vuosittain.
Strategiamme korostaa hyvinvointia ja osallisuutta arjessa sekä sitä, että epilepsiaa sairastavien ja heidän läheistensä ääni kuuluu yhteiskunnassamme. Kun epävarmuus lisääntyy, on entistä tärkeämpää, että myös heikommat äänet kuuluvat.
Epilepsialiiton ensi vuoden toiminnan suunnittelu on haastavaa, koska emme tiedä, millaisen mahdollisen rahoitusleikkauksen kohteena olemme. Lopullisen tiedon saamme vasta alkuvuodesta 2027. Joudumme varautumaan erilaisiin vaihtoehtoihin. Tämä pakottaa pohtimaan, mikä on toiminnassamme kaikkein tärkeintä. Vastaus löytyy perustehtävästämme: Epilepsiaa sairastavien ihmisten ja heidän läheistensä tukeminen sairauden eri vaiheissa sekä heidän oikeuksiensa ja hyvän elämän mahdollisuuksien edistäminen.
Epävarmuuden keskellä on hyvä muistaa, että yhteisömme merkitys ei synny vain rahasta. Se syntyy meistä ihmisistä. Kaikista vapaaehtoisista, vertaistoimijoista, jäsenistä, lahjoittajista ja yhteistyökumppaneista sekä jokaisesta kohtaamisesta. Tarvitsemme yhteisöllisyyttä ja uskoa siihen, että voimme löytää ratkaisuja ja uusia tapoja toimia, vaikka resurssit pienenevät.
Niin kauan kuin yhteisö on olemassa, on myös toivoa ja mahdollisuus rakentaa parempaa arkea epilepsiaa sairastaville ja heidän läheisilleen. Kiitos, että olet mukana.
Rauhallista vuoden loppua!