Opiskelu on jokaiselle nuorelle tärkeä vaihe elämässä, johon pitkäaikaissairaus, kuten epilepsia, voi vaikuttaa. Olly ja Juho käyvät korkeakouluopintojaan epilepsian kanssa. Heidän kokemuksensa osoittavat, että oikean alan valinta, motivaatio ja hyvä tukiverkosto auttavat saavuttamaan omat tavoitteet.
Olly opiskelee sosiaali- ja terveysalaa ja hänen tavoitteenaan on valmistua sairaanhoitajaksi. Hän ei esiinny tässä jutussa omalla nimellään. Olly kertoo, että kiinnostus opiskelualaa kohtaan syttyi osittain hänen omasta epilepsiastaan.
– Kaikki nämä jutut ovat olleet kiinnostavia, ja kun mulla on ollut epilepsia nuorena, niin siitä on jäänyt kiinnostus oppia lisää itsestä ja muista.
Juho puolestaan opiskelee kuntoutuksen ohjaajaksi ja kertoo, ettei epilepsia ole vaikuttanut hänen valintaansa yhtä paljon kuin Ollylla. Hän kuitenkin korostaa, että hakuprosessissa ja opiskelussa on hyvä olla tietoinen omista rajoitteistaan ja mahdollisista erityistarpeista.
Molemmat pääsivät opiskelemaan ensimmäisellä hakukerralla, eikä epilepsia vaikuttanut heidän pääsykokeisiinsa tai valintaprosessiinsa merkittävästi.
– Hain pääsykokeella, ja se oli yllättävän nopea ja helppo tie, Olly kertoo.
Juho komppaa ja sanoo:
– En kokenut, että epilepsia rajoitti koulun valintaa tai hakemista, mutta mietin toki, mitkä alat voisivat olla realistisia.
Opiskelun haasteet ja voimavarat
Epilepsia saattaa tuoda opiskeluun samanlaisia haasteita kuin kenelle tahansa muulle. Olly kertoo, että leikkauksen jälkeen hänen epilepsiansa ei enää vaikuta päivittäiseen elämään fyysisesti, mutta aiemmista kokemuksista on jäänyt joitakin traumoja.
– Joskus tulee outo olo, kun puhutaan epilepsiasta. Se saattaa herättää voimakkaita tuntemuksia ja jopa ahdistusta.
Juhon epilepsiakohtaukset ovat hallinnassa lääkityksen ansiosta, mutta monimuoto-opiskelu on mahdollistanut hänelle opiskelun oman voinnin ehdoilla.
– Kohtauksista ja epilepsiasta johtuva väsymys tuo välillä haasteita opiskeluun, mutta saan esimerkiksi tentteihin lisäaikaa.
Olly ei ole kertonut opettajilleen sairaudestaan, mutta muutamat opiskelukaverit tietävät ja suhtautuvat asiaan hyvin.
– Pari opiskelukaveria tietää, mutta muuten en ole kokenut tarpeelliseksi kertoa.
Juho kertoo, että opettajat ja opiskelukaverit tietävät hänen epilepsiastaan.
– Olen kertonut heille esimerkiksi epilepsiakohtauksen ensiavusta ja he oppivat siitä mielellään. He ovat olleet kiinnostuneita, enkä ole kokenut syrjimistä epilepsiani takia.
Tukea ja tietoa oppilaitoksille
Juho kokee, että hän saa tarvittaessa tukea opettajiltaan.
– Opettaja on ollut todella ymmärtäväinen ja koen, että mahdolliset rajoitukset otettaisiin hyvin huomioon, kunhan niistä uskaltautuu kertomaan.
Olly toivoisi enemmän tietoa ja koulutusta epilepsiasta sekä siitä, miten kohtauksissa tulisi toimia.
– Olisi hyvä, että kouluissa opetettaisiin tunnistamaan erilaisia epilepsiakohtauksia ja tiedettäisiin, miten niihin reagoida.
Lisäksi hän toivoo, että henkinen tuki ja keskusteluapu olisivat helpommin saatavilla.
– Pitäisi olla enemmän psykologista tukea, jotta epilepsian kanssa elävät opiskelijat voisivat käsitellä kokemuksiaan.
Kannustusta muille epilepsiaa sairastaville
Molemmat haluavat rohkaista muita epilepsiaa sairastavia nuoria tavoittelemaan unelmiaan ja hakemaan rohkeasti opiskelupaikkaa. Ollyn mukaan tärkeintä on motivaatio.
– Jos sulla on motivaatiota, niin yritä päästä sinne, minne haluat. Mitä vaan sä fiilaat, siihen kannattaa pyrkiä.
Juho muistuttaa, että epilepsia ei ole este, vaan asioita voi suunnitella ja sopeuttaa omaan tilanteeseen sopivaksi.
– Kaikkeen pystyy epilepsiasta huolimatta. Tärkeintä on löytää itselle sopiva tapa opiskella ja uskaltaa olla oma itsensä.
Opiskelu epilepsian kanssa voi sisältää omia erityispiirteitään, mutta oikealla asenteella ja tukiverkostolla unelmat ovat täysin saavutettavissa.