Ensiapulääkkeet pitkittyneessä kohtauksessa
Valtaosa (> 90 %) epileptisistä kohtauksista menee ohi itsestään muutamassa minuutissa. Ne eivät vaadi erityistoimia tai erityistä lääkehoitoa kohtauksen yhteydessä. Epilepsian hoitoon käytetään pitkäaikaista kohtauksia ehkäisevää lääkehoitoa, jota tehostetaan, jos henkilöllä on lääkityksestä huolimatta kohtauksia.
Pitkittyneiden kohtausten hoitoon käytetään ensiapulääkettä. Jos henkilöllä on taipumusta pitkittyneisiin kohtauksiin, ensiapulääkettä voidaan määrätä kotioloihin varalle. Hoitava lääkäri määrää ensiapulääkkeen, antaa kirjallisen yksilöllisen ohjeen ensiapulääkkeen käytöstä ja ohjaa yhdessä hoitajan kanssa lääkkeen oikean käytön ja ohjeen henkilön seurannasta lääkkeen annon jälkeen. Ensiapulääkkeenä voidaan käyttää posken limakalvolle annosteltavaa midatsolaami-liuosta tai nestemäistä diatsepaami-peräruisketta. Ensiapulääkkeet antaa yleensä perheenjäsen, päiväkodin, koulun tai hoitokodin työntekijä, eikä lääkkeen antajan tarvitse olla terveydenhuollon ammattilainen. Antajan täytyy hallita lääkkeenantotekniikka ja tietää, milloin kyseisen henkilön kohtaus on poikkeuksellisen pitkä tai uhkaa uusiutua ja vaatii ensiapulääkkeen annon. Mikäli kohtaus jatkuu ensiapulääkkeen annosta huolimatta, on soitettava hätänumeroon 112 ja toimitettava henkilö sairaalahoitoon.
Jos henkilön epilepsia on ollut hyvässä hoitotasapainossa tai henkilö on ollut kohtaukseton, ensiapulääkettä ei tarvitse määrätä varalle. Jos epilepsiaa sairastava henkilö hyvästä hoitotasapainosta huolimatta saa yllättäen kohtauksen, on tärkeää olla yhteydessä hoitopaikkaan tai tarvittaessa hakeutua päivystykselliseen hoitoon ja saada ohjeet pitkäaikaiseen lääkitykseen tarvittavista muutoksista.