Ammateista ja opiskelupaikoista löytyy runsaasti tietoa netistä, esimerkiksi Opintopolun, UraX:n ja oppilaitosten sivuilta. Silti moni nuori pohtii, mitä opiskelisi tai miten pääsisi unelma-ammattiinsa. Tällöin nuori tarvitsee tukea ympärillä olevilta aikuisilta.
– Nykyinen koulutusjärjestelmä mahdollistaa joustavat opiskelu- ja urapolut. Moni voi mennä perusasteelta lukioon tai amikseen ja jatko-opinnoissa lukiosta amikseen tai amiksesta yliopistoon, opinto-ohjaaja Annaliisa Järvikivi kertoo.
Järvikivellä ja hänen kollegallaan, sisälogistiikan vastuuopettaja Miia Tenkulalla on omakohtaista kokemusta alanvaihdosta ja opiskelusta työn ohessa. Tenkulalla on monen vuoden kokemus logistiikka-alalta ja Järvikivi on aiemmalta koulutukseltaan sairaanhoitaja ja terveydenhoitaja. Nyt he työskentelevät omaa paikkaansa etsivien nuorten parissa Ammattiopisto Luovissa Muhoksen kampuksella.
Valintojen maailma
Joustavista opintopoluista huolimatta nuoren voi olla vaikea arvioida, mikä ammatti tai ala sopii itselle. Monella nuorella identiteetti on vasta rakentumassa ja itsetuntemus kasvamassa.
– On tärkeää, että nuorilla on läheisiä ihmisiä, joiden kanssa voi rakentaa polkua työelämään. Se on todella merkityksellistä. Opinto-ohjaajan ohella tärkeitä ihmisiä voivat olla huoltajat, sukulaiset ja kaverit, Järvikivi huomauttaa.
Ammatinvalinnassa on oleellista huomioida nuoren persoona, vahvuudet ja kiinnostuksen kohteet. Netistä löytyy erilaisia testejä, joita voi hyödyntää pohdinnoissa.
– Sanon aina nuorille, että sinä tunnet itsesi parhaiten. Tee valinta sen mukaan, Järvikivi kertoo työstään opinto-ohjaajana.
Opiskelupaikkaa valittaessa on tärkeä huomioida nuoren tuen tarve opintojen aikana ja työelämässä.
Opiskelupaikkaa valittaessa on tärkeä huomioida nuoren tuen tarve opintojen aikana ja työelämässä. Esimerkiksi Ammattiopisto Luovissa pienet ryhmäkoot mahdollistavat yksilöllisen tuen opiskelijoille. Lisäksi moni hyötyy opintojen mukautuksista, kuten opiskelutahdin sovittamisesta terveydentilan vaihteluihin.
Takataskuun useampi unelma
Epilepsiaa sairastavalle sopii suurin osa ammateista. Epilepsia rajaa pois henkilöliikenteen ja raskaan kaluston kuljetusalat. Lisäksi tiukempia terveysvaatimuksia on pelastusalalla, poliisitoimessa, ilmailussa ja merenkulussa. Muut rajaukset ovat yksilöllisiä. Joskus epilepsia voi estää työn unelma-ammatissa.
– Olisi hyvä, jos oman haaveen suhteen pystyisi olemaan joustava. Etenkin jos terveydelliset syyt aiheuttavat rajoituksia, eikä voi työskennellä yhdessä haaveammatissa, voisi silti suunnata samankaltaiselle alalle, Tenkula pohtii.
– Silloin voi miettiä, mitkä elementit sillä alalla tai siinä työssä kiinnostavat, ja hakeutua koulutukseen, jonka pohjalta pääsee tekemään samankaltaisia tai jopa osittain samoja työtehtäviä, Järvikivi vinkkaa.
Lääkäriltä voi pyytää lausunnon epilepsiasta ammatinvalintaa ja sen ohjausta varten. Siitä voi olla apua epäselvissä tilanteissa.
Läheiset tukena ja tiedonlähteenä
Nuoren kokemukset työelämästä rajoittuvat usein TET-harjoitteluihin ja kesätöihin. Työhön liittyvää kokemustietoa kuullaan lähinnä omilta vanhemmilta ja sukulaisilta. Opiskelupaikkaa hakiessa nuori voi kokea, ettei hän tiedä, mitä käytännössä on valitsemassa.
– Vanhempien on luotettava siihen, että nuori pärjää kyllä, kun antaa vapautta ja rohkaisee. Lisäksi jokaisen on annettava tehdä omat virheensä. Läheisiltä tarvitaan kärsivällisyyttä, Tenkula toteaa hymyillen.
”Nuorten pitää päästä kokeilemaan siipiään huomatakseen, että ne kyllä kantavat.”
– Nuorten pitää päästä kokeilemaan siipiään huomatakseen, että ne kyllä kantavat. Vaikka välillä tipahtaisi maahan, niin sitten noustaan uudelleen ylös, Järvikivi kannustaa.
Opiskelupaikka ei aina sijaitse lähellä kotia. Peruskoulun jälkeen ammattioppilaitoksessa opiskelu voi edellyttää muuttoa asuntolaan arkiviikon ajaksi. Muutos on usein suuri ja jännittää sekä nuorta että huoltajaa. Joissain oppilaitoksissa, kuten Luovissa, asumiseen ja arjen taitojen harjoitteluun voi saada tukea.
Apua työelämään siirtymiseen
Nuoren itsenäistymistä on tuettava opintojen alusta alkaen.
– Monesti kasvua tapahtuu kolmen vuoden aikana, ja muutoksen huomaa selvästi, Tenkula havainnoi.
Työpaikalla nuoren on hyvä tunnistaa, missä asioissa hän tarvitsee tukea ja osata kertoa niistä.
Työpaikalla nuoren on hyvä tunnistaa, missä asioissa hän tarvitsee tukea ja osata kertoa niistä. Epilepsiasta kertominen ei ole pakollista, mutta avoimuudesta on usein hyötyä. Se voi esimerkiksi nopeuttaa oikean avun saamista kohtaustilanteessa. Toisen asteen ammattitutkintoihin kuuluvilla työelämäjaksoilla voi harjoitella myös omasta sairaudesta kertomista työkavereille.
– Meillä käydään paljon tutustumassa työpaikkoihin. Jos nuorta jännittää työelämäjakso, jo työpaikalla käyminen voi rauhoittaa. Lisäksi työelämätaitoja opetellaan oppilaitoksissa paljon. Vastuuopettajillamme on hyvät verkostot työelämään, Järvikivi selittää.
– Ja vahva ymmärrys taidoista, joita työelämässä tarvitaan, Tenkula jatkaa.
Kun kokonainen tutkinto on liikaa
Yllättäen nuori voi huomata opiskelevansa alaa, joka ei sovi hänelle. Joskus stressaava elämäntilanne tai sairauden, kuten epilepsian, puhkeaminen voi johtaa opintojen keskeyttämiseen ja uuden opiskelupaikan etsintään.
– Vaikka keskeyttäisi opinnot, niin jotain on silti jäänyt käteen. Joskus oman alan valinta voi vaatia erilaisia sivupolkuja matkalla määränpäähän. Vääriä valintoja ei ole, Järvikivi painottaa.
Jos koko tutkinnon suorittaminen ei ole mahdollista, vaihtoehto voi olla ammattitutkinnon osien suorittaminen eli osatutkinto.
Tilanteissa, joissa nuoren ei ole mahdollista siirtyä tutkintotavoitteiseen koulutukseen sairauden tai vamman vuoksi, voi hän hakea Työhön ja itsenäiseen elämään valmentavaan koulutukseen eli TELMA:an. TELMA-koulutuksen käyneelle sopii usein ammatti, jossa voi räätälöidä ja mukauttaa työtehtävät henkilön osaamisen ja tuen tarpeiden mukaan.
Mikäli nuori ei pysty käymään koulua, hänet on ohjattava kuntouttaviin tukitoimiin. Niiden jälkeen opiskelun voi aloittaa uudestaan.
Oppivelvollisuus ehkäisee väliinputoamista
Ilman opiskelupaikkaa jääneet oppivelvolliset nuoret ohjataan pohtimaan jatkosuunnitelmia perusopetuksen opinto-ohjaajan kanssa. Sopiva vaihtoehto voi olla vuoden kestävä TUVA-koulutus eli tutkintokoulutukseen valmentava koulutus.
– Se on tarkoitettu nuorille, joilla ei ole toisen asteen tutkintoa, toisen asteen opinnot ovat keskeytyneet tai mielessä on alan vaihto. Siellä nuori voi miettiä itselleen sopivaa alaa. TUVA:n aikana voi käydä koulutuskokeiluissa ja tutustumassa työpaikkoihin. Se on myös hyvää aikaa parantaa oppimisvalmiuksia, Järvikivi selostaa.
”On luotettava siihen, että oma paikka löytyy kyllä, vaikka matkassa olisi mutkia.”
– Oman polun etsiminen voi tuntua jonkinlaiselta salapoliisityöltä. On luotettava siihen, että oma paikka löytyy kyllä, vaikka matkassa olisi mutkia, Tenkula tuumii.