Nuorten vapaaehtoistyö epilepsiayhteisössä saa usein alkunsa pienestä hetkestä. Ilmoituksesta sosiaalisessa mediassa tai vinkistä kurssilla, mutta usein myös siitä, että joku rohkaisee ja kysyy: lähtisitkö mukaan? Monelle nuorelle juuri tämä pyyntö on ratkaisevan tärkeä.
Nuoret toimivat monenlaisissa rooleissa Epilepsialiiton ja epilepsiayhdistysten vapaaehtoisina. He ovat vertaisina verkossa ja kasvokkain, mukana tapahtumien suunnittelussa ja toteutuksessa tai tekevät nuorten näköistä somea. He puhuvat epilepsiasta sosiaali- ja terveysalaa opiskeleville sekä tuovat nuorten kokemuksia ja näkökulmia päätöksentekoon esimerkiksi eduskuntavierailuilla. Tehtäviä yhdistää halu jakaa kokemuksia ja olla avuksi toisille.
Turvallinen porukka lisää rohkeutta
Monelle nuorelle vapaaehtoistyö on myös henkilökohtainen kasvumatka. Nuorten mukaan alussa jännitys ja epävarmuus tuntuvat suurilta, mutta kannustavassa ja turvallisessa porukassa itseluottamus vahvistuu vähitellen. Vapaaehtoistyö tarjoaa mahdollisuuden opetella esiintymistä, mielipiteen ilmaisemista ja vaikuttamista sekä ennen kaikkea luottamusta omaan osaamiseen.
Nuoret kertovat, että vapaaehtoistyössä saa tehdä sitä, missä on hyvä, ja samalla opetella uusia asioita rauhassa muiden tukemana. Jo pelkästään olemalla oma itsensä, voi auttaa toista. Tärkeänä pidetään kuitenkin myös omien rajojen tunnistamista: kaikkeen ei tarvitse tarttua. Vapaaehtoistyön tulee joustaa elämäntilanteen mukaan.
Kohtaamiset jäävät mieleen
Merkityksellisimmät kokemukset syntyvät usein kohtaamisista. Niitä voivat olla kiitos koulussa pidetystä puheenvuorosta, luottamuksellinen hetki vertaistukikeskustelussa tai tunne siitä, kun suuri ponnistus, kuten leiri tai tapahtuma saadaan yhdessä valmiiksi.
Merkityksellisimmät kokemukset syntyvät usein kohtaamisista.
Monille vapaaehtoisille juuri yhteisö ja sen ihmiset ovat suurin syy jatkaa. Hyvä porukka kannattelee, innostaa ja tuo arkeen merkitystä.
Nuorten ääni esiin
Nuoret vapaaehtoiset nostavat esiin myös kokemuksen väliinputoamisesta. Moni ei koe olevansa vammainen, mutta tarvitsee silti tukea arkeen, opiskeluun ja työelämään. Tietoa tuista ja palveluista ei aina tarjota aktiivisesti, vaan se löytyy usein sattumalta. Vapaaehtoistyön kautta nuoret haluavat lisätä tietoisuutta ja jakaa kokemuksiaan, jotta muiden nuorten ei tarvitsisi selviytyä yksin.
Nuorten näkökulmasta vapaaehtoistoiminnan tulisi olla heidän näköistään. Kaikki eivät innostu perinteisistä kokouksista, vaan kaipaavat toiminnallisempia tapoja osallistua, kuten liikuntaa, yhdessä tekemistä ja luovia kokeiluja. Uudet ideat ja näkökulmat ovat järjestöjen elinvoiman edellytys. Vanhaa saa vaalia, mutta rinnalle tarvitaan rohkeutta uudistua.
Nuorten viesti on selkeä: lähde mukaan rohkeasti! Kaikkea ei tarvitse osata etukäteen, eikä täydellisyyttä odoteta. Opit takuulla paljon uutta, saat rohkeutta ja uusia kavereita. Älä jää odottamaan kutsua, vaan tartu tilaisuuteen, sillä sinua odotetaan.
Entäpä sinä konkarivapaaehtoinen, milloin viimeksi kysyit joltakin nuorelta, lähtisitkö mukaan?
Juttua varten haastattelimme nuoria aikuisia, jotka toimivat epilepsiayhteisömme vapaaehtoisina.