Miten koulu alkoi epilepsiaa sairastavalla lapsella? Käytiinkö teillä lapsen kanssa keskustelua etäisyyksien pitämisen tärkeydestä? Juteltiinko epilepsiasta kertomisesta luokalle? Jännittikö koulun alkaminen niin, että kiukku purkautui ilmoille h-hetken lähestyessä? Oliko tukitoimet järjestetty yhteisessä ymmärryksessä koulun ja vanhempien kanssa? Näitä teemoja on mietitty epilepsiaa sairastavien lasten vanhempien kanssa Epilepsialiiton Perheluurissa loma jälkeen.
Epilepsiasta kertominen voi olla lapselle iso juttu. Se kannattaa tehdä yhteistyössä lapsen kanssa, ja kuunnella hänen toivettaan: kenelle kerrotaan, kuinka kerrotaan, kuka kertoo ja miksi kerrotaan. Opettaja kannattaa ottaa suunnitteluun mukaan, koska hänelle pitää kertoa, vaikka lapsi ei haluaisikaan. Yhdessä ja lapsentahtisesti hyvä tulee.
Epilepsialiiton ”Minusta tulee isona…” -hankkeessa on tuotettu kerhomalli epilepsian puheeksi ottoon lapsiryhmässä. Viiden tapaamisen ”Minusta tulee isona…”- kerhossa mietitään ihmisten erilaisuutta ja samanlaisuutta sekä samalla tutustutaan epilepsiaan yhtenä lasten pitkäaikaissairautena. Kerhossa luettavat tarinat ekaluokkalaisesta Villestä löytyvät myös Epilepsialiiton YouTube-kanavalta valmiiksi luettuina. Kerhon käsikirjan saa Epilepsialiitosta. Käsikirja sisältää kaiken, mitä kerhon aloittamiseen lapsiryhmässä tarvitaan. Olisiko tästä apua lapsenne kouluun tai päiväkotiin?
Koulun aloittaminen loman jälkeen on tunteikas hetki. Tämä vuosi on erityinen ihan jo siksi, että oppilaat ovat olleet lomalla ja opetuksen etäelämässä yhteensä jo melkein puoli vuotta. Voi olla, että kouluelämän rytmin löytyminen kestää nyt tovin kauemmin kuin ennen – ollaan kärsivällisiä.
Salakuuntelin pienen kyläkoulun lapsien koontumista koulun pihalle, kun he odottivat koulun kellojen soimista lukukauden alkamisen merkiksi. Lapset olivat hienosti sisäistäneet uudet ohjeet ja iloinen huuto sekä kiljahtelu korvasi halaamisen. He muistuttelivat toisiaan etäisyyden pitämisen tärkeydestä.
Lapset ovat kyllä viisaita.