Epilepsia antoi lisämotivaatioita soutu-uraan

Kilpasoutaja Lee Wassellilla todettiin vuonna 2017 epilepsia. Hän ei aio kuitenkaan antaa periksi vaan jatkaa soutu-uraansa. Unelmana on osallistuminen olympialaisiin.

Oli normaali päivä. Lee oli juuri heräillyt päivälevolta. Kun hän istuskeli sänkynsä reunalla, niin tapahtui jotakin odottamatonta.

– Leukani lähti vääntymään oikealle. Kesti muutama sekunti ennen kuin tajunta lähti. Tunne oli todella pelottava, kun en yhtään tiennyt mistä on kyse.

Wassell rojahti lattialle ja makasi siinä aikansa. Kotona oli myös isäpuoli, mutta hän työskenteli toisessa huoneessa kuulokkeet korvillaan.

Lee oli saanut 23-vuotiaana elämänsä ensimmäisen epilepsiakohtauksen.

– Tilanteen jälkeen pohdimme asiaa isäpuolen ja veljeni kanssa. Äitini oli silloin ulkomailla ja päädyimme siihen, että emme kerro hänelle asiasta. Hän olisi saattanut turhaan panikoida.

Seuraava kohtaus tuli 1,5 kuukauden päästä, sekin todella rauhallisissa olosuhteissa.

– Minut vietiin ambulanssilla sairaalaan. Siellä tehtiin röntgenkuvaus ja sitten minut kotiutettiin.

Seuraavana yönä tuli jälleen uusi kohtaus.

Tämän kohtauksen jälkeen Wassell sai epilepsialääkkeen ja hänelle tehtiin lisää tutkimuksia. Niiden tuloksia hän joutui odottamaan aika pitkään, koska joulu oli edessä.

– Nuo viikot olivat pelottavia, koska pelkäsin sitä, että aivoissani voisi olla joku kasvain. Lopulta minulla todettiin sitten epilepsia.

Paukkuliivi ja valmentajan läsnäolo varmistuksena

Wassell harrastaa kilpasoutua kansallisesti korkealla tasolla. Nuori mies on saavuttanut olympiasoudussa eri matkoilla lukuisia SM-mitaleita.

– Tavoitteeni on päästä edustamaan Suomea EM- tai MM-kisoissa. Ja suuri unelmani olisi olympiapaikka.

Diagnoosin jälkeen Lee joutuikin erittäin kiperän pohdinnan eteen. Pystyisikö rakasta lajia jatkamaan uudessa tilanteessa?

Lee Wassell aloitti soutamisen vuonna 2013. Pari vuotta aikaisemmin kuollut, kilpasoutua harrastanut isoisä oli häntä siihen kannustanut.

Pian Lee huomasi, että laji tuntuu hienolta ja monipuoliselta.

– Kaikkein parasta on, kun soutamisessa pääsee tietynlaiseen flow-tilaan. Kuulee sen, kun vene tavallaan liukuu vedessä.

Lee kävi neurologin kanssa tarkasti läpi sitä, miten epilepsia jatkossa tulee vaikuttamaan hänen elämäänsä. Yksi ohje oli se, että uimaan ja saunaan ei saa mennä yksin.

– Mitään sellaista kantaa hän ei ottanut, että soutu pitäisi lopettaa. Äitinikin oli vahvasti sitä mieltä, että ainakaan heti ei tehdä tuon asian suhteen mitään päätöksiä.

Kun taas aloitin treenaamisen, niin sovittiin, että valmentaja on jatkossa aina paikalla.

Riskit kuitenkin minimoitiin. Leelle tilattiin Saksasta kilpasoutuun tarkoitettu paukkuliivi.

– Kun sitä käyttää, niin ei huku, vaikka tulisi kohtaus kesken soudun.

Diagnoosin jälkeen Wassell piti kuitenkin harjoittelutaukoa parisen kuukautta.

– Kun taas aloitin treenaamisen, niin sovittiin, että valmentaja on jatkossa aina paikalla. Aikaisemmin olin harjoitellut pääasiassa yksin.

Lääkkeiden kokeilua

Epilepsialääkkeet eivät Leen kohdalla napsahtaneet heti kohdallaan. Soututreenien aikana hän huomasi väsyvänsä ihmeen helposti.

– Oli kuuma kesä ja harjoittelin paljon. Lääkkeeni söi natriumia ja suolatasoni tippui. Jouduin sen takia tiputukseenkin useita kertoja.

Tässä vaiheessa Wassell teki ratkaisun, jota hän itsekin jälkikäteen pitää todella hölmönä.

– Puhumatta kenenkään kanssa alensin lääkkeeni määrää huomattavasti. Syynä oli se, että treenaaminen merkitsi minulle niin paljon.

Tyhmyydestä sakotettiin hyvin pian. Lee sai uuden epilepsiakohtauksen. Se oli kaikkiaan neljäs.

Lee kävi asiaa neurologin kanssa läpi ja hänen lääkitystään muutettiin. Aiemmin käytössä olleen lääkkeen annostusta vähennettiin ja lisäksi hän aloitti toisen epilepsialääkkeen.

– Nyt kaikki on toiminut todella hyvin ja kohtauksia ei ole ollut pitkään aikaan. Minun onneni on se, että epilepsiani on helppohoitoinen.

Sairaus sai jatkamaan uraa

Lee Wassell kertoo, että kun lääkitys on nyt kohdallaan, niin hän pystyy harjoittelemaan normaalisti. Treeniin kuluu viikossa noin 15 tuntia.

– Suurin osa on soutamista. Lisäksi teen saliharjoittelua, juoksen ja talvella hiihdän.

Vähän paradoksaalisesti sairauden puhkeaminen teki itse asiassa hyvää Leen soutu-uralle. Hänen intonsa soutamiseen oli jo hiukan hiipumassa ennen ensimmäistä epilepsiakohtausta.

– Epilepsiadiagnoosin jälkeen halusin näyttää itselleni ja muille, että pärjään tästä sairaudesta huolimatta.

Keskeinen tekijä Leen jaksamiselle on perheeltä, valmentajalta ja kavereilta saatu tuki.

– Minulle tuli sellainen fiilis, että he eivät pelkää, että minulle sattuisi jotakin treenatessa tai kilpaillessa.

Tämä on yleinen sairaus, ja ihmisillä ei ole siitä riittävästi tietoa.

Wassell on tietoisesti lähtenyt tuomaan epilepsiaa esille sopivassa määrin myös julkisuudessa. Hän on ollut muun muassa ruotsinkielisessä Efter nio TV-ohjelmassa Ylellä.

– Arvelen, että aika moni epilepsiaa sairastava ei halua, että muut tietävät hänen sairaudestaan. Minusta puhuminen on kuitenkin hyvin tärkeää. Tämä on yleinen sairaus, ja ihmisillä ei ole siitä riittävästi tietoa.

Sairautensa myötä Wassell on muuttanut jonkin verran suhtautumistaan urheiluun. Hän ei stressaa soudusta enää niin paljon, vaikka tekee sitä tietenkin kilpaurheilijan asenteella.

– Jos joskus tulee vähän huonompi kisa, niin en enää ole itselleni niin ankara kuin joskus aikaisemmin. Otan huonosta kisasta sen sijaan opikseni ja pyrin kehittymään edelleen.

Rohkeus puhua epilepsiasta toi myös enemmän tukea

Lee Wassell valmistui tänä vuonna Arcada-ammattikorkeakoulusta liikunnanohjaajaksi. Hänen lopputyönsä aiheena oli se, millaista tukea epilepsiaa sairastavat urheilijat tarvitsevat.

Työtä varten hän haastatteli neljää urheilijaa sekä jalkapallovalmentajaa, jotka löytyivät Facebookin eri ryhmien kautta. Urheilijoiden joukossa oli mäkihyppääjä, juoksija, varjoliitäjä sekä jääkiekon juniorimaalivahti.

– Keskeinen lopputyöni tulos on se, että tukea epilepsian kanssa urheilemiseen saa sitä enemmän, mitä enemmän omasta epilepsiastaan rohkeni puhua muille.

Wassell pohti työssään myös sairauteen liittyvää stigmaa ja vääriä käsityksiä. Jokainen haastateltu halusi tulla kohdelluksi täsmälleen samalla tavalla kuin ihmiset, jotka eivät sairasta epilepsiaa.

– Oli sattunut esimerkiksi sellaista, että epilepsia oli tulkittu psyykkisiksi ongelmiksi ennen diagnoosin saamista.

Lee Wassell luokitteli myös eri lajien riskejä epilepsiaa sairastavilla urheilijoilla. Hän löysi kolme eri riskikategoriaa.

Ensimmäisenä ovat lajit, jotka ovat turvallisia itse urheilijoille ja muillekin.

– Toisessa kategoriassa ovat taas lajit, jotka ovat urheilijalle mahdollisesti vaarallisia, mutta muille turvallisia. Viimeisenä tulevat lajit, jotka saattavat olla vaarallisia sekä epilepsiaa sairastaville että muillekin.