Kun perheessä on useampia lapsia, voi vanhemmilla olla tavoitteena kasvattaa lapsia yhtenäisillä ja tasapuolisilla periaatteilla. Vaikka vanhemmat ajattelevat kasvattavansa lapsensa samalla tavalla, vanhempien omat tunnetilat, kasvuvaiheet sekä elämänkokemukset vaikuttavat siihen, miten kukin lapsi näkee vanhempansa. Jokainen lapsi on erilainen ja nostaa esiin erilaisia asioita vanhemmissaan. Yhtenäisyys kasvatuksessa onkin hiukan harhaanjohtavaa, sillä pyrkimys tasapuolisuuteen ei välttämättä näyttäydy niin kuin vanhempana on kuvitellut. On hyvä havahtua pohtimaan, että onko yhdelläkään lapsella lopulta samat vanhemmat?
Erityisesti nämä asiat voivat korostua perheissä, joissa lapsella on pitkäaikaissairaus tai vamma. Tällöin myös sisaruus näyttäytyy erilaisena. Vaikka pitkäaikaissairaan tai vammaisen sisaruksen kanssa tulee harjoiteltua neuvottelua, oman vuoron odottamista, riitelyä ja sopimista sekä mustasukkaisuuden tunteiden käsittelyä, kuten muissakin sisaruus- ja ihmissuhteissa, on myös tavallista enemmän huolta sekä stressiä sisaruksen sairaudesta ja vanhempien jaksamisesta. Vanhemmat taas voivat kokea huonoa omatuntoa, kun aika ja jaksaminen ei välttämättä riitä kaikille perheen lapsille tasapuolisesti. Ja tämä on vain inhimillistä.
Tärkeintä on, että lapsille viestitään, että he ovat rakkaita ja hyviä juuri sellaisina kuin ovat.
Tietoa, arjen sujuvuutta ja kasvurauhaa. Muun muassa näitä asioita ovat pitkäaikaissairaan tai vammaisen lapsen sisarukset toivoneet vanhemmiltaan. Näiden lisäksi on hyvä huomioida, millaista palautetta lapset saavat vanhemmiltaan. Kehuja ja kannustusta tarvitaan, mutta lapsia on hyvä valmistaa myös epäonnistumisia varten, sillä ne kuuluvat jokaisen elämään. Tärkeintä on, että lapsille viestitään, että he ovat rakkaita ja hyviä juuri sellaisina kuin ovat. Ja vanhemman on hyvä muistaa, että on monta erilaista tapaa olla hyvä vanhempi.
Lisää vinkkejä ja tukea erityislapsen sisaruuden tukemiseen löytyy Tukiliiton Erityinen sisaruus -sivustolta (linkki aukeaa uuteen ikkunaan).