Lapsuuden aivovamman ja epilepsian välillä saattaa olla merkittävä yhteys. Aivovamman takia leikatuilla potilailla riski sairastua epilepsiaan voi olla peräti 14-kertainen.
Aivovammojen tiedetään lisäävän myöhempää riskiä monenlaisiin neurologisiin ja psykiatrisiin sairauksiin.
Lasten aivovammoja on silti tutkittu vain vähän. Ainoastaan lapsuuden aivovamman ja epilepsian väliseen yhteyteen on perehdytty laajemmin.
Muiden neurologisten ja psykiatristen sairauksien yhteys aivovammoihin on jäänyt muutamien pienten tutkimusten varaan.
Orimattilasta kotoisin oleva Juho Laaksonen on tutkinut väitöskirjassaan, kuinka lapsuuden aivovamma vaikuttaa myöhempään epilepsian, adhd:n, MS-taudin ja psykoottisten oireyhtymien kehittymisen riskiin.
Neljästä tieteellisestä artikkelista koostunut tutkimus Pediatric Traumatic Brain Injury and Later Neurologic and Psychiatric Disorders tarkistettiin Tampereen yliopistossa viime vuoden maaliskuussa.
Lähipiirissä epilepsiaa
Laaksonen työskentelee parhaillaan kirurgian poliklinikalla Jyväskylässä sijaitsevassa Nova-sairaalassa. Työn ohella hän suorittaa erikoistumista ortopediaan Tampereen yliopistollisessa sairaalassa.
– Ortopedia sopii minulle, koska olen aina pitänyt käsillä työskentelystä ja asioiden korjaamisesta, varsin tuore tohtori toteaa.
Juho Laaksonen kertoo olevansa nyt toiveammatissaan, koska lääkärin ura oli jo lapsena hänen mielessään. Siihen vaikutti muun muassa se, että hänen perheellään oli terveydenhuoltoalan yritys.
– Viimeinen sysäys lääketieteen opiskeluun oli se, että sairastuin itse 13-vuotiaana lymfoomaan eli imukudossyöpään.
Vaikka ortopedia on Laaksosen näkökulmasta kiehtovin lääketieteen ala, niin myös epilepsiaan hänellä on henkilökohtainen suhde. Hänen tyttöystävällään on kyseinen sairaus.
– Juuri tämän takia halusin tehdä ensimmäisenä väitöskirjaan artikkelin, jossa käsitellään epilepsiaa.
Ainutlaatuinen aineisto pohjalla
Juho Laaksonen sanoo, että hän päätyi tutkimusaiheeseensa pitkälti mieluisien ohjaajien ansiosta.
– Ville Mattila, Ilari Kuitunen ja Ville Ponkilainen ovat erittäin osaavia ja ahkeria tutkijoita. Heillä oli tarjota tällainen aihe, josta innostuin.
Laaksonen hyödynsi tutkimuksessaan terveydenhuollon hoitoilmoitusrekisterin ja Kelan rekisterien tietoja. Näistä rekistereistä saatiin yli 70 000 aivovammasta kärsivää lapsipotilasta.
Kahdenkymmenen vuoden ajalta kerätty aineisto on kansainvälisestikin poikkeuksellisen laaja.
– Se kattaa erikoissairaanhoidon päivystyksessä hoidettuja aivovammapotilaita. Heidän vammansa vaihtelivat lievistä aivotärähdyksistä vakaviin kallonsisäisiin vammoihin.
Aineisto ei kuitenkaan ollut täydellinen. Rekisterissä ei ollut mitään dataa aivovamman saaneiden sukuhistoriasta.
– Tietoja ei ollut myöskään henkilön aikaisemmasta toimintakyvystä.
Laaksosen tutkimus osoitti yhteyden aivovamman, epilepsian ja adhd:n välillä. Naisten osalta myös psykoottisten oireyhtymien riski oli hieman kohonnut.
Näiden yhteyttä ei ole koskaan aikaisemmin tutkittu väestötasolla Suomessa.
Tutkimus toi esiin myös aika yllättävän asian.
– Vaikka oli jo aikaisemmin tiedossa, että epilepsia liittyy aivovammoihin, niin sairastumisen riskin korkeus etenkin aivovamman vuoksi leikatuilla potilailla yllätti. Se oli peräti 14-kertainen.
Lääketieteen tohtorin mukaan tiede ei ole toistaiseksi pystynyt täysin selittämään, miksi lapsuuden aivovamma aiheuttaa niin herkästi epilepsiaa.
– Aivovamma saattaisi aloittaa tilanteen, jossa hermosoluissa kehittyy pitkäaikainen tulehdustila. Se sitten saa aikaan aivojen toiminnan muutoksia ja voi aktivoida alueita, jotka laukaisevat epilepsian.
Tietoa pitäisi tarjota jo varhaisemmassa vaiheessa
Laaksosen väitöskirjan tulokset korostavat ennaltaehkäisyn ja varhaisen tunnistamisen merkitystä sekä yksilötasolla että valtakunnallisesti.
– Tämä koskee neurologisten ja psykiatristen sairauksien ehkäisyä ja hoitoa aivovamman jälkeen. Olisi tärkeää pystyä jo varhaisemmassa vaiheessa tunnistamaan oireet ja reagoimaan niihin nopeasti.
Samoin heti aivovamman tapahduttua olisi hyvä tarjota kattavasti tietoa vanhemmille sekä neuvoloiden ja kouluterveydenhuollon ammattilaisille.
– Jos joitakin myöhäisoireita tulee, niin niihin pystyttäisiin sitten puuttumaan nopeammin.
Eri tahojen olisi myös hyvä olla tietoisia tyypillisimmistä oireista, joihin on hyvä kiinnittää huomiota.
– Vanhemmille tulisi myös kertoa, millaisia ylipäätään ovat epileptiset kohtaukset.
Vaikeissa ja keskivaikeissa aivovammoissa lapsia seurataan kontrollikäynneillä erikoissairaanhoidossa. Haasteena on, että selvästi suurin osa aivovammoista on kuitenkin lieviä.
– Saattaisi olla hyvä, jos lieville aivovammoille voitaisiin kehittää oma digihoitopolku. En tiedä, onko sellaista vielä missään olemassa, Laaksonen sanoo.
Digihoitopolussa lievän aivovamman saaneen lapsen vanhemmille tulisi oirekysely säännöllisin väliajoin.
– Jos esille nousisi jotakin huolestuttavaa, niin asiaan voitaisiin sitten välittömästi puuttua.
Lasta ei voi kääriä suojaavaan kuplamuoviin
Juho Laaksosen mukaan aivovammoja tapahtuu aika paljon ja niiden riskeistä on hyvä puhua.
Hän kuitenkin korostaa sitä, että esimerkiksi epilepsian tai jonkun muun sairauden puhkeamisen pelossa ei tarvitse ylireagoida tai elää jatkuvassa pelossa.
– Kyllähän lasten kuuluu olla lapsia, leikkiä ja kokeilla rajojaan. Kaikkia pään kolahduksia ei voi estää, eikä pidäkään estää. Ei lasta voi suojella kaikelta ja kääriä tavallaan kuplamuoviin.
Hyvin yksiselitteinen käytännön ohje Laaksosella kuitenkin on aivovammojen varalta. Kypärät tulisi ehdottomasti laittaa päähän, kun lapsi liikkuu vauhdikkaasti pyörällä tai skuuteilla.
– Nyt etenkin todella harvalla skuutin käyttäjällä on kypärä päässään. Tässä olisi selvästi parantamisen varaa.
Yhden aika yleisen väärinymmärryksen lääkäri haluaa haastattelun lopuksi korjata. Moni vanhempi arvelee, että lapsen pää pitää automaattisesti kuvata, jos hän on kolhaissut itseään.
– Jos oireet ovat lieviä, niin kuvausta ei tarvita. Tilanteen seuraaminen riittää silloin oikein hyvin.