Säännöllisen liikunnan merkitys terveyden ylläpidossa on keskeinen. Yleinen terveysliikuntasuositus aikuisille on reipasta liikuntaa 2,5 tuntia viikossa.
Liikuntaharrastusta aloittavalle liikkujalle on tärkeää löytää motivaatio liikuntaan, aloittaa kevyesti ja lähteä liikkeelle vaivattomasti. Ehkäpä jopa päivittäisyydestä voi mukavalla tavalla pitää kiinni arkirutiinien antamalla varmuudella.
Epilepsiaa sairastavalle Riitalle arkiliikunta on hyötyliikuntaa. Hän käy kahdesti päivässä koiralenkeillä:
– Koira on hyvä ulkoiluttaja. Teemme melko vauhdikkaita lenkkejä viitisen kilometriä päivässä. Jos mahdollisuus lisäliikuntaan osuu kohdalle, niin silloin voin lisäksi tehdä kävely- tai juoksulenkkejä, muotoilee Riitta liikunnan arkisuudesta.
Epilepsia Riitalla todettiin 19-vuotiaana, ja lääkitys aloitettiin diagnoosin jälkeen. Siitä, mikä motivoi liikkumaan, hän kertoo näin:
– En tarvitse suuresti motivointia, sillä vuosikymmenten varrella liikunnasta on tullut osa arkea. Jos vaatteet alkavat kiristää, tarkoittaa se liikunnan lisäämistä, sillä dieettejä en harrasta.
Liikunta lisää vireyttä
Säännöllisen liikunnan hyödyt kohdistuvat sekä fyysisen kunnon kehittymisen että vireystilan vahvistumiseen, mutta toisinaan liikunta kannattaa laittaa tauolle.
– Vireystilasta on vaikea sanoa, koska en ole ollut ilman säännöllistä liikuntaa kuin sairastaessa.
Keväällä kuitenkin liukastuin koiralenkillä ja löin pääni jäiseen tiehen. Aivotärähdyksestä paranemiseen meni viikkoja, sillä toipumisen alkuvaiheissa en malttanut pysyä poissa lenkeiltä, luonnehtii 60-vuotias Riitta.
Moni työssäkäyvä on siirtynyt etätöihin ja sillä on myös vaikutuksensa työskentelytapoihin. Tilastokeskuksessa kehittämispäällikkönä työskentelevä Riitta kertoo lisää:
– Työpäivät täytyy pitää kohtuuden rajoissa, ja epilepsiaa sairastavana haluan välttää työntekoa iltaisin kirkkaan näyttöpäätteen ääressä. Yliopisto-opinnot suoritin työn ohessa, jolloin oli joskus pakko lukea tentteihin iltaisin. Tämän takia ajatukset lähtivät ylikierroksille aiheuttaen unettomuutta ja lieviä kohtauksia.
Liikkumisen monipuolisuus
Hapenottokykyä kehittävää, niin sanottua aerobista liikuntaa voi jokainen epilepsiaa sairastava harrastaa omien voimavarojen mukaan esimerkiksi kävellen, juosten, hiihtäen tai pyöräillen. Muita liikuntamuotoja voivat olla tenniksen tapaiset nopeutta kehittävät pallopelit tai kuntosaliharjoittelu.
Riitta pitää hänelle parhaana liikuntamuotona reipasta kävelyä, mutta myös liikkumisen monipuolisuus on tärkeää.
– Kuntosalilla olen välillä yrittänyt käydä, sillä aikaisempaan verrattuna olen nykyään hieman enemmän sinut kuntosalitreenien kanssa. Kotona olen toisinaan myös kuntopyöräillyt, mutta juoksu on jäänyt viime vuosina vähemmälle.
Epilepsiaa sairastava saattaa pohtia, voiko liikuntaa harrastaa tai mitkä lajit sopivat, mutta Riitta kokee asian näin:
– En ole koskaan ajatellut, että epilepsia voisi jotenkin haitata liikuntaa. Sen sijaan olen usein ajatellut, että koska minulla jo on pitkäaikaissairaus, niin minun tulee pitää kunnosta huolta sitäkin enemmän.
Säännöllinen liikunta on epilepsiaa sairastavalle keskeinen osa omahoitoa. Liikunta ylläpitää ja parantaa fyysistä kuntoa, toimintakykyä ja yleistä terveydentilaa. Liikunta ei yleensä aiheuta epilepsiaa sairastavilla sen enempää haittoja kuin terveilläkään. Lähes kaikki liikuntalajit sopivat, mutta on myös lajeja, joissa kohtaus kesken suorituksen voi aiheuttaa vaaratilanteen. Tällaisia ovat muun muassa ilmailu, autourheilu, laskuvarjohyppy ja laitesukellus. Myös uimahallissa ja uimarannalla on tärkeä kertoa uimavalvojalle epilepsiasta. Jos mietit, sopiiko jokin harrastus sinulle, voit keskustella asiasta lääkärisi kanssa.
Liikunnassa kannattaa aina katsoa tulevaan
Toisinaan olo saattaa olla sellainen, että liikkumaan lähteminen tuntuu raskaalle ja voimavarat ovat vähissä. Monille on myös tuttu tilanne, että liikunnan aloittaminen on jopa kiehtovaa ja innostavaa, mutta into lopahtaa nopeasti.
Monenlaisten liikunta-asioiden edessä ollut Riitta kertoo aiheesta lisää:
– Liikunnan aloittaminen on itselleni ollut aina kohtalaisen helppoa, mutta jatkuva ylläpitäminen on varmasti se vaikeampi juttu, hän muotoilee ja jatkaa aiheesta kohti uudelleen aloittamista:
– Joskus on tullut jonkun, yleensä juoksun aiheuttaman, vamman seurauksena taukoja. Juoksun aloittaminen on toipumisen jälkeen ollut kovin vaikeaa, kun kunto on mennyt monta askelta taaksepäin.
Toisinaan hänelle on herännyt jopa tunne lyödä hanskat tiskiin, mutta näissä tilanteissa on auttanut liikuntamuodon tuttuus.
– Kynnys kävely- tai juoksulenkeille lähtemiseen on huomattavasti helpompi ylittää kuin esimerkiksi punttisalille lähtö, koska sinne täytyy pakata tavaroita ja lähteä erikseen liikuntapaikalle.
Millaisia sitten ovat Riitan vinkit muille epilepsiaa sairastaville suhteessa liikuntaan:
– Liikunnan aloittaminen voi olla vaikeaa, ja erityisesti aloituksessa tarvitaan uskoa ja luottamusta itseä kohtaan. Tarvitaan myös myötätuntoa itselle. Aina ei jaksa ja se ei suinkaan tarkoita hanskojen lyömistä tiskiin.