Kun aloin suunnittelemaan tätä artikkelia, ajattelin keskustella nuorten kanssa heidän arjen voimavaroistaan ja etsiä sitä kautta työkaluja oman hyvän olon löytämiseen. Kävikin niin, että tässä numerossa Nuorten nurkka on kaikkien nurkka, sillä nuorten näkökulmista on jokaisella jotain opittavaa ikään katsomatta. Olen kirjoittanut artikkelin, mutta sen sisältö on epilepsiaa sairastavien nuorten ansiota.
Keskustelin nuorten kanssa elämästä, sen kolhuista ja onnellisuudesta. Kun kysyin nuorilta heidän mottojaan, kiteytyi se, mitä arki epilepsian kanssa vaatii: sitkeyttä, sisäistä voimaa sekä empatiaa ja ymmärtäväisyyttä itseä ja muita kohtaan. Eräs nuori kertoi menehtyneen ystävänsä kertoman sitaatin:
Elä jokaista päivää kuin se olisi sinun viimeinen päivä.
Lainaus voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että itsensä toteuttaminen on onnellisten hetkien edellytys. Onnellisuus tulee ja menee, miten tahtoo. Mutta erilaiset keinot, joilla koemme, että olemme oma itsemme säilyvät ja niitä voi myös keksiä lisää. Tällaisia asioita ovat esimerkiksi perheen tukeen nojaaminen, harrastukset ja musiikki.
Eräs nuori kertoi, että hän opetteli leikkauksen jälkeen kävelemään uudelleen. Toinen taas kertoi hoidon suunnan hakemisen hankaluudesta ja epävarmuuden kestämisestä. Omien voimavarojen kuluminen raskaassa tilanteessa on kehotus pysähtyä ja olla hetkessä. Nuoret opettivat, että oman tilanteen hankaluuden voi ennemmin hahmottaa luovuutta, armollisuutta ja pysähtymistä kysyvänä tilanteena kuin ongelmana tai pelkona.
Yrittäminen on pääasia ja asioilla on tapana järjestyä.
Erään nuoren kanssa pohdimme, että positiivisuus ei aina tule lähelle tai se kuulostaa vaisulta ja tavoittelemattomissa olevalta. Pimeänä hetkenä positiivisuus kuulostaa tyhjältä. Asioiden hyviä puolia ei tarvitse väkisin keksiä, vaan antaa niiden tulla, kun ovat tullakseen. Joskus se, miten kestää kestämätöntä on vain olemista ja odottamista. Aina asioihin ei ole ratkaisua ja sekin on osa elämää. Eräs motto kuuluukin:
Kaikkehen tottuu, paitti puukkohon seljäs… ja siihenkin tottuu, jos makaa vatsallansa.
Epilepsian kanssa eläessä tärkeintä on nuorten mielestä sitkeys, itsetuntemus, vertaisyhteisö, lemmikit, perhe ja ystävät. Eräs nuori totesi, että on hyvä muistaa, etteivät vaikeatkaan asiat kestä ikuisesti. Tilanne, oli se mikä hyvänsä, on usein moniulotteinen. Sen eri puolille voi itkeä ja nauraa. Asioiden edessä voi tuntea yhtenä päivänä vihaa, epätoivoa, surua ja kaipausta. Toisaalta kaikista asioista voi myös löytää hyvän puolen tai ainakin rutkasti mustaa huumoria. Vaikeiden tunteiden ja haastavalta tuntuvien tilanteiden kohtaaminen yhdessä ystävien ja perheen kanssa on helpompaa. Myös eläinten tuomitsemattomuus, leikkisyys ja sanaton empatia ovat tärkeitä jaksamisen kannalta.
All you need is love and a dog – Kaikki mitä tarvitset ovat rakkaus ja koira.
Sain myös vinkin: kannattaa pyrkiä löytämään omannäköinen tapa hahmottaa tilanteen hyvät puolet. Ne pitää myös kirjoittaa ylös ennen kuin ne karkaavat ulottumattomiin. Kasasin vinkin pohjalta listan nuorten kertomista harrastuksista ja rentoutumisen tavoista. Niistä jokainen voi poimia uusia voimavaroja, itsensä toteuttamisen tapoja ja harrastuksia. Viimeinen motto onkin:
Ole oma itsesi, pärjäät pitkälle, ja tee mistä tykkäät ja toteuta unelmiasi.