“Olisipa vapaa-aikana vapaata olla kavereiden kanssa tai olla vaan.” Näin totesi yksi lapsi, kun keskustelimme vapaa-ajanviettotavoista lapsiryhmässä. Lapsi kertoi vapaa-aikansa menevän pitkälti läksyjen parissa, harrastuksissa tai muussa aikataulutetussa ohjelmassa. Tätä samaa lapsen esittämää toivetta olen kuullut varhaiskasvatuksen ammattilaisten kautta jo päiväkoti-ikäisten lasten suusta.
Useasti niin päiväkoti- kuin koulupäivätkin voivat olla lapselle pitkiä ja kuormittavia. Kun tähän lisätään aktiiviset vapaa-ajanviettotavat, voi loppuviikosta olla väsyneitä, kiukkuisia ja jumittavia lapsia. Viikonloput eivät välttämättä riitä palautumiseen, erityisesti jos nekin ovat kovin ohjelmapitoisia.
Toki osalle lapsista vain oleminen ilman kokoaikaista aktiivista vapaa-ajan toimintaa voi olla haastavaa. Sitä se on osalle aikuisistakin. Vanhemman velvollisuus ei ole kuitenkaan toimia lapsensa ohjelmatoimistona, vaan olla lapselle se tylsienkin hetkien mahdollistaja. On hyvä huomioida, että jokaisella meistä on omanlaisensa vireystaso, joka voi vaihdella päivän aikana.
Meiltä vanhemmilta vaaditaan melkoista suunnistustaitoa tuntosarvet ojossa. Lapsen vireystasoa tarkkaillen ja tunnistaen yritämme tasapainoilla sopivassa suhteessa toiminnallisuuden ja joutilaisuuden välimaastossa. Lisäksi tulee huomioida omakin vireystaso vanhempana.
On aika ajoin hyvä pysähtyä kuuntelemaan ja keskustelemaan jokaisen perheenjäsenen toiveita ja tarpeita vapaa-ajan suhteen. Lisäksi virtuaalisen Mielenterveystalon verkkosivuilta (linkki aukeaa uuteen ikkunaan) löytyy vinkkejä muun muassa nepsypiirteisten lasten omahoito-ohjelmasta, josta saa työkaluja lapsen kuormittuneisuuden tunnistamiseksi ja vähentämiseksi. Vinkeistä hyötyy koko perhe.