Annalla on monia haaveammatteja, mutta tulevaisuudessa hän haluaa ennen kaikkea elää onnellista ja tasapainoista elämää. Vapaa-ajalla Anna laskettelee, kuuntelee musiikkia ja katsoo elokuvia.
Helsingissä vanhempiensa kanssa asuva Anna on 17-vuotias. Hän ei esiinny tässä jutussa omalla nimellään yksityisyyden suojaamiseksi. Annan perhe on muuttanut useamman kerran, minkä vuoksi hän on tottunut hankkimaan uusia kavereita.
– Koulua vaihtaessa on jopa helpompi tutustua uusiin ihmisiin. On loogista etsiä uusia ystäviä, kun ei tunne entuudestaan ketään, Anna kertoo.
Välillä uusien kavereiden saaminen voi kestää tai olla hankalaa. Moni epilepsiaa sairastava nuori on kokenut yksinäisyyttä tai ulkopuolisuuden tunnetta.
”Aina on tärkeintä olla oma itsensä.”
Anna on kertonut ystävilleen epilepsiastaan ja he keskustelevat siitä avoimesti.
– Aina on tärkeintä olla oma itsensä. Jos jonkun kanssa on mukavaa, niin sitten todennäköisesti tapaa uudestaan, hän sanoo.
Joskus kaveri voi löytyä yllättävällä tavalla. Kerran Anna meni äitinsä mukana joogatunnille, jonka päätteeksi joogaopettaja kutsui heidät illanistujaisiin. Siellä Anna tapasi äidin joogaopettajan tyttären ja illanvieton päätteeksi nuoret vaihtoivat yhteystietoja. Siitä saakka he ovat olleet kavereita.
Aika kuluu opiskellen
Anna käy lukiota ja hänen lempiaineitaan koulussa ovat filosofia, englanti ja muut kielet.
– Ennen koronaa en osannut juurikaan englantia. Pandemian aikaan ei ollut mitään tekemistä, kun oltiin vain kotona. Silloin päätin opetella puhumaan englantia, Anna muistelee.
Nykyään hän osaa sitä erinomaisesti ja puhuu englantia usein kavereidensa kanssa.
Koulussa rehtori ja muutama luokkatoveri tietävät Annan epilepsiasta.
Epilepsia itsessään ei vaikuta Annan opintoihin, mutta lääkkeet aiheuttavat sivuvaikutuksia, kuten väsymystä ja päänsärkyä. Välillä ne vaikeuttavat keskittymistä opiskeluun. Koulussa rehtori ja muutama luokkatoveri tietävät Annan epilepsiasta. Koeviikkoihin hän valmistautuu usein yhdessä muutaman kaverin kanssa, vaikka porukassa on joskus vaikeampi keskittyä.
– Silti kokeisiin on kivempi valmistautua yhdessä kuin yksin, hän tuumaa.
Palauttava vapaa-aika
Torstai-iltaisin Anna käy isänsä kanssa uimassa. Muita ennalta aikataulutettuja harrastuksia hänellä ei ole. Koulun jälkeen Anna tekee usein läksyjä, katsoo elokuvan tai tapaa kavereita. Hänen lempielokuvansa on 1989 julkaistu Kuolleiden runoilijoiden seura, jonka hän päätyi katsomaan sattumalta. Ensimmäisellä katselukerralla draamaelokuvan loppu teki häneen suuren vaikutuksen. Leffojen lisäksi hän pitää Harry Potterista, kirjojen lukemisesta ja talvisin laskettelusta.
Anna tykkää kuunnella musiikkia erityisesti siirtyessään paikasta toiseen. Siirtymät sujuvat mukavammin lempimusiikin tahdittamana. Yksi hänen suosikkiartisteistaan on David Bowie.
Kun Anna oli pieni, hänen vanhempansa kuuntelivat paljon Placebo-nimistä bändiä automatkoilla. Vähitellen Annakin alkoi tykätä siitä. He ovat käyneet yhdessä jopa Placebon konsertissa.
Muutakin kuin työelämää
Kesällä 2023 Annalle tuli ensimmäinen tajuttomuuskouristuskohtaus ja pian sen jälkeen hän sai epilepsiadiagnoosin. Sairauden hyväksymisessä meni hetki. Siinä häntä auttoi lähipiirin tuki.
Anna kertoo, että ei murehdi liikaa tulevaa. Hänellä on muutamia haaveammatteja, kuten psykologi ja kirjailija. Työuran valinnassa hän huomioi tulevaisuuden työllisyysnäkymät.
Sairauden hyväksymisessä meni hetki. Siinä häntä auttoi lähipiirin tuki.
– Tekoälyn vaikutus mietityttää. Jotkut ovat menettäneet sen takia jopa työpaikkansa, Anna pohtii.
Suuri osa Annan haaveista ei liity työhön. Tulevaisuudessa hän haluaa matkustella, tavata uusia ihmisiä ja elää elämää itseään varten.
– Olisi mahtavaa reissata Yhdysvaltojen eri rannikoilla muutaman läheisen ihmisen kanssa, hän unelmoi.