Professori (h.c.) Raili Riikonen tunnetaan Suomessa ja maailmalla varsinkin infantiilispasmien tutkijana. Tieteellisen tutkimuksen arvostus, uteliaisuus, inhimillisyys ja uskallus olla oma itsensä ovat Riikoselle leimaa-antavia piirteitä.
Raili Riikonen on tehnyt menestyksekkään uran lastenlääkärinä, lastenneurologina, tutkijana ja opettajana. Lisäksi hän on kansainvälisesti tunnettu ja arvostettu luennoitsija.
Riikonen on työskennellyt 1980-luvulta lähtien muun muassa lastenneurologina yliopistosairaaloissa Turussa, Helsingissä ja Kuopiossa. Eläkkeelle jäätyään hän on jatkanut aktiivista tutkijanuraansa.
Työ lasten ja perheiden parissa on ollut Riikoselle aina hyvin merkityksellistä.
– Jos hoidolla saa lasten aivoihin pienenkin muutoksen parempaan suuntaan, niin se on hirvittävän iso asia.
Se koskettaa Riikosen mukaan koko lapsen elämää, perhettä ja yhteiskuntaa.
– Ja kaikella kunnioituksella ihmisen muita elimiä kohtaan, mutta kyllähän aivot ja hermosto ovat minun mielestäni ehdottomasti tärkeimmät.
Ainutlaatuista tutkimusta vuosikymmenten ajan
Kiinnostus epilepsian ja erityisesti infantiilispasmioireyhtymän tutkimiseen heräsi, kun Riikonen kysyi erikoistumisvaiheessa opettajaltaan, professori Märta Donnerilta aihetta väitöskirjaansa. Riikonen ehdotti, että tutkimus liittyisi vastasyntyneisiin ja lastenneurologiaan. Donner mietti yön yli ja tarjosi seuraavana päivänä infantiilispasmeja tutkimusaiheeksi.
– Siitä on syntynyt vuosien varrella noin 50–60 tutkimustyötä.
Infantiilispasmioireyhtymä on yksi lapsuusiän epilepsian muodoista. Sairaus on harvinainen ja sen oireet alkavat tyypillisesti 3–7 kuukauden iässä.
Riikonen on tehnyt esimerkiksi ainutlaatuisen seurantatutkimuksen, jossa oli mukana yli 200 suomalaista potilasta. Potilaita seurattiin ensin lapsuudesta 25–30 vuoden ikään saakka ja sen jälkeen tehtiin vielä jopa 50 vuoden seuranta. Riikonen arvostaa suuresti sitä, miten potilaat ja heidän vanhempansa ovat osallistuneet tutkimukseen.
– Potilaita kiitän. Suomessa lasten vanhemmat ovat harvinaislaatuisia siinä, miten he ovat osallistuneet tutkimukseen ja lähettäneet tietoja.
Tutkimuksella on ollut iso merkitys, vaikka sairaus on Riikosen mukaan hyvin hankala. Tutkimustyöllä infantiilispasmioireyhtymästä ja sen hyvästä hoidosta on kuitenkin saatu paljon uutta tietoa. Tutkimuksen avulla on onnistuttu esimerkiksi ehkäisemään hoidosta johtuvia sivuvaikutuksia.
Riikonen on liittänyt tutkimuksiinsa myös tulevaisuuden hoitoehdotuksia.
– Toivon, että maailmalla tartutaan niihin ja niitä kehitetään eteenpäin.
Inhimillisyys ja perheiden arvostus
Riikoselle tärkeitä arvoja lastenneurologina ovat potilaan paras sekä vanhempien kunnioittaminen ja huomioiminen.
Riikonen pitää tärkeänä, että lapsen epilepsia on hyvässä hoidossa ja kohtaukseton tai kohtauksia on mahdollisimman vähän. Lisäksi hän painottaa, että vanhempien tukea ei saa unohtaa. Tässä myös vertaistuella on iso rooli.
Uralla Riikosta on vienyt eteenpäin kiinnostus alaan ja sisäinen palo.
– Olen myös halunnut auttaa potilaita ja löytää sairauksiin parhaat hoitokeinot.
Uskon vahvasti, että myös epilepsian hoitomahdollisuudet laajenevat ja löydetään uusia hoitomuotoja.
Lääketiede kehittyy jatkuvasti eteenpäin ja siitä saa Riikosen mukaan lukea päivittäin mielenkiintoisia asioita.
– Uskon vahvasti, että myös epilepsian hoitomahdollisuudet laajenevat ja löydetään uusia hoitomuotoja. Genetiikan osuus on paljon pinnalla. Siinä tulee varmaankin monia läpimurtoja.
Luentoja ympäri maailman
Riikonen on kiertänyt uransa aikana luennoimassa 30 eri maassa.
– Tälläkin hetkellä minua haluttaisiin kuulla paljon eri maiden konferensseissa. Kokoukset käsittelevät läpimurtohoitoja.
Riikonen on toiminut myös monissa kansainvälisissä alan yhteisöissä. Hän on ollut muun muassa kansainvälisen lastenneurologisen yhdistyksen, International Child Neurology Association (ICNA), johtokunnassa 12 vuotta. Sitä kautta hän on ollut puhujana esimerkiksi ICNA:n isoissa kansainvälisissä kongresseissa Pekingissä, Montrealissa ja Kairossa. Lisäksi Riikonen on toiminut eurooppalaisen lastenneurologisen seuran, European Paediatric Neurology Society (EPNS), hallituksessa kahdeksan vuotta. Vuonna 2019 hänet nimettiin seuran kunniajäseneksi.
– Olen aina viime vuosiin matkustanut kongresseihin. Esimerkiksi tänä vuonna olin EPNS:n kokouksessa Prahassa. Pääasiassa kuitenkin keskityn nyt kirjoittamiseen.
Tänä vuonna Riikonen on jo julkaissut Seizure: European Journal of Epilepsy -nimisessä lehdessä yhteenvetoartikkelin, joka käsittelee infantiilispasmien syntymekanismeja. Lisäksi Riikosella on parhaillaan työn alla pitkittyneeseen epileptiseen kohtaukseen, status epilepticukseen liittyvä kirjoitustyö.
Esikuvana muille
Riikonen kertoo, että hänen opettajansa, professori Donner on toiminut hänelle rohkaisevana esikuvana.
– Hän oli erinomainen ja kerrassaan ihmeellinen opettaja.
Donner herätti Riikosen innostuksen lastenneurologiaan ja tutkimukseen jo varhain. Riikonen toivoo, että hän on työllään onnistunut samaan tapaan levittämään innostusta muillekin.
– Luentoni, tutkimukseni ja kirjoitukseni toivottavasti kannustavat muita. Ja kyllä minusta tuntuu, että ne kannustavatkin.
Riikonen on opettanut alaa yli 20 vuoden ajan ja moni nuori on valmistunut lastenneurologiksi hänen opetuksessaan. Riikosen tietoon on kantautunut, että myös hän itse on ollut esikuvana lastenneurologeille.
– Ainakin Suomesta, Turkista, Sloveniasta ja Englannista olen kuullut tämän tapaista viestiä.
Luovaa työtä
– Ajattelen, että tutkimustyö on luovaa työtä. Toinen luova työ tai oikeastaan harrastus minulla on maalaaminen, Riikonen kertoo.
Osa Riikosen maalaamista tauluista on löytänyt tiensä näyttelyiden kautta kotien ja muiden tilojen seinille. Akvarelli-, pastelli- ja temperamaalauksen hän löysi eläkkeellä. Aiemmin arki oli kiireistä, eikä harrastuksille jäänyt oikein aikaa.
Myös kirjallisuus on Riikoselle rakas harrastus. Hän on kirjallisuuspiirissä. Lisäksi Riikonen osallistui kesällä Saimaalla, Himalansaaressa järjestetylle kirjoituskurssille. Siellä käsiteltiin elämänkerran kirjoittamista, mutta sitä hän ei lupaa ainakaan ihan heti julkaista.
– Elämänkerran kirjoittaminen katkeilee, kun on niin paljon muutakin.
Riikonen nostaa elämästään esiin vielä yhden arvokkaan osan.
– Vietän lastenlasten kanssa aikaa aina, kun se on mahdollista. He ovat erittäin tärkeitä.