Vaikka kansalaistoiminta on murroksessa, Suomi on yhä edelleen tuhansien yhdistysten maa. Suomessa on yli 100 000 toiminnassa olevaa rekisteröityä yhteisöä. Vapaaehtoispohjalta toimivissa yhdistyksissä vapaaehtoisten määrä on vähentynyt ja toimintaan kohdistuvat vaatimukset kasvavat päivä päivältä. Muutokset näkyvät myös epilepsiayhteisössämme, joka koostuu Epilepsialiitosta ja kahdestakymmenestäyhdestä pääosin vapaaehtoisten voimin toimivasta epilepsiayhdistyksestä.
Kirjoitimme loppuvuodesta 2020 epilepsiayhteisön yhteistä strategiaa vuosille 2021–2025. Näin strategiakauden puolessa välissä rohkenemme todeta, että olimme oikeilla jäljillä kiikaroidessamme tuolloin tulevaa. Toimme strategiassamme voimakkaasti esiin epilepsiayhteisömme tulevaisuuden haasteet ja asetimme tavoitteita niiden ratkaisemiseksi. On erinomaista, että aloitimme keskustelun jo kolme vuotta sitten, koska olemme nyt entistä valmiimpia toimimaan tavoitteitamme kohti.
Uudistumisen ensiaskeleet on otettu
Kuten monissa muissa järjestössä, myös meillä jäsenmäärä vähenee ja yhdistysväki ikääntyy. Lisäksi vapaaehtoisia toimijoita ja luottamusjohtoa on vaikea saada.
Myös digitalisaation kasvavat vaatimukset luovat painetta kaikille järjestöille. Viimeisen kolmen vuoden aikana kaikissa epilepsiayhdistyksissämme on kuitenkin otettu digitalisaation harppauksia, mikä sai sysäyksen korona-aikana. Monissa yhdistyksissä etäkokoukset ovat arkipäivää ja striimattuja luentojakin on järjestetty jo pitempään.
Yhdistyksessä toiminta rakentuu aina ihmisten ympärille.
Vaikka uudistuminen ei ole helppoa ja asiat tapahtuvat hitaasti, edistysaskelia on nähtävissä. On ihailtavaa, että aina kun olemme kutsuneet yhdistysaktiiveja aiheen äärelle, on tilaisuuksiin pääsemiseksi matkustettu jopa satojen kilometrien takaa. Se on ollut selkeä merkki aiheen tärkeydestä ja siitä, että asiat mietityttävät jokaisessa yhdistyksessä. Monet yhdistykset ovat myös lähteneet kokeilemaan erilaisia toimintakokeiluja ja ottaneet vinkkiä esimerkiksi naapuriyhdistyksessä hyväksi havaituista toiminnoista.
Turbulenssista puhtia yhdistystoimintaan
Tänä syksynä laitettiin uutta vaihdetta silmään, kun Epilepsialiiton järjestötiimi polkaisi käyntiin epilepsiayhdistyksille suunnatun Yhdistysturbulenssin. Turbulenssin tarkoituksena on tarjota puhtia yhdistykseen ja muuttaa puheet uudistumisesta teoiksi. Kutsuimme turbulenssiin innokkaita vapaaehtoisia, jotka halusivat lähteä edistämään yhdistyksen valitsemia uudistuksia. Niihin pureudutaan liiton ja muiden turbulenssissa mukana olevien tuella.
Turbulenssissa kullekin yhdistykselle mietitään tavoitteet ja konkreettiset keinot, miten tavoite tai tavoitteet saavutetaan. Tavoitteet voivat liittyä esimerkiksi säännöllisen lapsiperhe- ja nuorten toiminnan kehittämiseen, yhdistyksen somen kehittämiseen, markkinoinnin parantamiseen tai verkkosivujen kohentamiseen. Monet turbulenssiin mukaan tulleet yhdistykset kaipasivat nimenomaan yhdistyksen viestintään liittyvää kehittämistä. Viestinnän parantaminen on hyvä tapa lähteä liikkeelle, sillä monet asiat kytkeytyvät siihen. Esimerkiksi tapahtumien monikanavainen markkinointi on yksi tärkeimpiä tekijöitä niin omien jäsenten kuin uusien osallistujien saamiseksi, muuten panostukset tapahtuman järjestämiseen valuvat hukkaan.
Turbulenssi jatkuu myös ensi vuonna, joten vielä ei ole liian myöhäistä tulla mukaan.
Jotta uudistuksen kuorma ei kaatuisi vain yhdistyksen hallituksen puheenjohtajan tai sihteerin harteille, toivotimme turbulenssiin tervetulleeksi myös muut yhdistyksen jäsenet. Tärkeää on, että turbulenssissa mukana olevilla on takanaan yhdistyksen tuki ja yhteisesti käydyt keskustelut, mutta toteutustapaan tulee olla vapaat kädet ja riittävä budjetti. Useampi epilepsiayhdistys tarttui tilaisuuteen ja lähti mukaan turbulenssiin. Turbulenssi jatkuu myös ensi vuonna, joten vielä ei ole liian myöhäistä tulla mukaan.
Uudistumisen vaikeudet
Kun halutaan uudistua, on hyvä lähteä liikkeelle toiminnan tarkastelemisesta. Mutta mikä onkaan vaikeampaa kuin itsensä uudistaminen? Tiedetään, että joskus lähelle on vaikea nähdä. Löytyisikö vetoapua uudistumiseen yhdistyksen ulkopuolelta katsovista henkilöistä? Kannattaisiko kysyä heiltä, jotka eivät ole vielä toiminnassa mukana tai jotka tulivat hetki sitten? Uusi ihminen näkee asiat aluksi eri vinkkelistä kuin pitkään mukana olleet, siksi uusien tulijoiden ideoihin ja ajatuksiin kannattaa tarttua.
Kuka sinä olet, tulisitko mukaan?
Yhdistyksessä toiminta rakentuu aina ihmisten ympärille. Mikä sai sinut aikanaan tulemaan mukaan ensimmäistä kertaa? Pyysikö joku vai ajauduitko sattumalta? Yhteisöön mukaan tuleminen ei ole aina helppoa, vaikka yhteisön sisältä katsottuna tuntuukin itsestäänselvyydeltä, että kaikki ovat tervetulleita. Pyydä, kutsu ja kannusta siis mukaan! Olitpa messuilla tai markkinoilla, kerro kojullasi, mitä konkreettisesti teette ja mitä uusi vapaaehtoinen voisi tehdä.
Pyydä, kutsu ja kannusta siis mukaan!
Usein puhutaan hissipuheesta, mikä tarkoittaa muutaman lauseen pituiseksi kiteytettyä esittelyä omasta yhdistyksestä. Nimensä mukaisesti hissipuhe kuvastaa keskustelua, joka on hissimatkan pituinen. Kun oman toiminnan saa kiteytettyä, kuulijakin saa siitä helpommin kiinni. Siksi oman viestin miettiminen selkeäksi kannattaa.
Kiinnostava toiminta saa tekijöitä
Puhuessamme uudistuksen keinoista, huomaamme pyörivämme mahdollisuuksien kehässä. Kun pysähdymme ja kuuntelemme uutta ihmistä sekä uskallamme tarttua vieraaltakin tuntuvaan ideaan, saamme toimintaa hieman uudistettua. Kun toiminta uudistuu, se herättää kiinnostuksen taas uusissa ihmisissä. He tuovat taas mukana uusia ajatuksia ja näin uudistumisen kehä pyörii. Aika yksinkertaista lopulta.
Vapaaehtoistoiminta kaipaa siis kaikkialla virkistystä. Uskalletaan vapautua menneisyyden taakasta ja hypätä rohkeasti tulevaisuuden turbulenssiin. Yksin ei kannata pelastaa maailmaa eikä uusiutuminenkaan yksin onnistu, mutta yhdessä sen voimme tehdä.