”Vertaisuus on korvaamatonta”

Epilepsialehti - Vertainen tavattavissa

Matias on 25-vuotias väliaikaisella eläkkeellä oleva kuntoutuja, jolla on paljon kokemusta epilepsiatutkimuksista. Alun diagnosointiin sisältyvien perustutkimuksien jälkeen Matiaksen tie jatkuu edelleen teknologian kautta löytyvien uusien hoitokeinojen myötä. Tällä hetkellä hän asuu tuetusti Etelä-Pohjanmaalla, Lehtimäen erityiskansanopistossa neljättä vuotta.

– Tervehdys Matias, mitä hyvää kuuluu tälle päivälle?

– Aivan jees tähän asti. Olen käynyt jalkahoitajalla ja syömässä, hän hymyilee ja ottaa ison huikan vesipullosta.

Matias on iloinen, kun soitan ja kertoo odottaneensa tätä. Hän esittelee asuntoaan ja kertoo, miten ensiapulääkkeet ovat aina esillä. Toissa päivänä oli tullut kohtaus ja silmäkulma oli auennut. Totean, että arvet ovat miehen kasvoissa vain komistusta.

– Mulla on täällä sairaalasänky epi-patjalla, joka reagoi tärinään, pyörätuoli ja koulun puolesta kamera sekä tukikahvoja ympäriinsä. Tässä myös mun rumpusettini, Matias näyttää. Minussa herää iloinen myötäkateus.

Asunnossa käy päivittäin siivooja ja hoitajat ovat turvaamassa arkea teknologian avulla. Epi-patja reagoi siihen, kun Matias nousee ylös, jolloin henkilökuntaa aloittaa tarkemman vahtimisen. Hänellä on päivittäin noin kolme lyyhistymis- tai poissaolokohtausta sekä stressin kasvaessa tajuttomuuskouristuskohtauksia.

Matias on Padasjoelta, josta hän lähti lukion jälkeen opiskelemaan Ouluun. Ylioppilaskirjoituksissa hänelle annettiin oma rauhallinen tila ja tunti lisäaikaa jokaiselle aineelle. Todistus oli hieno ja hän pääsi ensiyrittämällä yliopistoon. Lukioaika oli lähes kohtauksetonta.

Diagnoosi vei vertaisuuteen

– Minua kiinnostavat tutkimukset, joita sinulle on tehty. Voisitko kertoa niistä?

– No alussa, kun epilepsia diagnosoitiin 15-vuotiaana, tehtiin normaalit tutkimukset: EEG, magneettikuvaus ja uni-EEG. Kaikille sairastaville tutut alkuhommat. En oikein ymmärtänyt diagnoosia. Mulla todettiin vasemmassa otsalohkossa poikkeama ja aloitettiin lääkitys. En sisäistänyt asiaa. Urheilin ja olin aktiivisesti mukana frisbeegolf-kisoissa. Olin poikkeuksetta avoin epilepsiastani. Lukion koululääkäri ehdotti Epilepsialiiton kurssia ja olen kiitollinen siitä, että menin. Vertaisuus sairauden tajuamisen jälkeen on ollut korvaamatonta, hän toteaa, vertaisohjaajana itsekin.

Matiaksen epilepsia vaikeutui ja sitä alettiin tutkia lisää, kun lääkitys ei toiminut. Hän oli kahdesti sairaalassa video-EEG:ssä, piuhat päässä ja epilepsiaa provosoitiin lääkitystä vähentäen ja valvomisella. Matias kertoo olleensa turvassa videokameroiden ja hoitajien valvoessa häntä.

– Aloitin maantieteen opiskelun ja ensimmäisenä vuotena tilanteeni paheni huomattavasti. Muistan ystävieni kertoneen poissaolokohtauksista, kun vietin vapaa-aikaa hengellisissä piireissä, joista olen saanut valtavasti voimaa. En ottanut sitä niin vakavasti. Tuli kuitenkin hetki, kun ystävät veivät minut sairaalahoitoon.

Hoitomuotojen kartoitusta

– Lukioaikana pohdittiin kirurgisen operaation mahdollisuutta, mutta kohdallani se ei onnistu. Tuli pään kuvauksia ja video-EEG. Valvottiin ja levättiin potilashotellissa. Mukanani oli aina joku läheinen. Selvittely vei vuoden.

– Sen jälkeen aloimme harkita DBS-stimulaattorin asentamista. Pohdimme sitä pitkäjänteisesti Tampereen yliopistollisessa sairaalassa. Mukana oli perhe, neurologi ja psykologi. Minua jännitti, mutta ei pelottanut, koska suunnitelma alkoi olla kasassa mielessäni vahvan etukäteissuunnittelun vuoksi. Sovimme, että hoikalle pojalle stimulaattori asennetaan poikkeuksellisesti rintakehän sijasta vatsalle ihon alle – voisin olla huolettomammin ilman paitaa.

– Stimulaattorit eivät ole edullisia, maksavat jotain 30 000 euroa kappale, mutta minäpä en mikään halpa poika ole, nauramme vedet silmissä.

Siivooja yrittää ovesta sisään ja Matias murahtaa haastattelun olevan kesken.

– Musta on tullut vähän kovasanaisempi ja suorempi, omat rajat löytyvät. Olen itsenäisempi.

– Mulla on ollut Nelli®-konenäkötutkimusrekisteröintejä kahdesti sairaalassa ja ne ovat edellyttäneet 7–10 vuorokauden oleskelua osastolla. Videokamera tallentaa minut lääkärin koneelle erivärisinä pisteinä, joita lääkäri sitten tulkitsee. Kamerat on tuotu myös asuntolaani tai kotiin. Teknologiaan perustuvat hoitomuodot ovat tulevaisuus ja näen niissä suuria mahdollisuuksia.

Lehtimäen opistolla pääsee moikkaamaan karvaisempiakin tyyppejä.

Hetki, joka toi tähän

Matias kertoo kaikista rankimman kokemuksen olleen viime vuonna tajuttomuuskouristuskohtauksen jatkuessa status epilepticukseen. Vaarallinen tila vei hänet kiireesti lääkärin kera Seinäjoelta Tampereelle. Siellä hänet nukutettiin ja intuboitiin hengityskoneen avustamaksi, jotta kohtaus saatiin haltuun. Anestesiassa hänelle asennettiin jo aiemmin suunniteltu vagushermostimulaattori ja vanha DBS vaihdettiin uuteen. Nuori mies arvostaa lääkäreiden nopeaa toimintaa.

– Heräsin teholta, hoitohenkilökunta oli ympärilläni ja kyseli helppoja kysymyksiä. Sain ruokani soseena. Kaunein muisto on, kun sairaalapappi tuli luokseni ja pidimme yhteisen hartauden. Silloin tarvitsin henkistä tukea enemmän kuin koskaan. Jouduin aloittamaan kaiken alusta. Olen lähes päässyt eroon pyörätuolista, vaikka se tuossa vieressä onkin. Tällainen vaikea tapaus, kun olen, Matias hymyilee sisäpiirin vitsille.

Tilanne päällä!

Matias haluaa keskustella Lehtimäen opiston terapioista. Huomaan, kun Matias tuijottaa tyhjyyteen. Kohtaus on alkamassa. Hän lyyhistyy lattialle säkkituoliltaan, näytöllä näkyy kattoa ja kuulen kahinaa. Hän kouristaa. Katselen muistiinpanojani, missä mies asuu, soitanko apua! Kaikki kamerat ja valvonnat unohtuvat mielestäni täysin. Muutaman minuutin kuluttua Matiaksen kasvot kuitenkin ilmestyvät ruutuun ja hän palautuu. Annan hänen keräillä tovin toisiamme katsellessa.

– Moi taas, sait äsken kohtauksen. Oletko kunnossa?

– Joo, ei tässä mitään, vähän pihalla vielä. Epilepsiaa sairastava on aina kunnossa! Ihailen hänen periksiantamattomuuttaan ja voimaa, mistä sitä oikein kumpuaa.

– Puhuttiin fysioterapiasta ja voimavaroista, palauttelen keskustelua.

– Hmmm. No siis nyt pystyn kävelemään, pelaamaan sulkapalloa ja frisbeegolfia sovelletusti. Käyn kaupassa saadakseni rohkaisua tulevaisuutta varten. Omien ostoksieni suunnittelu, valitseminen ja maksaminen voi viedä aivot ylikierroksille. Siksi joku on aina mukanani. Nämä pienet ilot ja onnistumiset tekevät päivästä suuren. Mulla on mahdollisuus muuttaa Tampereelle, jossa henkilökohtainen hoito olisi samalla paikkakunnalla.

Älä jää kuoreesi, et ole yksin

– Olen todennut, että avoimuus ja rehellisyys poistavat taakkaa sekä stressiä. On paras antaa pahan olon tulla ulos ja olla vain Minä. Odotan innolla tulevaa. Se on jotain, mitä en ole koskaan nähnyt!

Info

Syväaivostimulaatio (DBS)

Syväaivostimulaatio tarkoittaa aivojen syvien osien (talamustumakkeen tietyn alueen) toistuvaa ärsytystä heikolla sähkövirralla. Tarkasti etukäteen suunniteltuun paikkaan aivoissa asetetaan leikkauksessa ohuet langat, jotka yhdistetään ihon alla kulkevin ohuin johdoin sydämen tahdistimen kaltaiseen stimulaattorilaitteeseen (joka asetetaan myös ihon alle).

Vagushermostimulaattori (VNS)

Stimulaattori asennetaan rintakehän yläosaan ihon alle. Siitä lähtevä stimulaatioelektrodi kiinnitetään vasemman vagushermon ympärille. Asennus tehdään yleensä yleisanestesiassa. Stimulaattorin säätöjä muutetaan kontrollikäyntien yhteydessä tietokoneen avulla. Tavallisesti se säädetään antamaan stimulaatiota 30 sekunnin ajan (on-vaihe) ja sitten olemaan antamatta stimulaatiota 5 minuutin ajan (off-vaihe). Stimulaattorin epilepsiakohtauksia estävä vaikutusmekanismi on tuntematon.

Lähde: Suomen Lääkärilehti 4/2008 vsk 63

Video-EEG

Video-EEG-tutkimuksessa yhdistetään videointi, EEG-rekisteröinti ja hoitajien toteuttama kohtausten testaaminen. Näin saadaan hyvin tarkka kuva kohtauksen oireista, siitä liittyykö kohtaukseen muutos EEG:ssä eli ovatko kohtaukset epilepsiakohtauksia, minkä tyyppisestä epilepsiasta on kyse ja siitä, mistä epilepsiakohtaukseen liittyvä sähköinen häiriö voisi olla lähtöisin. Viimeksi mainittu asia on erityisen tärkeä, kun mietitään epilepsian kirurgista hoitoa. Video-EEGssä usein yritetään provosoida kohtauksia esimerkiksi vähentämällä lääkkeitä tai rajoittamalla unen määrää. Video-EEG:n henkilökunta valvoo henkilön vointia tarkasti koko tutkimuksen ajan.

  • Lehden numero: 3/2021
  • Teksti: Mari Sydänmaanlakka
  • Kuvat: Matiaksen kotialbumi
  • Diagnostiikka ja hoito
  • Nuoret
  • Tutkimus
  • Vertaistuki
  • Yhteisö

Mitä mieltä olet sivun sisällöstä?

Aiheeseen liittyvää