Epilepsialiiton paikallisyhdistyksissä osallistutaan aktiivisesti perinteiseen pieni ele -keräykseen. Yhdistyksien vapaaehtoiset toimivat keräyksen aikana esimerkiksi lipasvahteina ja keräysvastaavina. Vapaaehtoistyötä tehdään sydämellä. Työ koetaan mielekkääksi ja merkitykselliseksi osaksi oman yhdistyksen toimintaa.
Oulussa asuva Anja Häikiö on toiminut lipasvahtina pieni ele -keräyksessä yli 12 vuotta. Alun perin Anja lähti mukaan siksi, että teki jo valmiiksi vapaaehtoistyötä paikallisen epilepsiayhdistyksen hallituksen jäsenenä.
– Moni yhdistyksen jäsen oli keräyksen aikaan työelämässä ja oli haastavaa saada vapaaehtoisia arkipäiville lipasvahdeiksi. Lähdin kokeilemaan työtä ja pidin siitä. Ensimmäisen kerran tein noin tunnin työtä yhdessä toisen vapaaehtoisen kanssa, kunnes sain kiinni siitä, miten toimitaan. Enempää perehdytystä ei tarvitse, sillä tehtävä on erittäin helppo ja rento, Anja kertoo.
Lipasvahdin tehtäviin kuuluu päivystäminen vaalipaikalla ja keräyslippaan vahtiminen. Muuta ei tarvitse osata. Tavallisesti päivän ensimmäinen kerääjä pystyttää pisteen ja viimeinen purkaa. Vuoro kestää yleensä kolme tuntia. Anja kannustaa rohkeasti kokeilemaan työtä, jos se ei ole vielä tuttua.
– Lipaskeräys on mukavaa ja yksinkertaista vapaaehtoistyötä. Jokainen sen varmastikin osaa.
Anja kokee, että tehdystä työstä saa hyvän mielen ja tunteen, että on tehnyt jotakin hyvää toisille.
Lipasvahdiksi lähdetään usein uudestaan
Ohikulkijat äänestyspisteillä suhtautuvat positiivisesti lipaskeräykseen ja kaikkien kanssa saa pysähtyä rupattelemaan. Anjan mukaan ihmisiin kannattaa ottaa katsekontaktia ja tervehtiä. Äänestyspisteellä voi kuitenkin esimerkiksi myös kutoa tai lukea kirjaa. Eväät on hyvä olla mukana, jotta jaksaa vuoron loppuun. Tärkeintä kuitenkin on, että vahtii keräyslipasta ja kiittää lahjoittajia.
– Kaikki tuntemani henkilöt, jotka ovat kokeilleet työtä ovat pitäneet siitä ja lähteneet mukaan myös uudestaan.
Koko päiväksi tai vuoroksi ei tarvitse heti ensimmäiseksi sitoutua, sillä hyvää voi saada aikaan jo yhden tunnin aikana.
Anja kertoo, että isoin haaste työssä on uusien vapaaehtoisten mukaan saaminen. Hän on rekrytoinut lähipiiristään keräykseen esimerkiksi oman siskonsa. Jos työtä haluaa lähteä kokeilemaan, niin lyhyempikin vuoro voi auttaa jo paljon. Koko päiväksi tai vuoroksi ei tarvitse heti ensimmäiseksi sitoutua, sillä hyvää voi saada aikaan jo yhden tunnin aikana. Lyhyemmät vuorot helpottavat muita vapaaehtoisia ja auttavat tauottamaan päiviä.
Keräysvastaavan työ on suunnittelua ja ongelmanratkaisua
Myös yhdistystoimija Kirsi Puisto on ollut mukana pieni ele -keräyksessä jo 80-luvulta asti. Kirsi on toiminut lipasvahtina ja kokee keräyksen erittäin tärkeäksi omalle yhdistykselleen. Kirsin mukaan osallistuminen keräykseen on tärkeää myös sen historiallisuuden ja keräyksen perinteen ylläpitämiseksi.
Nykyään Kirsi toimii jo toista vuotta myös keräysvastaavana. Keräysvastaavana hän on alueensa yhteyshenkilö ja varmistaa, että keräys sujuu mutkattomasti. Kirsi vakuuttaa, että keräysvastaavan työssä ei ole mitään pelättävää.
– Moni voi kokea, että keräysvastaavan työ kuulostaa kovin raskaalta ja viralliselta, mutta itsellä on mennyt asiat todella sujuvasti. Tykkään suunnitella ja ratkaista ongelmia. Järjestelen keräysvuoroja, jaan tunteja ja tiedotan yhdistyksille ajankohtaisista asioista. Työ ei ole vaikeaa ja asiat sujuvat hyvin silloin, kun luodaan selvät pelisäännöt. Yhdessä kun sovitaan, niin kaikilla on hyvä olla, Kirsi vakuuttaa.
Lahjoitukset mahdollistavat monenlaista toimintaa
Sairastuessaan epilepsiaan Kirsi tutustui yhdistystoimintaan kurssien ja retkien kautta. Siitä asti hän on ollut vahvasti mukana yhdistystoiminnassa. Kirsi on nähnyt sen, miten kerätyt lahjoitukset kotiutuvat yhdistykseen sekä mitä niillä voidaan saada aikaan. Moni saattaa pohtia, miten lahjoitettu raha todellisuudessa käytetään. Vuosien myötä yhdistyksessä on järjestetty muun muassa vertaistukitoimintaa, virkistävää harrastetoimintaa ja toimintaa nuorille.
Kaikkia apuvoimia tarvitaan.
Myös Kirsille on tuttu ongelma, että vapaaehtoisista on pulaa yhdistyksissä. Keräykseen ei aina tahdo saada riittävästi lipasvahteja.
– Vaikka toimin keräysvastaavana, niin yhtä lailla olen edelleen mukana myös lipasvahtina. Kaikkia apuvoimia tarvitaan. Mitä useampi kerääjä saadaan mukaan, niin sitä pienempi määrä tunteja tulee yhdelle ihmiselle ja sitä isompi potti saadaan kerättyä yhteisen, tärkeän työn hyväksi.
Kiinnostuitko? Ole yhteydessä oman alueesi epilepsiayhdistykseen ja ilmoittaudu vapaaehtoiseksi! Epilepsiayhdistysten yhteystiedot löydät nettisivuiltamme.