SYYSRUNO SATOA

Blogi

Yli kentän likaisen, raaka valo lyhtyjen

värisevää ikkunaa, sade alkaa kiduttaa

jälkeen aamu usvien – joki hopeoituu

kesken syksyn tuskien

taivas kohta avautuu

Kesästä on pelkkä muisto, ruskaviitan saanut puisto

vaan mitä voimme muuta, kesään kahdeksan on kuuta

Keijo

 

Tämä syksy oli erilainen.

Aurinkoisia, lämpimiä päiviä monta peräkkäin

valoa, vielä paljon.

Kuitenkin tunnelma on haikea ja surullinen.

 

Miksi rakas ystäväni lähdit niin yllättäen

taivaan kotiin.

Katselen iltaisin tuikkivaa tähteä, joka

nousee auringon laskiessa.

 

Olet jo varmaan siellä

Annaliisa

 

 

Lehtien havina puissa, syksyä enteilee.

Lintujen laulut hiljalleen, metsässä vaikenee.

Iltojen hämärässä tuntuu haikeus,

ajatus, oliko kesä tässä?

 

Kurkien aurat, äänet, kertovat sulle – tänne jäänet

Talven tuloa kaikki enteilee, luonto lepää ja hiljenee.

 

Vaan talven jälkeen jälleen, kevät kertoo tulostaan…

Näet uuden kevään säineen, muokkaavan luontoaan..

Saapuu linnut,ystävät taas, kertoen on kaikki vehreys maas.

Marja

 

 

Syksy saapui meidän pihaan.

En huomannut kuinka se vaivihkaa salaa saapuikaan

Kukat ja kaiken vihreän se vei,

mitään uutta se mukanaan tuonut ei.

Loska ja märkä ei houkuta lain,

kylmyyttä ja tylsyyttä tiedossa on vain.

Leena

 

Usva leijailee, pellon päällä hiljaa

On jäljellä sänki vain, ei ole enää viljaa

Verenpunainen, tumma taivas hohtaa,

päivä valkenee, valon pian kohtaa.

 

Takka oikkuilee, kosteus kai vaivaa,

tervasta, tuohta ehkä syttyäkseen kaipaa.

Kylmyys hiipinyt on rakenteisiin talon,

pieni liekki humahtaen, sytyttää lämmön palon.

 

Nyt kun vain käpertyä täkin alle voisi,

rennosti koko päivän sohvalla loikoisi.

Lukisi kirjaa, kutoisi sukkaa, antaisi kauas ajatuksen lentää

tulevaisuus häämöttää –  pintaan syysviljan oras entää

Kirsi

 

Herätys on syksy

Oi voi, on niin kuuma, että nenäkin hikoilee.

Kuvittelen. Aukaisen toisen silmäni varovasti- sitten toisen.

Iso musta karvainen kuono on edessäni.

Kieli nuolee kasvojani.

Kyllä – lähdetään lenkille.

Kiemurtelen irti peitostani. Nyt paleltaa. Ei voi mitään.

Vaatteet päälle ja ulos. Autossa on huurretta.

En tykkää. Palelen. Koira tykkää.

Mutta sillä onkin paksumpi turkki.

Tarja

  • Teksti: Vorssan Seudun epileptikot -kynäilypiiri
  • Kuvat: K.Puisto

Alueyhdistyksen muita julkaisuja