Epilepsiaa sairastavat henkilöt ja heidän omaisensa usein pelkäävät kirkkaiden ja välkkyvien valojen laukaisevan epilepsiakohtauksia. Onneksi nämä altistavat kohtauksille kuitenkin vain pientä osaa epilepsiaa sairastavista.
Vilkkuvaloherkkyyttä esiintyy lapsilla ja nuorilla enemmän kuin myöhemmällä iällä. Sitä havaitaan tyypillisesti esimerkiksi erilaisissa yleistyneissä epilepsioissa, muun muassa myoklonusepilepsioissa. Vilkkuvalo voi aiheuttaa sille herkille ihmisille erilaisia epilepsiakohtauksia, esimerkiksi lihasnykäyksiä eli myoklonisia kohtauksia, poissaolo- ja tajuttomuuskouristuskohtauksia.
EEG- eli aivosähkökäyrätutkimuksessa käytetään hyväksi vilkkua. Tutkittavia altistetaan sen eri nopeuksille, jotta saataisiin selville mahdollinen vilkkuvaloherkkyys ja laukeaako siitä epilepsiakohtauksia. Tästä tiedosta on hyötyä kohtausten ennaltaehkäisyssä, epilepsian diagnostiikassa tai joskus epilepsian hoidon tehon arvioinnissa. On hyvä huomata, että pelkkä vilkkuvaloherkkyys EEG:ssä ei yksin tarkoita epilepsiaa, sillä sitä havaitaan osalla terveistäkin ja erityisesti migreeniä sairastavista, mutta heillä vilkkuvalo ei saa aikaan epileptistä kohtausta. Heille, kuten osalle muunlaista epilepsiaa sairastavistakin, välkkyvä valo voi kuitenkin aiheuttaa epämukavuutta, huonoa oloa tai laukaista migreenikohtauksen.
Vilkkuvalon altistavasta vaikutuksesta tunnetaan historiassa yllättävä tilanne Japanista vuodelta 1997. Tuolloin siellä esitetty Pokémon-animesarjan jakso aiheutti useille sadoille ihmisille epileptisiä kohtauksia. Sen jälkeen tätä kyseistä jaksoa ei ole enää esitetty. Myös sarjan sisältämää välkkyä muutettiin ja sen käyttöä rajoitettiin, ettei se enää aiheuta samanlaista vaikutusta terveyteen.
Välkkyvät valot arjessa
Epilepsiaa hoitavien ammattilaisten on tärkeä kysyä kohtauksille altistavista tekijöistä, mutta niistä olisi hyvä kertoa myös itse. Usein tällaista epilepsiaa sairastavat ovat voineet havaita, että esimerkiksi tietokonepelaaminen ja välkkyvä auringonvalo on aiheuttanut kohtauksia. Tällaisia altisteita on tuolloin hyvä pyrkiä mahdollisuuksien mukaan välttämään, esimerkiksi pelivalinnalla, himmentämällä näyttöruutua, lisäämällä pimeän huoneen taustavalaistusta ja katseluetäisyyttä sekä rajaamalla tai ainakin tauottamalla pitkää ruutuaikaa. Auringon välkkymistä esimerkiksi liikkuvassa autossa puiden takaa, voi vähentää käyttämällä aurinkolaseja, tummennusta sivuikkunoissa tai häikäisysuojia. Diskojen ja konserttien välkkyviä valoja on tällöin myös hyvä vältellä ja tiedostaa, että väsymys ja stressi voivat tuolloin entisestään lisätä kohtausherkkyyttä.
Näitä kaikkia melko tavallisia altisteita ei voi kuitenkaan elämästään aina kokonaan rajata pois ilman, että se rajoittaisi tai haittaisi liikaa, vaikka esimerkiksi yhä lisääntyvää ruutuaikaamme on yleensä hyvä rajata jo muistakin syistä. Onneksi epilepsian hoidossa käytetyistä lääkkeistä on kuitenkin yleensä apua, jotta välkkyvä valo ei ainakaan enää niin herkästi aiheuttaisi epilepsiakohtausta, ja sen rajoittava vaikutus elämänlaatuun jäisi mahdollisimman pieneksi.