Epilepsiaan liittyy taipumus toistuviin epileptisiin kohtauksiin, mutta epilepsiaan voi liittyä myös mielialaoireita. Mielialaoireiden mielletään usein liittyvän lääkehoitoon, vaikka taustalla on usein monien tekijöiden yhteisvaikutus: aivosairaus, hoito ja elämäntilanne. Pitkäaikaissairauden toteaminen on itsessään haaste mielenterveydelle.
Yhteys epilepsian ja mielialaoireiden välillä on tunnettu. Kohtauksien lähtökohtana oleva aivoalue voi vaikuttaa tunteiden säätelyyn. Esimerkkinä tästä on ohimolohkoepilepsia, johon voi liittyä masentuneisuutta ja ahdistuneisuutta. Aivomuutokset epilepsian taustalla voivat vaikuttaa samoihin hermoverkkoihin, jotka säätelevät mielialaa.
Pitkäaikainen sairastuminen ja ennakoimattomat kohtaukset sekä mahdollinen sosiaalinen rajoittuminen voivat myös lisätä mielialaoireiden riskiä. Epilepsia voi vaikuttaa ihmissuhteisiin, työhön ja arjen itsenäisyyteen ja heijastua tätä kautta vääjäämättä mielialaan eri henkilöillä eri tavoin. Myös sairauden ennakoimattomuus voi aiheuttaa turvattomuuden tunnetta. Mielialaoireisiin, niiden laajuuteen ja voimakkuuteen vaikuttavat vahvasti kunkin henkilön yksilölliset taustatekijät ja kyky käsitellä omia tunteita. Läheisten reagointi ja tuki voivat joko kohentaa tai heikentää mielialaa.
Epilepsiaan liittyvät mielialaoireet ja niiden ilmeneminen
Yleisimpiä epilepsiaan liittyviä mielialaoireita ovat masennus, ahdistuneisuus, ärtyneisyys ja tunneherkkyys. Masennus on yleisin mielialaoire epilepsiassa. Jos esille tulee jatkuvaa alakuloisuutta, energian puutetta, toivottomuutta tai mielenkiinnon menetystä esimerkiksi aiemmin tärkeään harrastukseen tai sosiaaliseen kanssakäymiseen, on syytä epäillä masentuneisuutta näiden oireiden taustalla. Masennusoireita voidaan todeta jo ennen epilepsian diagnosointia, diagnosoinnin yhteydessä tai sen jälkeen. Ahdistuneisuus voi tulla esille pelkotiloina, poikkeavana jännittyneisyytenä ja kehollisina tuntemuksina. Voi olla pelkoa kohtauksista, toimintakyvyn tai ajokyvyn menetyksestä. Huolet vievät ajatuksista leijonanosan. Kodin ulkopuolella liikkuminen voi tuntua turvattomalta. Myös kohtauksiin ja lääkityksiin voi joskus liittyä jatkuvaa tai ajoittain esiintyvää ärtyneisyyttä ja tunneherkkyyttä.
Osa epilepsialääkkeistä voi aiheuttaa psyykkisiä haittoja.
Mielialaoireet voivat esiintyä kohtauksiin liittyen joko ennen tai jälkeen kohtauksen tai kohtauksen aikana. Ennen kohtausta voi tulla masennuksen kaltaisia tunteita, ahdistuneisuutta, ärtyneisyyttä. Epilepsiaa sairastava henkilö voi kokea kohtauksen aikana äkillistä pelkoa, mutta toisaalta euforisiakin eli voimakkaita hyvänolon tunteita. Kohtauksen jälkeen väsymyksen ja sekavuuden ohella voi olla ahdistuneisuutta. Kohtauksen jälkeiset masennusoireet voivat kestää tunteja tai jopa päiviä. Joskus kohtaukseen voi liittyä psykoositasoisia oireita joko kohtauksen aikana tai tämän jälkeen.
Osa epilepsialääkkeistä voi aiheuttaa psyykkisiä haittoja kuten masentuneisuutta ja ahdistuneisuutta. Jos epilepsiaa sairastavalla on ennestään tiedossa olevia psyykkisiä ongelmia tai aiemmasta lääkkeestä on tullut psyykkisiä haittoja, pyritään jatkossa välttämään näitä lääkkeitä. Osaa epilepsialääkkeistä voidaan käyttää mielialaoireiden hoitoon. Epilepsialääkitystä aloitettaessa tai vaihdettaessa on herkästi otettava yhteyttä hoitotahoon, jos uuden lääkkeen aloituksen jälkeen ilmenee mielialamuutoksia tai itsetuhoajatuksia tai -käyttäytymistä.
Epilepsiaa sairastavan kehitysvammaisen henkilön mielialaoireiden arviointi on vaativaa näiden oireiden monien taustatekijöiden vuoksi. Lähes puolella kehitysvammaisista esiintyy mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöitä. Voi olla haasteellista erottaa, mikä mielialaoire liittyy epilepsiakohtaukseen käytöshäiriön sijaan. Mielialaoireiden hoidon perustana ovat yleiset hoitoperiaatteet, mutta on myös otettava huomioon kehitysvammaisuuteen liittyvät mahdolliset muut sairaudet ja niiden lääkehoito.
Epilepsian hyvä hoito johtaa usein parempaan mielialaan
Mielialaoireiden toteaminen ja hoito kuuluvat ammattilaisille niin perusterveydenhuollossa (neuvola, kouluterveydenhuolto ja työterveyshuolto mukaan lukien) kuin erikoissairaanhoidossa. Psykiatrin arviota tarvitaan kunkin epilepsiaa sairastavan mielialaoireiden vaikeusaste huomioiden. Valtakunnallisella tasolla hoitopolkujen muoto vaihtelee, mutta yhteistä näiden välillä on, että yhteistyö eri hoitotahojen välillä on tärkeää.
Mielialaoireiden tunnistaminen ja hoitaminen ovat oleellinen osa hoitoa.
Mielialaoireiden tunnistaminen ja hoitaminen ovat oleellinen osa hoitoa. Mielialaoireiden hyvä hoito voi myös parantaa epilepsian hallintaa ja elämänlaatua ja sama voidaan todeta myös toiseen suuntaan: epilepsian hyvä hoito johtaa usein parempaan mielialaan. Masennus ja ahdistus hoidetaan pääsääntöisesti samoilla periaatteilla kuin muutenkin. Psykoterapia, lääkehoito huomioiden käytössä oleva epilepsialääkitys ja arjen tuki ovat mielialaoireiden hoidon kulmakivet. Tärkeä hoitoa tukeva tekijä on pitkäaikainen ammattilaisen ja potilaan hoitosuhde. Epilepsiaa sairastavan henkilön lisäksi hänen perheensä ja lähipiirinsä jaksamista on tuettava.
Mielialaoireet kannattaa ottaa puheeksi
Epilepsiaa sairastavan henkilön on hyvä tuoda omat mielialaoireet esille ja käsitellä näitä yhdessä ammattilaisen kanssa, koska oikea-aikaisella tuella voidaan välttyä pitkäaikaisilta ongelmilta. Mielialaoireiden tunnistaminen, vertaistuki ja keskusteluapu voivat olla riittäviä keinoja näiden oireiden hallinnassa. Lääkehoito ei ole aina välttämätöntä. Mielialaoireiden hoidossa myös mielenterveyden tavanomaiset tuet kannattaa aina ottaa käyttöön. Monipuolinen ja riittävä ravinto, lepo ja uni tukevat niin epilepsian kuin mielialaoireiden hoitoa. Mielialaa tukevat myös päivittäinen liikunta, turvalliset ihmissuhteet ja harrastaminen sekä yhdessäolo.