Meillä on osaamista – antakaa mahdollisuus

Maaliskuussa julkaistu Nuorisobarometri nostaa esiin 15–29-vuotiaiden nuorten arvoja, asenteita ja kokemuksia. Nuoriin kohdistuu paineita menestyä koulussa, löytää suunta elämälle ja työllistyä, vaikka nuoruuden tulisi olla aikaa kokeilla, harjoitella, onnistua ja epäonnistua.

Nuoret elävät arjen, yhteiskunnan ja maailman kovassa ristipaineessa. Sosiaalisen median uutisvirrat täyttyvät uhkakuvista ja kriiseistä, nuorisotyöttömyys on korkealla, nuorten tyytyväisyys elämään on laskenut ja usko omaan tulevaisuuteen on matala.

Haastattelussa Stella (25), Viivi (23) ja Vilma (22) kertovat kokemuksiaan opiskelusta, työelämästä ja itsenäistymisestä. Heidän kokemuksensa paljastavat esteitä, mutta myös toivoa ja ratkaisuja, joilla nuorten opinto- ja työelämäpolkua voi vahvistaa. Epilepsia ei ole este elämälle, eikä sen pitäisi olla este työelämään. Nuoret haluavat tulla kuulluiksi, nähdyiksi ja kohdatuiksi ennen kaikkea osaajina, eivät sairautensa kautta.

Haluamme osallistua

Opiskelu ja työelämä kiinnostavat. Silti Stellalla, Viivillä ja Vilmalla on kokemus, että ovia on suljettu heidän edestään ja syynä on voinut olla epilepsia. Nuoret sanovat, että he ovat väliinputoajia. Jos opinto- tai työelämäjärjestelyihin tarvitsee vaihtelevasti tukea epilepsiatilanteen muuttuessa, mutta ei täytä erityisen tuen kriteereitä, ei sovi valmiisiin koulutus- ja työllistymisväyliin. Joka kerta, kun opiskelupaikasta tulee hylkypäätös, on se iso pettymys.

Nuoret kertovat, että työelämään pääsy vaatii heiltä usein kaksin verroin todistelua. Epilepsiaan liittyvä tietämättömyys ja ennakkoluulot vaikuttavat yhä rekrytointiin. Uravalintoja voidaan rajata turhaan väärän tiedon perusteella ja epilepsia saatetaan nähdä esteeksi, vaikka suurin osa ammateista soveltuu hyvin epilepsiaa sairastaville.

– Stella: Usein tuntuu, että meidät heitetään harjoittelupaikasta toiseen ilman oikeaa mahdollisuutta kiinnittyä työpaikkaan. Tarvitsisimme vain sen yhden kunnon tilaisuuden näyttää, mihin pystymme.

Katso minua, älä sairautta

Nuoret toivovat avointa keskustelua ja kiinnostusta selvittää, millaisin yksilöllisin ratkaisuin työtä on mahdollista tehdä. Erilaisuus on työyhteisön voimavara, ei haitta.

– Viivi: Meidät kannattaa kohdata kuten kuka tahansa muu työnhakija. Sairauteni ei kerro mitään motivaatiostani tai osaamisestani. Kysykää meiltä, älkää olettako.

Pienillä muutoksilla on suuri merkitys

Epilepsian vaikutus työkykyyn on hyvin yksilöllinen. Jo pienet joustot kuten muutokset työaikoihin, taukojen rytmittäminen tai rauhallinen työympäristö voivat mahdollistaa täysipainoisen työnteon.

– Stella: Me haluamme osallistua, emme olla vain sairaita. Haluamme opiskella, tehdä töitä, elää elämäämme ja tulla kohdelluiksi oikeudenmukaisesti.

Tietoa tarvitaan lisää

Nuorilla on kokemus, että moni työnantaja ei tunne epilepsiaa ja sen monimuotoisuutta. On tärkeä lisätä edelleen tietoa erilaisista epilepsioista ja tuottaa selkeitä ohjeita, miten toimia kohtaustilanteissa.

– Viivi: Tarvitaan lisää tietoa, ymmärrystä ja avoimuutta.

Ennakkoluulojen on aika väistyä

Epilepsiaa sairastavat kohtaavat yhä ennakkoluuloja. Nuoret kertovat kohtaamistaan ennakkoluuloista ja syrjintäkokemuksista koulussa ja työelämässä. Nuorten yhteinen toive työnantajille on: ”Uskaltakaa rekrytoida meitä.” Annetaan yhdessä ennakkoluuloille lähtöpassit.

– Vilma: Epilepsia ei määritä sitä, millainen työntekijä olen. Minulla on osaamista ja intoa, mutta ennakkoluulot voivat pysäyttää jo ennen kuin pääsen alkuun.

– Stella: Usein pelottaa kertoa epilepsiasta, koska ei tiedä, miten siihen suhtaudutaan. Toivoisin, että työnantajat lisäisivät omaa osaamistaan. Se loisi meille turvaa.

Kiitos Stella, Vilma ja Viivi kokemustenne jakamisesta. Jatkamme työtä sen eteen, että epilepsiaa sairastavien oikeudet ja tarpeet huomioidaan ei vain paperilla, vaan arjessa.