Moni aikuinen tarkoittaa hyvää kysellessään nuoren tulevaisuudesta. Haaveammateista puhuminen ei kuitenkaan ole aina helppoa.
Sairastuin 10-vuotiaana epilepsiaan. Epilepsia on pitkäaikainen aivojen neurologinen sairaus, joka aiheuttaa aivojen sähköisen toiminnan häiriöitä, joka johtaa epilepsiakohtauksiin.
Minulla on kissa ja koira. Ne tuovat paljon iloa arkeeni. Täysi-ikäisyyden lähestyessä olen miettinyt tulevaisuuttani yhä enemmän.
Lukion kautta haaveammattiin
Tulevaisuudessa haluaisin olla kirjailija. Olen aina ollut mielestäni hyvä kirjoittamaan ja nautin siitä paljon. Olen myös saanut ulkopuolisilta kehuja teksteistäni, esimerkiksi lukion äidinkielen opettajalta. Olisi ihanaa tehdä tätä työkseni.
Valitsin lukio-opinnot sen takia, koska halusin aina lukioon. Päädyin lukioon, jossa on tosi kivoja kursseja, kavereita ja ihania opettajia. Pari mun lempiaineista on espanja ja englanti.
Tykkään myös soittaa pianoa ja tykkään paljon lapsista. Olen miettinyt, voisinko yhdistää nuo kaksi asiaa, vaikka musiikinopettajan ammattiin.
Epilepsian tuomat rajoitteet
Itselläni epilepsia ei vaikuttanut tulevaisuuden suunnitelmiini. Mutta mitä jos minun unelma-ammattini olisi ollut vaikka lentäjä, ja minulle vain annetaan lista ammateista, jotka eivät onnistu ja se sattuu olemaan yksi niistä? Ei se kivaltakaan tuntunut, kun vaihtoedot kapenivat.
Joillakin saattaa olla unelma-ammattina esimerkiksi lentäjä, kuorma-auton kuljettaja tai joku muu poissuljettu vaihtoehto. Siksi on äärimmäisen tärkeää, miten lääkärit ja neurologit tuovat asian esille. Täytyy myös ottaa huomioon nuoren ikä ja toimintakyky.
Asian esille tuomisessa täytyy olla hienotunteinen, eikä saisi vain sanoa ”aa hei, nämä ja nämä ammatit eivät onnistu”. Tietenkin on ymmärrettävää, että koitetaan vain pitää huolta potilaasta ja tämän läheisistä. Täytyy ottaa huomioon, että ne ammatit saattavat kuitenkin olla jonkun unelma.
Toive aikuisille
Omasta mielestäni nuorilta, varsinkaan alle lukioikäisiltä, ei tulisi kysyä tulevaisuudesta tai ammateista joka kerta, kun heitä näkee. Ymmärrän sen, että läheisiä kiinnostaa nuoren haaveammatti, mutta nuorelle se saattaa tuoda vain lisäpaineita ja epävarmuutta. Nuoret eivät välttämättä tiedä mistä puhutaan, minkä takia mihinkään on vaikea ottaa kantaa. Kokemustakaan meillä ei ole.
Aikuiset, kysykää mieluummin meidän harrastuksista, kavereista tai vaikka lempikouluaineista.
Kun sukulaiset kysyvät nuorelta hänen tulevaisuuden suunnitelmiaan, voi se olla kiinnostava aihe aikuisen näkökulmasta, mutta nuorelle se on vain ylimääräistä painetta koulun lisäksi. Tuntuu, että kyselyt tulevaisuuden työurista ovat enemmän aikuisia kuin lapsia ja nuoria varten. Olisi ihanaa, jos voisimme nähdä nuoret muidenkin kuin pelkkien tulevaisuuden suunnitelmien kautta. Aikuiset, kysykää mieluummin meidän harrastuksista, kavereista tai vaikka lempikouluaineista.
Vaikka nuorilla ei ole paljonkaan työkokemusta, eikä kesätöistä välttämättä ole apua tulevaisuuden uravalintoihin, saa niistä jonkinnäköistä käsitystä työelämästä. Lisäksi se luo uskoa tulevaan: töissä voi olla ihan mukavaa. Itse olin kesätöissä viime vuonna kahvilassa parisen viikkoa ja se oli todella kivaa!