8 kysymystä ja vastausta: Raskaus, synnytys ja synnytyspelot

Raskaus herättää jokaisen äitiyttä suunnittelevan mielessä kysymyksiä. Vaikka suurin osa epilepsiaa sairastavien raskauksista sujuu hyvin, tuo epilepsia äitiyshaaveisiin mukaan myös sairauteen liittyvän huolen. Naistenklinikan osastonlääkärinä työskentelevä, naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Leena Georgiadis vastasi epilepsiaa sairastavan raskauteen, synnytykseen ja synnytyspelkoihin liittyviin kysymyksiin.

1. Sairastan epilepsiaa. Uskallanko suunnitella raskautta ja mitä siinä pitää ottaa huomioon?

Epilepsiaa sairastavien naisten raskauksista suurin osa sujuu ilman ongelmia ja lapset ovat yleensä terveitä. Epilepsiaa sairastavan raskauteen liittyy kuitenkin merkittäviä riskejä, joita pystytään vähentämään ja hallitsemaan paremmin, jos raskaus on suunniteltu jo etukäteen. Raskaustoiveet kannattaa siis ottaa ajoissa puheeksi oman neurologin kanssa. Kun raskaus on hyvin suunniteltu, saadaan siihen liittyvät mahdolliset riskit minimoitua.

Kun raskaustoiveet heräävät, on hyvä keskustella neurologin kanssa siitä, että epilepsian hoito on juuri sillä hetkellä optimaalinen raskautta ajatellen. On myös tärkeää, että epilepsiadiagnoosi on asetettu oikein ja tämän mukaan pystytään suunnittelemaan oikea lääkitys. Raskaus sujuu parhaiten sekä odottavan äidin että kehittyvän sikiön kannalta, kun hoitotasapaino on kohdallaan jo ennen raskautta.

2. Mitä epilepsialääkityksessä tulee ottaa huomioon raskautta suunnitellessa sekä raskauden ja imetyksen aikana?

Raskautta suunnitellessa ja epilepsialääkitystä mietittäessä tavoitteena on pienentää lääkehoitoon ja kohtauksiin liittyviä riskejä optimoimalla lääkehoitoa. Lääkityksestä vastaa neurologi, jonka kanssa harkitaan yksilöllisesti sopiva lääkitys. Raskauden aikana pyritään pääsääntöisesti käyttämään mahdollisimman pieniä, mutta silti tehokkaita lääkeannoksia. Hoidon tavoitteena on aina kohtauksettomuus. Jos nainen on ennen raskautta oireeton, niin yleensä jatketaan lääkitystä myös raskausaikana. Hyvin harvoin epilepsialääkkeet lopetetaan ennen raskautta.

Osa epilepsialääkkeistä pienentää folaattitasoa. Tämän takia foolihappolisä on iso osa raskauden suunnittelua. On tärkeää, että foolihappolisä aloitetaan jo hyvissä ajoin, mielellään jo 3 kuukautta ennen kuin raskautta aletaan yrittämään. Foolihappolisä vähentää merkittävästi sikiön riskiä hermostoputken sulkeutumishäiriöön.

Raskauden aikana naisen elimistössä tapahtuu aina normaaleja raskauteen liittyviä fysiologisia muutoksia, jotka heijastuvat myös lääkkeiden pitoisuuteen elimistössä. Epilepsialääkkeiden pitoisuuksia mitataan raskauden kuluessa. Verestä mitatut lääkepitoisuudet auttavat arvioimaan riittävää lääkeannosta, mutta tärkein vihje lääkeannoksen lisäyksen tarpeesta on raskauden aikana esiintyvät epileptiset oireet.

Yleensä epilepsialääkkeet eivät estä imettämistä, mutta tilanne pitää arvioida aina yksilöllisesti. Ennen imetystä varmistetaan, että valittu lääke on turvallinen.

3. Miten epilepsialääkitys voi vaikuttaa lapsen hyvinvointiin? Voiko se aiheuttaa esimerkiksi kehityshäiriöitä?

Koko väestön tasolla vakavien sikiön epämuodostumien riski on 2–3 prosenttia. Osa epilepsialääkkeistä ei merkittävästi lisää tätä riskiä, mutta osa lääkkeistä voi jopa kolminkertaistaa riskin. Lääkkeet pyritään aina valitsemaan niin, että riskit ovat mahdollisimman pienet. Siksi raskauden suunnitteluvaiheessa on tärkeää, että lääkitys suunnitellaan huolella oman hoitavan neurologin kanssa.

Raskauden aikana lopetetaan yleensä niin sanotut turhat lääkkeet, mutta äidin voinnin kannalta tärkeitä lääkkeitä, kuten epilepsialääkkeitä on jatkettava. Lääkitystä mietittäessä haetaan tasapaino sille, että lääkityksellä voidaan huolehtia äidin hyvästä voinnista ja siitä, että sikiölle aiheutuvat riskit ovat mahdollisimman pienet. Epilepsiakohtaukset eivät ole hyväksi vauvalle, vaikka äidin yksittäisellä kohtauksella ei ole merkittävää vaikutusta sikiöön. Sikiöt kestävät epilepsiakohtauksia yleensä hyvin, mutta kohtauksiin liittyy aina tapaturmariski odottavan äidin sekä sikiön kannalta. Näin ollen onkin molempien etu, että lääkityksellä saavutettaisiin kohtauksettomuus.

4. Missä epilepsiaa sairastavan naisen raskautta seurataan?

Raskautta seurataan neurologin ja äitiyspoliklinikan synnytyslääkärin yhteistyössä. Lisäksi epilepsiaa sairastavilla äideillä on normaalit käynnit neuvolassa terveydenhoitajan vastaanotolla, kuten kenellä tahansa muullakin äidillä.

Kaikkien raskaana olevien on mahdollista osallistua seulontatutkimuksiin, joissa selvitetään sikiön kromosomipoikkeavuuksia ja vakavia rakennepoikkeavuuksia. Tämä seulonta tehdään ultraäänitutkimuksilla ja äidin verikokeen avulla. Epilepsiaa sairastavan raskaudessa sikiön kromosomipoikkeavuuksien riski ei ole koholla verrattuna koko väestöön. Sen sijaan sikiön rakennepoikkeavuusriski on lisääntynyt, jonka vuoksi raskauden seulontaultraäänitutkimukset tehdään kunnasta riippuen joko kätilön tai lääkärin vastaanotolla äitiyspoliklinikalla.

Seulontojen jälkeen loppuraskauden seurannassa voi olla kuntakohtaisia eroja ja raskauden seuranta räätälöidään usein myös yksilöllisesti. Esimerkiksi Helsingissä on käytäntönä, että raskauden seurantakäynnit ovat äitiyspoliklinikalla, jos odottavalla äidillä on kohtauksia raskausaikana tai lääkitystä on muutettu. Mikäli odottaja on oireeton, eikä lääkitystä tarvitse muuttaa, niin seulontaultraäänitutkimusten jälkeen raskautta seurataan normaaliin tapaan neuvolassa. Mikäli epilepsian tilanne muuttuu raskausaikana, niin neuvola lähettää odottajan äitiyspoliklinikalle tarkempaan seurantaan. Neurologi puolestaan huolehtii siitä, että lääkityksellä saavutettaisiin tilanne, jossa oireet ovat mahdollisimman vähäiset tai kokonaan poissa.

5. Voiko hyvässä hoitotasapainossa oleva epilepsia muuttua raskauden vaikutuksesta?

Suurimmalla osalla naisista kohtaustiheys pysyy raskausaikana samana kuin ennen raskautta. Jokainen ihminen on kuitenkin erilainen, ja eri tekijät voivat herkistää kohtauksille. Toki on mahdollista, että kohtaukset voivat lisääntyä raskausaikana.

Kohtausten lisääntyminen voi johtua esimerkiksi siitä, että äiti pelkää lääkehoidon vaikutuksia sikiöön, eikä uskalla käyttää lääkkeitä. On myös mahdollista, että äidin stressi ruokkii kohtauksia. Loppuraskauden fyysiset vaivat johtuen kasvavasta kohdusta ja ennakoivat supistukset voivat vaikuttaa niin, että äiti ei pysty nukkumaan normaalisti ja unenpuute aiheuttaa kohtauksen. Myös lääkepitoisuus voi muuttua loppuraskautta kohti ja silloin lääkeannos ei välttämättä ole riittävä.

6. Voiko epilepsiaa sairastava synnyttää lapsen alateitse?

Epilepsia ei yleensä estä alatiesynnytystä ja synnytystapa valitaan samaan tapaan, kun muillekin raskaana oleville naisille. Synnytyksessä ei kuitenkaan oteta riskejä ja synnytystapaan vaikuttaa aina jokaisen äidin oma yksilöllinen tilanne.

Synnytykseen valmistautuminen on tärkeää kaikille äideille. Epilepsiaa sairastavan on erityisesti huolehdittava siitä, että saa riittävästi lepoa, ja että univelkaa ei pääse kertymään. Omista voimavaroista on tärkeä huolehtia jo ennen synnytystä.

Synnytyksessä on myös asioita, joita voidaan huomioida yksilöllisesti. Jos äiti tietää, että jotkin asiat ovat altistaneet epilepsiakohtauksille, niin niitä asioita pyritään välttämään. Ilmapiiri ja tunnelma pyritään pitämään synnytyksen aikana sellaisena, ettei se lisäisi kouristusherkkyyttä. Synnytyksessä myös rauhallisuus ja stressinhallinta ovat tärkeitä. Odottajaa rohkaistaan myös kirjoittamaan paperille synnytystoiveitaan ja nämä pyritään ottamaan aina huomioon synnytyksessä.

Riittävä kivunlievitys suunnitellaan aina yksilöllisesti. Se auttaa äitiä myös voimavarojen ja stressinhallinnan kanssa. Epilepsialääkitystä on tärkeä jatkaa myös synnytyksen aikana. Jos äiti saa epilepsiakohtauksen synnytyksen yhteydessä, niin silloin kohtausta hoidetaan normaaliin tapaan ja huolehditaan myös siitä, että vauvaa tarkkaillaan ja hänet pidetään turvassa. Turvallisuus on aina edellytys sille, että normaalia synnytystä voidaan jatkaa. Tarvittaessa synnytystapa vaihdetaan keisarileikkaukseen.

7. Entä jos synnytys pelottaa? Kenen kanssa voin jutella synnytyspeloista?

Synnytys pelottaa ja jännittää lähes kaikkia tulevia äitejä. Ne ovat normaaleja tunteita. Ei kuitenkaan olen hyväksyttävää ja normaalia, että pelko ottaa vallan äidin elämästä niin, ettei hän pysty valmistautumaan synnytykseen ja vauvan tuloon normaalisti ja rauhallisin mielin. Synnytyspelkoa voidaan hoitaa. Olisi tärkeää uskaltaa kertoa omista tunteistaan ja ajatuksistaan neuvolassa terveydenhoitajalle, joka voi tehdä tarvittaessa lähetteen äitiyspoliklinikalle synnytyspelon hoitamiseksi.

Naisia pelottavat raskaudessa ja synnytyksessä erilaiset asiat ja sen perusteella pelkoa voidaan hoitaa eri tavoin. Hoidon perustana on luottamuksellinen vuorovaikutus. Yhdessä pyritään selvittämään, mitkä asiat synnytyksessä pelottavat. On tärkeää, että hoito räätälöidään yksilöllisesti ja mietitään, minkälaisia työkaluja voidaan käyttää pelon hoitamiseen ja hallintaan. Usein pelko helpottuu jo, kun pääsee keskustelemaan synnytyksestä kätilön tai synnytyslääkärin kanssa ja saa tietoa, mitä synnytyksen aikana tapahtuu.

Synnytyspelon hoidon tavoitteena on, että pelko pysyisi hallinnassa koko raskauden ja synnytyksen ajan. Keisarileikkaukseen liittyy merkittävästi isommat riskit, minkä vuoksi aina ensisijaisesti pohditaan mahdollisuutta alatiesynnytykseen. Joskus kuitenkin synnytyspelko voi olla niin valtava, ettei alatiesynnytys ole mahdollista. Mikäli ei löydetä keinoja pelon hallintaan, synnytystavaksi voidaan myös valita keisarileikkaus. On tärkeää, että jokaiselle naiselle valitaan yksilöllisesti oikea synnytystapa oikein perustein.

8. Voiko yhdyntä altistaa epilepsiakohtaukselle?

Tiedetään, että on hyvin yksilöllistä, mitkä tekijät voivat laukaista kohtauksen. Tavallista on, että selvää epilepsiakohtauksen aiheuttavaa tekijää ei kuitenkaan pystytä nimeämään. Kohtausherkkyyteen voi vaikuttaa esimerkiksi se, että on nukkunut huonosti ja myös isot tunnepurkaukset voivat mahdollisesti aiheuttaa kohtauksia. On myös mahdollista, että kohtausherkkyys vaihtelee kuukautiskierron mukaan hormoneiden vaikutuksesta.

On tärkeä muistaa, että ihminen on kokonaisuus ja silloin myös monen pienen asian yhteissumma voi vaikuttaa kohtauksiin. Nämä asiat eivät ole ihan helppoja selvittää, mutta lääkärin kanssa on mahdollista keskustella siitä, voiko asioilla olla yhteyttä.

(Artikkelia on muokattu 16.5.2024 ajantasaiseksi.)