Epilepsiayhteisöllä on nyt oma villasukkamalli

Pirjo on suunnitellut epilepsiayhteisölle villasukkamallin, jota koristavat Epilepsialiiton logosta tutuksi tulleet vihreät liekit. Voit ladata ohjeen maksutta verkkokaupastamme (linkki aukeaa uuteen ikkunaan). Osallistu myös villasukkahaasteeseen ja jaa kuva kutomistasi sukista somessa.

Juttelemme Pirjon kanssa Teamsissa kutomisesta ja hänen tekemästään villasukkamallista. Samalla keskustelun lomaan piirtyy hetkiä Pirjon elämästä epilepsian kanssa.

Heti alkuun Pirjo kääntää kameransa vierellä olevaa tuolia kohti.

– Tuossa on minun villasukkavuoreni, joka pitäisi päätellä, hän naurahtaa.

Ruudulla näkyy kymmenkunta sukkaparia, jotka Pirjo on tehnyt kolmen viikon aikana. On pitkävartisia ja lyhytvartisia sukkia, kirjoneulesukkia ja ensi joulun joululahjasukkia.

Ennen kuin pääsemme varsinaisiin kysymyksiin, on myös puhuttava murre-eroista. Länsi-Suomessahan tavallisesti kudotaan ja Itä-Suomessa neulotaan. Tässä jutussa puhumme kutomisesta, sillä se tuntuu Etelä-Pohjanmaalla asuvasta Pirjosta luontevalle.

Mistä innostuksesi käsitöiden tekemiseen on alkanut?

Olen tehnyt käsitöitä lapsesta saakka. Sukkabuumini on kuitenkin alkanut vasta sen jälkeen, kun jäin työkyvyttömyyseläkkeelle noin seitsemän vuotta sitten.

Sukkien kutominen alkoi aidosta tarpeesta. Äitini tarvitsi sukkia, sillä hän käyttää työssään kumisaappaita. Hänellä ei ollut aikaa tehdä niitä, mutta minulla oli. Niin minä tein äidille sukkia ja pikkuhiljaa niitä alkoi tulemaan enemmän ja enemmän. Pari vuotta sitten villasukkia oli jo niin paljon, että aloin lahjoittamaan niitä säännöllisesti hyväntekeväisyysjärjestöille.

Oletko opiskellut käsityöalaa?

Olen opiskellut vaatetusartesaaniksi. Lapsena haaveilin aina käsityönopettajan työstä, mutta olin 12-vuotias, kun sairastuin epilepsiaan. Muistan päivän, kun sain ensimmäisen tajunnanhämärtymiskohtauksen. Istuin sen jälkeen äitini kanssa päivystyksen odotusaulassa. Ulkona terveyskeskuksen pihassa koivunlehdet olivat juuri puhjenneet ja äiti oli mietteliäs.

Epilepsia hillitsi opiskeluhaaveitani, sillä en uskaltanut lähteä Savonlinnaan tai Helsinkiin opiskelemaan. Kävin lukion ja opiskelin sen jälkeen käsityöalaa lähempänä kotipaikkaani. Kun sairastuin, niin kohtaukset jäivät joksikin aikaa kokonaan pois epilepsialääkkeillä. Parikymppisenä tilanne kuitenkin muuttui ja tajunnanhämärtymiskohtaukset alkoivat lääkehoidosta huolimatta uudelleen.

Opiskeluaikoina kohtauksia tuli usein ja lääkkeitä vaihdettiin monta kertaa. Väsymys oli ihan hirveä. Minun piti valmistua vaatetusartesaaniksi neljässä vuodessa, mutta sairauteni hidasti opintoja. Lopulta valmistuin puolitoistavuotta aiottua myöhemmin.

Artesaanitutkinnon jälkeen käsityöt jäivät vuosiksi. Perustin perheen, lapseni oli pieni ja epilepsia vaikutti arkeen. Sain edelleen kohtauksia ja sairaus väsytti. Lisäksi tein vielä koulukäynninohjaajan tutkintoa oppisopimuksella. Ne opinnot sain valmiiksi reilu kymmenen vuotta sitten.

Nyt tilanteeni sairauden kanssa on sen verran hyvä, että olen hakenut keväällä töitä. Molemmat alat kiinnostavat edelleen, mutta olen myös miettinyt, että lähtisinkö vielä opiskelemaan jotakin muuta.

Mistä sait idean Epilepsialiiton logosukkien suunnitteluun?

Haaveilin logosukista jo kaksi vuotta sitten, kun osallistuin edellisen kerran Epilepsialiiton liittokokoukseen. Silloin olin mukana etänä ja sukkien teko jäi sillä kertaa. Tänä vuonna päätin, että nyt teen sen. En ole aiemmin tehnyt villasukkaohjetta. Ensimmäisen parin jouduin purkamaan, mutta seuraava onnistui ja pidin niistä. Logon tunnisti heti.

Sukat saivat hyvän vastaanoton liittokokouksessa. Olen myös Etelä-Pohjanmaan epilepsiayhdistyksen hallituksessa ja myös yhdistyksessämme sukat ovat herättäneet kiinnostusta. Moni on kysellyt ohjetta ja ajattelin, että tämä voisi olla mukava epilepsiayhteisön yhteinen juttu. Siksi haluan jakaa ohjeen myös muille.

Olen ollut mukana epilepsiayhdistyksen toiminnassa monta vuotta. Jossakin vaiheessa, kun epilepsia ei vaikuttanut arkeeni enää niin paljon, aloin kaivata tekemistä ja ihmisiä ympärilleni. Menin epilepsiayhdistyksen vuosikokoukseen, vaikka en tuntenut sieltä ketään. Siitä alkoi tutustuminen yhdistyksen toimintaan.

Yhdessä tekeminen on tärkeää, ja epilepsiayhdistysten Kaverikahvit on ihan parasta! Niissä voi tutustua muihin lähialueen ihmisiin. Minulle on asennettu vuosia sitten vagushermostimulaattori. Kaverikahvilla olen esimerkiksi tutustunut ihmisiin, joiden kanssa olen voinut vaihtaa siihen liittyviä kokemuksia.

Miten kutomisessa pääsee alkuun? Olisiko sinulla vinkkejä?

Villasukkien kutomisen voi aloittaa ensin ihan tavallisista sukista. Moni ajattelee, että kantapää on vaikea tehdä, mutta sitä ei kannata pelätä. Tavallisissa sukissa silmukat ovat joka tapauksessa vain oikeita ja nurjia, vaikka mihin järjestykseen ne laittaisi. YouTubesta löytyy myös hyviä ohjevideoita, joiden avulla voi hahmottaa, miten kutominen etenee.

Innostusta toivoisin kaikille, nauttikaa. Kutominen ja puutarha ovat olleet minulle pelastus. Koska minulla ei ole epilepsian takia ajokorttia, enkä pääse aina tapaamaan muita, niin tarvittaessa saan kuitenkin päästää ajatuksia ja murheita lankoihin ja multaan.