Harvinaiseksi katsotaan sellainen sairaus, jota sairastaa enintään yksi ihminen 2000 ihmistä kohden. Ultraharvinainen sairaus on sellainen, joka on enintään yhdellä 50 000:sta ihmisestä, jolloin Suomessa sairaus olisi enintään noin 110 henkilöllä. Harvinaissairauksia arvioidaan olevan noin 5 000–8 000. Valtaosa sairauksista on geneettisiä. 80 prosentissa on tunnistettu sairautta aiheuttava geenivirhe. Se ei tarkoita, että ne välttämättä olisivat perinnöllisiä, vaan usein kyseessä saattaa olla uusi mutaatio juuri kyseisellä henkilöllä. Valtaosassa harvinaissairauksista on myös neurologisia oireita. Osa epilepsioista kuuluu harvinaissairauksiin. Harvinaisia epilepsiaoireyhtymiä tunnetaan ainakin noin 30. Lisäksi harvinaisia sairauksia, joissa epilepsia on merkittävä oire, tunnetaan ainakin yli 160. Tunnettuja syitä ovat aivojen kehityshäiriöt, eri syistä johtuvat aivovammat tai kromosomi- ja geenipoikkeavuudet, mukana on useita suomalaiseen tautiperintöön kuuluvia sairauksia. Harvinaisepilepsioiden diagnostiikka tarkentuu koko ajan, kun geenitutkimus ja aivojen kuvantamistutkimukset kehittyvät. Näin ollen harvinaisepilepsioita tunnistetaan epilepsian taustalta koko ajan enemmän.
Harvinaisuus tuo mukanaan haasteita sairauksien tunnistamisessa, diagnostiikassa, hoidossa, kuntoutuksessa, palveluissa ja arjen sujumisessa. Usein ongelmana on diagnoosin saaminen ja asiantuntijoiden löytäminen. Sosiaali- ja terveysministeriön uudistettuun harvinaisten sairauksien kansallisen ohjelman 2019–2023 keskeiset tavoitteet ovat osaamisen lisääminen ja siihen liittyvä tiedon välittäminen, harvinaissairaiden osallisuuden vahvistaminen heitä koskevassa päätöksenteossa sekä harvinaissairauksiin liittyvän kansallisen koordinaation vakiinnuttaminen. Myös tieteelliseen tutkimukseen tarvitaan etenkin suomalaiseen tautiperintöön kohdistuvia voimavaroja. Pyrkimyksenä on parantaa harvinaissairaiden, heidän läheistensä ja perheidensä asemaa ja arkiselviytymistä nopeuttamalla diagnoosin saamista ja sujuvoittamalla korkeatasoiseen hoitoon ja kuntoutukseen pääsyä.
Tiedon jakaminen sekä osaamisen vahvistaminen
Tieto ja osaaminen harvinaissairauksista on epätasaisesti jakautunutta ja joskus vaikeasti saavutettavissa. Pidempään sairastettuaan harvinaissairas ja hänen perheensä saattaa itse tietää enemmän sairaudestaan kuin ammattilainen. Tiedon puute voi johtaa siihen, että oireita ei kyetä tunnistamaan harvinaissairaudeksi. Diagnoosin viivästyminen voi vaikeuttaa täsmällisen hoidon ja kuntoutuksen toteutumista. Harvinaissairasta ei myöskään aina osata ohjata ja neuvoa hakemaan tarvittavia tukia ja palveluita. Täsmällisen diagnoosin ja hoidon viivästyminen saattaa lisätä sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuksia. Koska tietoa voi olla vaikea löytää, tarvitaan osaamisen keskittämistä sekä keinoja tiedon saatavuuden parantamiseksi.
Terveyskylään on luotu harvinaissairauksiin keskittyvä verkkosivusto, Harvinaissairauksien talo (harvinaissairaudet.fi, sällsyntasjukdomar.fi), jossa on sekä kaikille avoin että vain ammattilaisille suunnattu osio. Avoimille sivuille on jo tuotettu kuvauksia myös muutamista harvinaisepilepsioista ja kansallinen aikuis- ja lastenneurologeista koostuva työryhmä on paraikaa kirjoittamassa lisää kuvauksia tärkeimmistä harvinaisepilepsioista ja ne ilmestyvät Terveyskylän sivuille tämän syksyn aikana. Jatkossa kuvauksia täydennetään vähitellen uuden tiedon karttuessa. Terveyskylän Harvinaissairauksien talosta on tarkoitus kehittää monipuolinen harvinaissairauksien tiedon portaali myös epilepsioiden osalta.
Diagnostiikka
Useimmiten harvinaisepilepsiat ovat myös vaikeita epilepsioita. Vaikea epilepsia on tila, jossa asianmukaisesta lääkehoidosta huolimatta esiintyy merkittäviä arkielämää haittaavia epilepsiaan liittyviä oireita, kuten toistuvia kohtauksia, kognitiivisia tai käyttäytymisen ongelmia, kehityksen hidastumista tai hoidon haittavaikutuksia. Kun potilaan todetaan sairastuneen vaikeaan epilepsiaan, diagnoosin tarkistamiseksi ja hoidon mahdollisuuksien arvioimiseksi on ilman tarpeetonta viivettä konsultoitava vaikeaan epilepsiaan perehtynyttä neurologia ja harkittava potilaan lähettämistä erikoissairaanhoidon yksikköön, jossa on vaikeisiin ja harvinaisiin epilepsioihin perehtynyt neurologi tai lastenneurologi, jolla on tarvittaessa tukenaan moniammatillinen työryhmä ja mahdollisuus tasokkaaseen kuvantamiseen, video-EEG-rekisteröintiin ja geenidiagnostiikkaan. Tällöin epilepsiaan perehtyneessä yksikössä yliopistosairaalassa voidaan tarkentaa epilepsian diagnostiikkaa ja löytää mahdollinen harvinaisepilepsia.
Parhaan osaamisen löytymiseksi tarvitaan myös koko Suomen kattavaa yhteistyötä ja tiedon jakamista. Haasteellisissa harvinaisissa ja vaikeissa epilepsioissa järjestetään useamman yliopistosairaalan tai kansallisen moniammatillisen työryhmän kokouksia, ja ellei niissä löydetä ratkaisua, on mahdollista konsultoida Euroopan harvinaisten ja vaikeiden epilepsioiden osaamisverkostoa (European Reference Network EpiCARE), sen jäsenkeskusten kautta (nykyisin Suomessa KYS Epilepsiakeskus). Eurooppalaisten osaamisverkostojen tarjoamat työkalut ovat uusi keino parantaa diagnostiikan ja hoidon saatavuutta ja laatua. EpiCARE tuottaa tietoa harvinaisepilepsioiden diagnostiikasta ja hoidosta sekä edistävää tieteellistä tutkimusta. EpiCARE tekee työtä myös kaikille avoimen EU:n rahoittama Orphanet-verkkosivuston (www.orpha.net) kanssa. Orphanetissa on tällä hetkellä tietoa noin 6 100 harvinaissairaudesta, niihin liittyvistä tutkimushankkeista ja palveluista (potilasyhdistykset, osaamiskeskukset, laboratoriot) ja harvinaislääkkeistä. Lisäksi Orphanet ylläpitää Orpha-koodistoa, joka on kattavin harvinaissairauksien luokitus ja jota tullaan jatkossa Suomessakin käyttämään diagnostiikan tukena. EpiCARE on tällä hetkellä uudistamassa ja ajantasaistamassa harvinaisepilepsioihin liittyvää Orpha-koodistoa ja kirjoittamassa uudelleen sairauskuvauksia.
Eurooppalaisten ERN-osaamisverkostojen yhteyteen on perustettu sairastavia edustavia ePAG-ryhmiä (European Patient Advocacy Group), joilla on varsin merkittävä vastuu verkostojen toiminnassa. EpiCARE ePAG-ryhmässä Suomea edustaa järjestönä Epilepsialiitto ja potilasedustajana Alva Fontell. Epilepsialiiton harvinaissairaustyö on kansallista ja yhteistyötä tehdään kaikkien yliopistosairaaloiden kanssa, mutta toiminnan kehittämiseksi kansainväliset yhteydet EpiCARE;n suomalaisen jäsenen KYS Epilepsiakeskuksen kautta ovat tärkeitä.
Harvinaislääkkeet
EU:n harvinaislääkkeitä koskevan asetuksen mukaisesti Euroopan lääkevirasto EMA myöntää hakemuksesta harvinaislääkestatuksia (Orphan Drug Designation) valmisteille, joista kehitetään lääkkeitä harvinaissairauksien hoitoon. Edellytys harvinaislääkestatuksen saamiselle on, että lääkkeellä hoidettavaksi tarkoitettua sairautta on enintään yhdellä 2 000:sta EU:n kansalaisesta, sairaus on hengenvaarallinen tai kroonisesti invalidisoiva, eikä siihen ole hyvää hoitoa. Lisäksi hakijan pitää asianmukaisesti perustella lääkkeen käyttökelpoisuus ehdotetussa käyttöaiheessa. Jos sairauteen on jo olemassa lääkehoito, on uuden lääkkeen voitava tarjota olennainen parannus hoidon tehoon, siedettävyyteen tai käyttöominaisuuksiin.
Harvinaislääkestatuksen saaneille lääkkeille on tarjolla tieteellistä ja hallinnollista neuvontaa sekä helpotuksia myyntilupa- ja muista lääkevalvonnan maksuista. Harvinaislääkkeen myyntilupaan tähtäävissä tutkimuksissa törmätään pienten potilasmäärien tutkimiseen liittyviin ongelmiin. Monissa harvinaissairauksissa potilaiden määrä Euroopassa tai koko maailmassa on niin vähäinen, että satojen potilaiden saaminen mukaan tutkimuksiin on lähes mahdotonta. Euroopan lääkevirasto on laatinut ohjeiston, joka esittelee mahdollisia lähestymistapoja mahdollisimman luotettavan tiedon saamiseksi tutkittaessa pieniä väestöryhmiä.
Usein harvinaislääkkeelle voidaan myöntää niin sanottu ehdollinen myyntilupa, koska lääke katsotaan hyvin tarpeelliseksi lääketieteellisin perustein (unmet medical need), mutta tutkimustietoa on liian vähän tavallisen myyntiluvan myöntämiseksi. Tällöin määritellään, mitä teho- ja turvallisuustietoa myyntiluvan haltijan on toimitettava vielä jatkossa myyntiluvan ylläpitämiseksi. Ehdollinen myyntilupa päivitetään useimmiten kerran vuodessa, jolloin arvioidaan kaikki kertynyt tutkimustieto.
Tulevaisuudessa lääkekehittely tähtää pitkälti yksilölliseen lääkehoitoon, jonka lähtökohtana on potilaiden biologisten ominaisuuksien, kuten perinnöllisen vaihtelun, ja odotettavissa olevan lääkevasteen (tai lääkehaittojen) välisen yhteyden tunteminen ennen lääkehoidon aloittamista. Harvinaissairauksien hoidossa toteutetaan jo pitkälti tällaista ajattelutapaa. Monet harvinaissairaudet esiintyvät myös suomalaisessa väestössä ja siksi on tärkeää, että harvinaislääkkeet tuodaan myös suomalaisten potilaiden käyttöön.
Harvinaisepilepsioita, joihin on viime aikoina ollut menossa aktiivisia lääketutkimuksia ovat mm Dravet’n oireyhtymä, Lennox-Gastaut’n oireyhtymä, progressiivinen myoklonusepilepsia tyyppi 1 (EPM1, Unverricht Lundborgin tauti), infantiilispasmioireyhtymä, tuberoosiskleroosiin liittyvä epilepsia, CDKL5-oireyhtymä ja PCDH19-oireyhtymä.
Tutkimus
Tutkimustyö mahdollistaa harvinaissairauksien täsmällisemmän diagnostiikan ja uusien yksilöllisten hoitojen kehittämisen. Harvinaissairauksista puuttuu välttämätöntä tietoa sairauksien ennusteesta, hoitomahdollisuuksista ja liitännäissairauksista. Vielä vähemmän on tietoa esimerkiksi harvinaissairauksien aiheuttamasta elämänlaadun heikkenemisestä, ei-lääkkeellisten hoitomuotojen tehokkuudesta tai harvinaissairauksiin liittyvästä sosiaali- ja terveydenhuollon kuormituksesta ja sairauden aiheuttamista kokonaiskustannuksista harvinaissairaalle ja hänen läheisilleen. Suomeen on kertynyt eräitä suomalaisen tautiperinnön sekä uusia lievemmin väestöömme rikastuneita, jatkuvasti löytyviä perinnöllisiä harvinaissairauksia. Näiden aiheuttamasta yhteiskunnallisesta tai yksilötason kokonaiskuormasta tarvitaan tutkimustietoa.
Tällä hetkellä Suomessa menossa oleva laaja harvinaisepilepsiatutkimus on ”Suomalaisen tautiperimän harvinaissairaudet MIRAS, IOSCA, AHS ja EPM1 ja niiden tautimekanismit”- tutkimus, jonka päämääränä on parantaa neljän harvinaisen perinnöllisen sairauden diagnostiikkaa ja hoitomahdollisuuksia. Tutkittavat sairaudet ovat: MIRAS (mitokondriaalinen resessiivinen ataksiaoireyhtymä), IOSCA (lapsuusiän pikkuaivo- ja selkäydinperäinen ataksia), Alpers-Huttenlocher tauti (AHS) ja EPM1 (progressiivinen myoklonusepilepsia tyyppi 1, Unverricht-Lundborgin tauti). Tutkimus toteutetaan Itä-Suomen ja Helsingin yliopistojen, HUSin, OYSin sekä KYSin Epilepsiakeskuksen yhteistyönä. Tämä tutkimus on osa laajaa ekosysteemiä, jonka rahoittajana on Business Finland. Lääkeyritys Orion Oyj on toiminut ekosysteemin kokoajana. Tämä tulevaisuuden kokonaisvaltaisten lääke- ja hoitomuotojen ekosysteemi tähtää sairauksien patologian ja ilmentymän ymmärtämiseen ja hoitamiseen kehittämällä uusia isoja lääkemolekyylejä ja diagnostisia tuotteita sekä jatkuvan seurannan laitteita.
Mitokondriosairauksien tautimekanismeja ekosysteemissä tutkii akatemiaprofessori Anu Wartiovaara (Helsingin Yliopisto, HUSLab, HiLife). Professori Anna-Elina Lehesjoki (Helsingin yliopisto ja HiLIFE, Folkhälsanin tutkimuskeskus) jatkaa ekosysteemissä EPM1-sairauden molekyylitason tautimekanismien tutkimustaan. Itä-Suomen yliopistossa EPM1-potilastutkimusta jatkaa professori Reetta Kälviäinen, jonka johdolla on jo kerätty maailman laajin tarkkaan tutkittu potilasaineisto. EPM1- potilaiden taudin liikehäiriöiden mittaamiseen ja voinnin raportoimiseen tarkoitettujen digitaalisten sovellusten kehittämiseen osallistuu professori Pasi Karjalainen Itä-Suomen yliopistosta tutkimusryhmineen. Näitä uusia digitaalisia sovelluksia voidaan käyttää kliinisissä tutkimuksissa uusien hoitojen vaikutuksia selvitettäessä sekä potilaiden pidempiaikaisessa seurannassa arjessa kotioloissa, jolloin voidaan saada parempi kuva potilaan oireista ja toimintakyvystä kuin yksittäisellä lääkärikäynnillä. KYSin Epilepsiakeskuksessa tutkimukseen jatkoon on saatu myös rahoitusta seuravan neljän vuoden ajaksi Suomen Akatemialta, jonka kliinisenä tutkijana EPM1-taudin tutkimusta jatkaa Jelena Hyppönen. Lisätiedusteluja tutkimukseen osallistumisesta voi kysyä tutkimushoitaja Pirjo Lavilta (pirjo.lavi@kuh.fi).
Suunnitelmissa on myös aloittaa valtakunnallinen FinDravet-tutkimus yhteistyössä vaikean epilepsian kansallisen koordinaatiotyöryhmän ja kaikkien yliopistosairaaloiden lastenneurologien ja neurologien kanssa. Tutkimusta vetää lastenneurologian erikoislääkäri Kirsi Mikkonen Helsingin yliopistollisesta sairaalasta. Tutkimuksen tavoitteena on saada lisätietoa Dravet’n oireyhtymän esiintymisestä, genetiikasta, kliinisistä oireista ja liitännäissairauksista sekä elämänlaadusta. Tutkimus pyrkii näin selvittämään, mitä uusia osa-alueita tulisi huomioida laadukkaassa hoidossa, jotta vähentäisimme liitännäisriskejä ja lisäisimme potilaiden hyvinvointia. Tutkimustulokset tähtäävät myös oireyhtymän varhaisempaan tunnistamiseen, diagnosointiin ja tehokkaan hoidon aloitukseen.
Suomeen ollaan lisäksi perustamassa Kansallista neurokeskusta, jonka tavoitteena on edustaa ja edistää Suomen neurotiedettä sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Kansallinen Neurokeskus tavoittelee yksittäisiltä toimijoilta saavuttamattomissa olevia yhteistyömahdollisuuksia, monikeskusprojekteja ja tutkimusrahoituslähteitä, kokoamalla yhteen neurotieteen koko osaamisen ja kehittämällä alan toimintaedellytyksiä. Toiminta kattaa myös harvinaissairaudet ja tietenkin laajasti epilepsiatutkimuksen ja sen kautta harvinaisepilepsioiden tutkimuksen mahdollisuudetkin Suomessa paranevat.