Kliinisen neurofysiologian lääkäriltä vaaditaan kärsivällisyyttä

Epilepsialehti - Artikkeli

Epilepsian hoitamisessa tarvitaan monenlaisia ammattilaisia, myös kliinisen neurofysiologian (KNF) erikoislääkäreitä. Aivoista jo opiskeluaikana kiinnostunut Maria Peltola on yksi heistä.

Kliininen neurofysiologia tutkii ihmisten ääreishermojen ja keskushermoston toimintaa. Siihen erikoistuneet lääkärit käyttävät työssään muun muassa aivosähkökäyrä (EEG) -tutkimuksia.

Maria Peltola työskentelee KNF-lääkärinä Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) Diagnostiikkakeskuksessa, Uuden lastensairaalan Kliinisen neurofysiologian osastolla. Peltolan työnä on pääasiassa video-EEG eli VEEG-yksikössä rekisteröityjen tutkimusten analyysi.

– VEEG-yksikkömme sijaitsee Uuden lastensairaalan lastenneurologian epilepsiaosaston yhteydessä. Palvelemme sijainnistamme riippumatta sekä aikuis- että lapsipotilaita, Peltola sanoo.

Lääkäriksi valmistumisen jälkeen Maria Peltola valitsi erikoisalakseen kliinisen neurofysiologian. Hän kertoo olleensa jo opiskeluaikana kiinnostunut aivoista ja niiden toiminnasta.

Erikoistumisaikana tapahtui myös vierailu Lastenlinnan video-EEG-yksikköön. Yksikön toiminta teki nuoreen lääkäriin suuren vaikutuksen.

– Siitä lähtien haaveenani oli joskus työskennellä siellä, mikä noin kymmenen vuotta myöhemmin toteutuikin. Nyt työni jatkuu Uudessa lastensairaalassa VEEG-yksikön muutettua sinne.

Ei varsinaista hoitovastuuta potilaista

Kliinisen neurofysiologian tutkimuksilla syvennytään epilepsian diagnostiikkaan. Aletaan selvittää sitä, ovatko potilaiden kohtaukselliset oireet epilepsiakohtauksia.

– Tutkimme myös sitä, minkä tyyppinen – yleistynyt vai paikallisalkuinen – potilaan aivoissa oleva epilepsian aiheuttama sähköhäiriö on. Epilepsia myös tyypitetään hoidon valintaa ja ennustetta varten, Peltola selvittää.

Kliinisen neurofysiologian tutkimuksella syvennytään epilepsian diagnostiikkaan.

Jos kohtausoireiden ja tavallisen EEG:n perusteella ei olla varmoja kohtausten epileptisestä luonteesta tai tyypistä, voidaan tehdä VEEG-tutkimus.

– Siinä rekisteröidään pidempiaikaisesti EEG:tä sekä videokuvaa, ja tavoitellaan kohtauksenaikaista rekisteröintiä.

Maria Peltolan mukaan erikoistunein tehtävä on määritellä tarkasti se, mistä aivojen alueelta kohtaukset lähtevät. Tarve tähän tulee, kun paikallisalkuiset kohtaukset eivät vastaa lääkehoitoon, ja harkitaan epilepsiakirurgiaa.

– Riippuen muista tutkimustuloksista, erityisesti kuvantamistutkimuksista, siihen voi riittää kallon pinnalta rekisteröity VEEG.

Apuna käytetään myös magnetoenkefalografiaa eli MEG-tutkimusta, joka mittaa aivojen magneettikenttiä. MEG-tutkimuksia tehdään Suomessa epilepsiapotilaille ainoastaan Helsingissä. Joissakin tapauksissa tarvitaan kallonsisäinen stereo-EEG-tutkimus.

Kohtausten lähtökohdan paikantamisessa pyritään määrittämään aivoalue, jonka kirurginen poisto lopettaa kohtaukset.

– Toisaalta tutkimme myös sitä, onko poistettavan aivoalueen lähellä tärkeitä toiminnallisia alueita, joihin ei voi kajota.

Varsinaista hoitovastuuta potilaista Peltolalla ei ole. Käytännössä hänen työnsä tapahtuu pitkälti tietokoneen ääressä aivosähkökäyriä tutkien.

– Sitä ennen esikatselijoina toimivat taitavat hoitajat ovat käyneet materiaalin alustavasti läpi.

Pitkäjänteisyys on kliinisen neurofysiologian lääkärille välttämätön ominaisuus. Yksi analyysi kun voi kestää muutamasta tunnista aina useampaan työpäivään.

– Aivosähkökäyrien katselun lisäksi käytössä on erilaisia matemaattisia ohjelmia, joiden avulla voidaan vielä tarkemmin mittailla asiaa.

Maria Peltola pitää työssään siitä, että hän saa työskennellä osana moniammatillista työryhmää. Joukossa on muun muassa neurokirurgi, fyysikko, neuroradiologi sekä neuropsykologi.

Monialaisessa ryhmässä oppii uutta

Kliinisen neurofysiologian lääkäri on potilaalle useimmiten kulisseissa toimiva näkymätön tekijä. Maria Peltola painottaa sitä, että vaativa epilepsiadiagnostiikka on mitä suuremmassa määrin ryhmätyötä.

– Toimimme kiinteässä yhteistyössä potilasta hoitavan lastenneurologin tai neurologin sekä HUS:n Epilepsia Helsinki -keskuksen epilepsiakirurgiatyöryhmän kanssa.

Työryhmässä on edellä mainittujen lisäksi monenlaisia muitakin ammattilaisia. Joukosta löytyy neurokirurgi ja neuroradiologi, joka osaa erityisesti katsoa aivojen magneettikuvia.

– Fyysikko on puolestaan erikoistunut magneettikuvien käsittelyyn. Neuropsykologi taas arvioi sitä, miten potilas kognitiivisesti toimii.

Tämän joukon pitäisi pystyä yhdessä muodostamaan hypoteesi kohtausten lähtökohta-alueesta. Keskeistä on arvioida sitä, voidaanko potilasta auttaa epilepsialeikkauksella.

– Olennaista on myös pohtia sitä, kuinka todennäköisesti aivojen magneettikuvassa näkynyt poikkeavuus on syynä kohtauksille. Ja ellei näin ole, niin missä kohtauksia aiheuttava aivoalue sitten sijaitsee?

Maria Peltola pitää paljon siitä, että hän saa työskennellä osana monialaista yhteistyöryhmää.

– Yhden ammattilaisen ei tarvitse hautoa asioita yksin, vaan työryhmässä voimme katsoa asioita monelta kantilta. Samalla me kaikki myös jatkuvasti opimme uutta.

Harjoitus tekee mestarin

Kliininen neurofysiologia ei ole kovinkaan yleisesti tunnettu lääketieteen ala, mutta Peltolan mukaan se kiinnostaa ilahduttavan monia lääkäriksi opiskelevia.

Kyseessä on erikoisala, jota ei opita pelkästään kirjoista lukemalla. Mestari-kisälli -mallilla saadaan seulottua esiin osaavimmat ammattilaiset.

Kyseessä on erikoisala, jota ei opita pelkästään kirjoista lukemalla.

Peltola kertoo, että kliiniseen neurofysiologiaan erikoistuvan lääkärin koulutukseen kuuluu nykyisin jakso, jossa aiheena on video-EEG.

– Tähän aiheeseen perehtyvän erikoistuvan lääkärin pitää nähdä hyvin suuri määrä EEG-käyriä ja myös kohtausoireita, jolloin vähitellen alkaa saada jutun juonesta kiinni.

Epilepsiapotilaiden kohdalla myös videokuvan tarkastelu on aivan olennaista.

Peltola arvostaa suuresti sitä, että hän oman osuutensa jälkeenkin on tietoinen siitä, mitä potilaalle tapahtuu.

– Hoitoprosessi on tavallisesti sellainen, että potilas näkee ehkä vain yhden hoitavan lääkärin. Kun kyseessä on vaikeahoitoinen epilepsia, niin siellä takana voi kuitenkin olla isokin joukko pohtimassa ratkaisuja.

Kliinisen neurofysiologian erikoislääkäri Maria Peltola saa luonnollisesti työssään kokea myös onnistumisen elämyksiä.

– Niitä tulee silloin, kun potilaan tilanne on hankala ja tiimimme pystyy ratkaisemaan sen, mistä on kysymys. Näin potilaalle voidaan antaa oikeaa hoitoa hänen epilepsiaansa. Nämä ovat meille lääkäreillekin niitä huippuhetkiä, Peltola sanoo.

  • Lehden numero: 3/2021
  • Teksti: Vesa Keinonen
  • Kuvat: Eelis Peltola
  • Diagnostiikka ja hoito
  • Tutkimus
  • Yhteisö

Aiheeseen liittyvää