Epilepsian hoitamisessa tarvitaan monenlaisia ammattilaisia, myös kliinisen neurofysiologian (KNF) erikoislääkäreitä. Aivoista jo opiskeluaikana kiinnostunut Maria Peltola on yksi heistä.
Kliininen neurofysiologia tutkii ihmisten ääreishermojen ja keskushermoston toimintaa. Siihen erikoistuneet lääkärit käyttävät työssään muun muassa aivosähkökäyrä (EEG) -tutkimuksia.
Maria Peltola työskentelee KNF-lääkärinä Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) Diagnostiikkakeskuksessa, Uuden lastensairaalan Kliinisen neurofysiologian osastolla. Peltolan työnä on pääasiassa video-EEG eli VEEG-yksikössä rekisteröityjen tutkimusten analyysi.
– VEEG-yksikkömme sijaitsee Uuden lastensairaalan lastenneurologian epilepsiaosaston yhteydessä. Palvelemme sijainnistamme riippumatta sekä aikuis- että lapsipotilaita, Peltola sanoo.
Lääkäriksi valmistumisen jälkeen Maria Peltola valitsi erikoisalakseen kliinisen neurofysiologian. Hän kertoo olleensa jo opiskeluaikana kiinnostunut aivoista ja niiden toiminnasta.
Erikoistumisaikana tapahtui myös vierailu Lastenlinnan video-EEG-yksikköön. Yksikön toiminta teki nuoreen lääkäriin suuren vaikutuksen.
– Siitä lähtien haaveenani oli joskus työskennellä siellä, mikä noin kymmenen vuotta myöhemmin toteutuikin. Nyt työni jatkuu Uudessa lastensairaalassa VEEG-yksikön muutettua sinne.
Ei varsinaista hoitovastuuta potilaista
Kliinisen neurofysiologian tutkimuksilla syvennytään epilepsian diagnostiikkaan. Aletaan selvittää sitä, ovatko potilaiden kohtaukselliset oireet epilepsiakohtauksia.
– Tutkimme myös sitä, minkä tyyppinen – yleistynyt vai paikallisalkuinen – potilaan aivoissa oleva epilepsian aiheuttama sähköhäiriö on. Epilepsia myös tyypitetään hoidon valintaa ja ennustetta varten, Peltola selvittää.
Kliinisen neurofysiologian tutkimuksella syvennytään epilepsian diagnostiikkaan.
Jos kohtausoireiden ja tavallisen EEG:n perusteella ei olla varmoja kohtausten epileptisestä luonteesta tai tyypistä, voidaan tehdä VEEG-tutkimus.
– Siinä rekisteröidään pidempiaikaisesti EEG:tä sekä videokuvaa, ja tavoitellaan kohtauksenaikaista rekisteröintiä.
Maria Peltolan mukaan erikoistunein tehtävä on määritellä tarkasti se, mistä aivojen alueelta kohtaukset lähtevät. Tarve tähän tulee, kun paikallisalkuiset kohtaukset eivät vastaa lääkehoitoon, ja harkitaan epilepsiakirurgiaa.
– Riippuen muista tutkimustuloksista, erityisesti kuvantamistutkimuksista, siihen voi riittää kallon pinnalta rekisteröity VEEG.
Apuna käytetään myös magnetoenkefalografiaa eli MEG-tutkimusta, joka mittaa aivojen magneettikenttiä. MEG-tutkimuksia tehdään Suomessa epilepsiapotilaille ainoastaan Helsingissä. Joissakin tapauksissa tarvitaan kallonsisäinen stereo-EEG-tutkimus.
Kohtausten lähtökohdan paikantamisessa pyritään määrittämään aivoalue, jonka kirurginen poisto lopettaa kohtaukset.
– Toisaalta tutkimme myös sitä, onko poistettavan aivoalueen lähellä tärkeitä toiminnallisia alueita, joihin ei voi kajota.
Varsinaista hoitovastuuta potilaista Peltolalla ei ole. Käytännössä hänen työnsä tapahtuu pitkälti tietokoneen ääressä aivosähkökäyriä tutkien.
– Sitä ennen esikatselijoina toimivat taitavat hoitajat ovat käyneet materiaalin alustavasti läpi.
Pitkäjänteisyys on kliinisen neurofysiologian lääkärille välttämätön ominaisuus. Yksi analyysi kun voi kestää muutamasta tunnista aina useampaan työpäivään.
– Aivosähkökäyrien katselun lisäksi käytössä on erilaisia matemaattisia ohjelmia, joiden avulla voidaan vielä tarkemmin mittailla asiaa.