Lääketieteen lisensiaatti Toni Kulju väitteli Tampereen yliopistolla tohtoriksi 2.10.2020. Muutamia viikkoja ennen väitöstä hän kertoi väitöskirjatyöstään ja tutkijan arjesta. Epilepsiatutkimussäätiön apuraha antoi mahdollisuuden keskittyä tutkimukseen täysillä.
29-vuotiaalla Toni Kuljulla pitää kiirettä. Tampereella julkisen sektorin yleislääkärinä työskentelevä Toni valmistautuu väitöstilaisuuteensa. Haastatteluhetkellä syyskuun puolen välin paikkeilla Tonin väitöskirja on julkaistu jo netissä ja paperiset vedokset väitöskirjasta on käsissä päivänä minä hyvänsä. Väitös- ja karonkkavalmistelut ovat meneillään. Voisi kuvitella, että haastatteluaika ei edes järjestyisi kesken väitökseen valmistautumisen.
Puhelimeen vastaa kuitenkin rauhallinen ääni.
– Jos totta puhutaan, olen jännittänyt väitöstä monta vuotta! Toni Kulju naurahtaa.
– Mutta nyt on hyvä ja rauhallinen olo. Kyllä se jännitys varmasti vielä nousee, mutta tällä hetkellä tuntuu hyvältä ja olo on turvallinen. Olen tehnyt paljon töitä ja nyt on tunne, että tiedän paljon tästä asiasta ja menen hyvillä mielin väitökseen.
Tonin rauhallisuutta ei horjuta edes koronan tuomat muutokset väitöskäytänteisiin.
– Yleisömäärää on rajattu, joten paikan päälle ei oteta yleisöä määräänsä enempää. Myös Lääkäriliitto on ohjeistanut, että lääkäreitä ei saa olla samassa paikassa enempää kuin 50. Väitös saadaan silti järjestettyä.
– En halunnut etäväitöstä, vaikka sitä varten Tampereen yliopistolla on tiloja, joissa on hyvät etävalmiudet. Halusin, että väitös toteutetaan perinteiseen tapaan ja ihmisiä tulee saliin sen verran kuin sallitaan. Karonkkakin saadaan järjestymään, tuleva tohtori hymyilee. Järjestelyissä noudatetaan viranomaisten ohjeita.
Syventävistä opinnoista väitöskirjapolulle
Toni Kuljun aiheena on vaikeahoitoisten epilepsioiden hoito vagushermostimulaatiolla (VNS Therapy for Refractory Epilepsy). Aivan kuten monella muullakin nuorella lääketieteen tutkijalla, myös Tonilla juuret väitöskirjan tekoon löytyvät lääketieteen opintojen osana olevista syventävistä opinnoista.
– Kaikki lähti siitä, että opiskeluaikanani tein syventävät opinnot professori Jukka Peltolalle. Minua kiinnosti neurologia ja tämä aihe tuli vastaan. Aloitin syventävien opintojen tekemisen vuonna 2014.
Vielä tuolloin nuorella lääketieteen opiskelijalla ei ollut aikomustakaan jatkaa tutkimusta tai tehdä aiheesta väitöskirjaa.
– Ei tullut mieleenkään! Mutta Jukka puhui minut yli, Toni naurahtaa.
– Minulle tuli jo varhaisessa vaiheessa tunne, että aihe on valtavan mielenkiintoinen ja alkoi tuntua pian omalta. Ajattelin, että tähän tilaisuuteen haluan tarttua.
Toni valmistui lääketieteen lisensiaatiksi keväällä 2017. Samoihin aikoihin hän sitoutui myös väitöskirjan tekemiseen. Innostus aiheeseen on pysynyt ja kasvanut.
– Se on niin, että mitä enemmän tietää, sitä enemmän tietää, mitä ei tiedä. Koko ajan tulee mieleen uusia yksityiskohtia, joista voisi tietää enemmän. Uteliaisuus lisääntyy, kun tulee lisää kysymyksiä, joihin haluaisi vastauksia, Toni kertoo.
– Epilepsia on sairautena kiinnostava, siitä riittää tutkittavaa.
Väitöstyön ohjaajina toimivat professori Jukka Peltola ja neurokirurgian dosentti Joonas Haapasalo.
– Aiheena vagushermostimulaatio sijoittuu neurologian ja neurokirurgian risteyskohtaan, joten tiimi koostuu sekä neurologeista että neurokirurgeista. Mukana ovat Peltolan ja Haapasalon lisäksi muun muassa ylilääkäri Sirpa Rainesalo ja erikoislääkäri Kai Lehtimäki.
Tiimiä Toni kiittelee innostavaksi ja motivoivaksi ja se on kannustanut nuorta tutkijaa jatkamaan. Se onkin ollut yksi merkittävä syy sille, että tutkimustyö on edennyt hyvin ja tuntunut omalta.
Vagushermostimulaatio on epilepsian hoitomuotona yleistyvä. Sitä tehdään kaikissa yliopistosairaaloissa, Tampereella hyvin aktiivisesti.
– Meillä Tampereella VNS-potilaita on noin 200. Kun aiemmin uusia VNS-potilaita tuli muutamia vuodessa, nyt määrä on jo moninkertaistunut, Toni kertoo.
Apuraha mahdollisti keskittymisen tutkimustyöhön
Toni Kulju oli yksi viime kevään kuudesta Epilepsiatutkimussäätiön apurahan saajasta. Kysyttäessä Toni ei tarkalleen muista, mistä tieto säätiöstä on peräisin, sillä säätiön nimi oli tuttu jo aiemmin.
– Selailin Aurora-tietokannasta hakuun tulevia apurahoja ja Epilepsiatutkimussäätiön apurahahakua tiesin jo odottaakin, kun haku tulee säännöllisesti.
Kun haku aukesi helmikuussa, Toni teki hakemuksen ja sai 5 000 euron apurahan. Apurahojen saajat julistettiin keväällä etänä järjestetyssä Kuopion Epilepsia Symposiumissa.
– Apuraha oli todella tärkeä, sillä se mahdollisti tutkimuskuukausien ottamiseen. Siten pystyin keskittymään tutkimukseen täysillä.
– Uskon todella, että on eduksi, että voi irrottautua päivätyöstä ja keskittyä vain väitökseen. Väitöskirjatutkimus edistyy niin nopeammin ja myös laadukkaammin, kun voi keskittyä vain yhteen asiaan ilman häiriötekijöitä, Toni kuvailee.
Entä jatko? Loppuuko tutkimustyö väitökseen?
– Tekee kyllä mieli jatkaa, kun on oppinut aiheesta niin paljon, Toni tunnustaa.
– Olen kehittynyt tutkimuksen tekemisessä paljon ja olen siinä mielestäni ihan hyvä. Tutkimuksen tekemisen lopettaminen tuntuisi siltä, että heittäisi osan oppimastaan hukkaan. Siksi on ollut jo vähän puhetta, että voisin toimia itsekin väitöstutkijan toisena tai kolmantena ohjaajana. Mutta paljon riippuu rahoituksesta.
Toni on oppinut myös sen, että tutkimustyöhön pitää voida keskittyä.
– Olisi hienoa, jos voisi apurahan turvin tehdä tutkimusta esimerkiksi päivän tai kaksi viikossa. Tutkimukseen pitää voida keskittyä kunnolla.
Tällä hetkellä Toni työskentelee yleislääkärinä ja erikoistuu yleislääketieteeseen. On kuitenkin mahdollista, että tulevaisuudessa hän voisi erikoistua vielä neurologiaankin. Tuleville epilepsiatutkijoille hänellä on terveisiä:
– On tärkeä tuntea aihe omakseen ja seurata omaa kiinnostustaan. Jos aihe kiinnostaa, tutkimuksen tekeminen on aidosti mukavaa ja etenee sujuvasti, Toni päättää.