Sain epilepsiadiagnoosin vuonna 1998 ollessani kahdeksanvuotias. Vuonna 2000 osallistuimme perheen kanssa lapsiperheille tarkoitetulle sopeutumisvalmennuskurssille. Vaikka siitä on aikaa, muistot tuolta kurssilta ovat aina mielessä. Epilepsiayhdistyksen ja Epilepsialiiton toiminnan ansiosta sain tutustua muihin lapsiin ja nuoriin, jotka olivat samassa tilanteessa. Se merkitsi paljon, kun huomasin, että en olekaan yksin sairauteni kanssa.
Olen osallistunut monille yhdistyksen ja liiton järjestämille leireille ja tapahtumiin. Sitä kautta olen tavannut useita ihmisiä, joilla kaikilla on ollut oma tarinansa kerrottavana. Myös vanhempani ja mieheni ovat olleet mukana retkillä ja joulujuhlissa aina kun mahdollista.
Suosittelen kaikille osallistumista epilepsiayhdistysten ja liiton tapahtumiin, sillä niissä saa vertaistukea ja voi antaa tukea myös muille. Vertaistuki on korvaamatonta silloin, kun sitä tarvitsee. Samalla saa arvokkaita kokemuksia ja uusia ystäviä. Keskustelun aloittaminenkaan ei aiheuta haasteita, kun meitä kaikkia yhdistää vähintään yksi asia, epilepsia.
Nykyään olen Vaasan seudun epilepsiayhdistyksen hallituksen jäsen. Epilepsiayhdistyksemme on epilepsiaa sairastavien ihmisten ja heidän läheistensä tukiyhdistys, joka on perustettu 1977. Tuemme epilepsiaa sairastavia ihmisiä elämään tasa-arvoisina. Välitämme ajanmukaista tietoa epilepsiasta ja korostamme epilepsian hyvän hoidon, arjessa pärjäämisen sekä työllistymisen merkitystä. Toimintamme perustuu vapaaehtoisuuteen.
Motto: Tillsammans för varandra – Yhdessä toisiamme tukien